🤔🐀☕ tai no tapauskohtaistahan se on. Näin jälkernpäin ajatellen niin kuusi vuotta ei ollut riittävä aika mulle.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Pari viikkoa. Olin aika kyllästynyt koko daamiin.
No sulla kävi nopsasti!
Daami on kiva sana. 🙂
On se mutta ei ehkä tuossa yhteydessä.
Venkulat käyttää sitä
Tuli tuosta pirkkalehden kotona keitetystä lohikeitosta mieleen, että jokaisella varmaan ne omat niksit. Mulla se, että kala sulatettuna kylmään vähään veteen/kalaliemeen. Kun vesi kiehuu niin sitten juurekset (paras maku kun on pelkkää perunaa). Mun keitoissa ei ole lanttua. Mausteeksi pippureita kokonaisina ja suolaa jis ei ole laittanut kalaliemikuutiota. Lopussa maitoa ja ehkä tilkka kermaa. Sitten voidellaan (saa olla kuivunut) ruisleipäviipale ja laitetaan se hetkeksi hautumaan keiton päälle. Kun leipä on otettu pois niin voi heittää tilliä sopan päälle. Laakerinlehteä en ole ymmärtänyt kun se ei maistu miltään.
Seitistäkin saa hyvän sopan näin.
Miten sinusta on tullut jämerä perinteinen nainen?
Ihan itsekseen. 4 lapsen työläisperheessä kasvatus oli sitä että sai soppalautasen naaman eteen. Käyttäytymismallin sain Enid Blytonilta ja Anni Polvalta. Kai meistä maalaiskoulussa hiottiin sopivia kotirouviakin.
Luulen että olet syntynyt 1989-luvulla.
Mun syntymäajalla ei ole palstalla merkitystä. Oikea tietänee sen kun olen vihjaillut. Siltä varalta että luulet mua joksikin tuttavaksesi sanon että 1989 se ei kuitenkaan ole.
Oliko multinikkimies tämä se hahmosi, jolle oli jäänyt sellon kauppakeskuksesta cajunbroileri mieleen?
Missähän perähikiällä kuvitellaan, että täällä on vain yksi mies kirjoittamassa multinikkeineen? Katsoppa kuule Suomen karttaa ja mieti viittä miljoonaa ihmistä joille palsta on avoin. Olisi todellinