Esitutkintapöytäkirjojen tilaaminen

Kotitehtävät pitäisi tehdä itse.

Julkiseksi pöykky tulee siinä kohtaa, kun
a) esitutkinta päätetään syyteharkintaan toimittamatta
b) syyteharkinta päättyy syyttämättäjättämiseen
c) syyte on luettu syytetylle tuomioistuimessa

Jos siis asia menee oikeuteen, asiassa voi siis kestää kauankin.

Asianosaisille se menee maksutta ja automaagisesti. Loput voivat pyytää normaalina asiakirjapyyntönä. Hintaa tulee luokkaa 60 snt per sivu. Jutun laajuudesta riippuen sivuja on muutamasta muutamaan sataan. Jos isosta pöykystä joudutaan poistamaan paljon salassapidettävää tietoa, siitä voi tulla lisähintaa.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kotitehtävät pitäisi tehdä itse.

Julkiseksi pöykky tulee siinä kohtaa, kun
a) esitutkinta päätetään syyteharkintaan toimittamatta
b) syyteharkinta päättyy syyttämättäjättämiseen
c) syyte on luettu syytetylle tuomioistuimessa

Jos siis asia menee oikeuteen, asiassa voi siis kestää kauankin.

Asianosaisille se menee maksutta ja automaagisesti. Loput voivat pyytää normaalina asiakirjapyyntönä. Hintaa tulee luokkaa 60 snt per sivu. Jutun laajuudesta riippuen sivuja on muutamasta muutamaan sataan. Jos isosta pöykystä joudutaan poistamaan paljon salassapidettävää tietoa, siitä voi tulla lisähintaa.

Kiitos vastauksesta.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.

Ja kuten yllä tuli, asiakirja on yksilöitävä riittävästi.

Se on kaksipiippuinen miekka. Toisaalta pyytäjän on annettava "tarpeeksi" tietoa siitä mitä haluaa, toisaalta viranomaisen tulee auttaa asiassa esimerkiksi diaarejaan ja asiakirjanhallintajärjestelmiensä hakutoimintoja käyttäen.

Epäillyt tai uhrin nimi tai asianumero on varma keino, mutta usein paikkakunta, tekoaika ja suunnilleen epäilty rikosnimikekin auttavat ainakin jos rikos on vähänkään merkittävämpi. Jotain näpistyksiä nyt tapahtuu joka paikkakunnalla joka päivä useita, mutta vaikka törkypahoinpitelyjä ei enää niin montaa.
Itse olen tuoreemmista jutuista saanut esitutkintapöykkyjä ja tuomioita ihan vain viittaamalla lehtiuutisointiin. Joskus mutisevat vastaan, mutta kun muistuttaa sopivista julkisuuslain pykälistä, niin yleensä alkaa tapahtua.

Oma lukunsa on se, että miten osaa pyytää niin, että asiassa ei takerruta vaikka henkilötietojen suojaan, joka on salassapidon ohella toinen rajoite,. Mutta jotain jää kotitehtäväksikin.
GDPR autaa siinä asiassa eteenpäin.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kotitehtävät pitäisi tehdä itse.

Julkiseksi pöykky tulee siinä kohtaa, kun
a) esitutkinta päätetään syyteharkintaan toimittamatta
b) syyteharkinta päättyy syyttämättäjättämiseen
c) syyte on luettu syytetylle tuomioistuimessa

Jos siis asia menee oikeuteen, asiassa voi siis kestää kauankin.

Asianosaisille se menee maksutta ja automaagisesti. Loput voivat pyytää normaalina asiakirjapyyntönä. Hintaa tulee luokkaa 60 snt per sivu. Jutun laajuudesta riippuen sivuja on muutamasta muutamaan sataan. Jos isosta pöykystä joudutaan poistamaan paljon salassapidettävää tietoa, siitä voi tulla lisähintaa.

*****Asianosaisille se menee maksutta ja automaagisesti.*****

Väärin, poliisin, tai syyttäjän tekemä päätös menee, mutta ei pöytäkirja, ellei siitä ole jätetty poliisille tilausta.

Anonyymi00007 kirjoitti:

*****Asianosaisille se menee maksutta ja automaagisesti.*****

Väärin, poliisin, tai syyttäjän tekemä päätös menee, mutta ei pöytäkirja, ellei siitä ole jätetty poliisille tilausta.

Niinpä, ei niitä kotitehtäviä pysty tekemään, jos ei ole tietoa. Julkiseksi pöytäkirja tulee myös silloin, kun poliisi on ratkaissut asian sakkomääräysmenettelyssä tai antanut syylliselle huomautuksen. Esim. ajokorttilaki 96 §.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Niinpä, ei niitä kotitehtäviä pysty tekemään, jos ei ole tietoa. Julkiseksi pöytäkirja tulee myös silloin, kun poliisi on ratkaissut asian sakkomääräysmenettelyssä tai antanut syylliselle huomautuksen. Esim. ajokorttilaki 96 §.

"sakkomääräysmenettelyssä tai antanut syylliselle huomautuksen. Esim. ajokorttilaki 96 §."

Niin, siis muun ohella näillä syillä ei ole toimittanut mitään eteenpäin syyttäjälle. Oliko muuta välimerkin parittelua?

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ja kuten yllä tuli, asiakirja on yksilöitävä riittävästi.

Se on kaksipiippuinen miekka. Toisaalta pyytäjän on annettava "tarpeeksi" tietoa siitä mitä haluaa, toisaalta viranomaisen tulee auttaa asiassa esimerkiksi diaarejaan ja asiakirjanhallintajärjestelmiensä hakutoimintoja käyttäen.

Epäillyt tai uhrin nimi tai asianumero on varma keino, mutta usein paikkakunta, tekoaika ja suunnilleen epäilty rikosnimikekin auttavat ainakin jos rikos on vähänkään merkittävämpi. Jotain näpistyksiä nyt tapahtuu joka paikkakunnalla joka päivä useita, mutta vaikka törkypahoinpitelyjä ei enää niin montaa.
Itse olen tuoreemmista jutuista saanut esitutkintapöykkyjä ja tuomioita ihan vain viittaamalla lehtiuutisointiin. Joskus mutisevat vastaan, mutta kun muistuttaa sopivista julkisuuslain pykälistä, niin yleensä alkaa tapahtua.

Oma lukunsa on se, että miten osaa pyytää niin, että asiassa ei takerruta vaikka henkilötietojen suojaan, joka on salassapidon ohella toinen rajoite,. Mutta jotain jää kotitehtäväksikin.
GDPR autaa siinä asiassa eteenpäin.

Tuo GDPR onkin ovela asetus.
Mm. Hyvinvointialueen johtaja yhdisti henkilötietoni ja anonyymin palautteen ja lähti niitä levittelemään kymmenille mustamaalatakseen perheeni.

Poliisin mukaan mitään rikosta ei ole tapahtunut.. mutta heitteleehän se poliisi ihmisiäkin ojaan kuin ruumiita.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Tuo GDPR onkin ovela asetus.
Mm. Hyvinvointialueen johtaja yhdisti henkilötietoni ja anonyymin palautteen ja lähti niitä levittelemään kymmenille mustamaalatakseen perheeni.

Poliisin mukaan mitään rikosta ei ole tapahtunut.. mutta heitteleehän se poliisi ihmisiäkin ojaan kuin ruumiita.

Ennen suomi oli oikeusvaltio, nyt oikeuskansleri ehkä venäjän alainen niin kaikenlaista tapahtuu..

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ja kuten yllä tuli, asiakirja on yksilöitävä riittävästi.

Se on kaksipiippuinen miekka. Toisaalta pyytäjän on annettava "tarpeeksi" tietoa siitä mitä haluaa, toisaalta viranomaisen tulee auttaa asiassa esimerkiksi diaarejaan ja asiakirjanhallintajärjestelmiensä hakutoimintoja käyttäen.

Epäillyt tai uhrin nimi tai asianumero on varma keino, mutta usein paikkakunta, tekoaika ja suunnilleen epäilty rikosnimikekin auttavat ainakin jos rikos on vähänkään merkittävämpi. Jotain näpistyksiä nyt tapahtuu joka paikkakunnalla joka päivä useita, mutta vaikka törkypahoinpitelyjä ei enää niin montaa.
Itse olen tuoreemmista jutuista saanut esitutkintapöykkyjä ja tuomioita ihan vain viittaamalla lehtiuutisointiin. Joskus mutisevat vastaan, mutta kun muistuttaa sopivista julkisuuslain pykälistä, niin yleensä alkaa tapahtua.

Oma lukunsa on se, että miten osaa pyytää niin, että asiassa ei takerruta vaikka henkilötietojen suojaan, joka on salassapidon ohella toinen rajoite,. Mutta jotain jää kotitehtäväksikin.
GDPR autaa siinä asiassa eteenpäin.

KHO on tehnyt päätöksen, että asiakirja voi tulla julkiseksi vasta, kun se on paperisessa muodossa.

Anonyymi00026 kirjoitti:

KHO on tehnyt päätöksen, että asiakirja voi tulla julkiseksi vasta, kun se on paperisessa muodossa.

Joko pian saamme tämän jutun tunnistetiedot?
Siinä tästä aiheesta tekemässäsi aloituksessa ei vielä kuulu, vaikka näemmä mekastat samaa asiaa täälläkin...

Pöytäkirjan voi tilata sähköisessä muodossa, mutta se toimitetaan paperisena, jolloin siitä menee myös maksu.https://poliisi.fi/lounais-suomen-poliisilaitos

Anonyymi00011 kirjoitti:

Pöytäkirjan voi tilata sähköisessä muodossa, mutta se toimitetaan paperisena, jolloin siitä menee myös maksu.https://poliisi.fi/lounais-suomen-poliisilaitos

Jos pöykky on poliisilla edelleen sähköisenä, saa sen sähköisenä julkisuuslain mukaan ilmaiseksi.
Ongelma on se, että poliisin arkistointijärjestelmä on pitkältä viime vuosituhannelta, eli pöykky ei säily sähköisenä kovin kauaa, vaan jää talteen vain paperisena. Aivan tuoreen pöykyn saa siis sähköisestä versiosta sähköisenä ilmaiseksi, kun osuu oikeaan hetkeen pyyntönsä kanssa.
Sen sijaan vanhemmasta jutusta joutuu aina maksamaan skannaus- tai kopiointikulut, kun reppanat kaivelevat paperiarkistojaan.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Jos pöykky on poliisilla edelleen sähköisenä, saa sen sähköisenä julkisuuslain mukaan ilmaiseksi.
Ongelma on se, että poliisin arkistointijärjestelmä on pitkältä viime vuosituhannelta, eli pöykky ei säily sähköisenä kovin kauaa, vaan jää talteen vain paperisena. Aivan tuoreen pöykyn saa siis sähköisestä versiosta sähköisenä ilmaiseksi, kun osuu oikeaan hetkeen pyyntönsä kanssa.
Sen sijaan vanhemmasta jutusta joutuu aina maksamaan skannaus- tai kopiointikulut, kun reppanat kaivelevat paperiarkistojaan.

Selvästi poliisia ivaava punikki. Eiköhän poliisi toimi niillä varoilla, joita Eduskunta sille valtion budjetista osoittaa ?

Anonyymi00014 kirjoitti:

Selvästi poliisia ivaava punikki. Eiköhän poliisi toimi niillä varoilla, joita Eduskunta sille valtion budjetista osoittaa ?

Meinaat, että se on poliisin ivaamista, että arvostelee poliisin 1900-luvun puoleen väliin jäänyttä arkistointia?
Mitä määrärahoihin tulee, niin kalliimmaksi se paperiarkistointi tulee tiloina ja työaikana, kuin sähköinen arkistointi. Kyllä poliisillakin tietokoneet jo on, ja pöykyt tehdään ensin niillä.
Ad hominemisikin menee metsään. Olen poliittisesti aika keskellä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Jos pöykky on poliisilla edelleen sähköisenä, saa sen sähköisenä julkisuuslain mukaan ilmaiseksi.
Ongelma on se, että poliisin arkistointijärjestelmä on pitkältä viime vuosituhannelta, eli pöykky ei säily sähköisenä kovin kauaa, vaan jää talteen vain paperisena. Aivan tuoreen pöykyn saa siis sähköisestä versiosta sähköisenä ilmaiseksi, kun osuu oikeaan hetkeen pyyntönsä kanssa.
Sen sijaan vanhemmasta jutusta joutuu aina maksamaan skannaus- tai kopiointikulut, kun reppanat kaivelevat paperiarkistojaan.

Jos on tuhoton esitutkintamateriaali ja tietämättömänä tilaa koko materiaalin, niin voiko mennä vararikkoon?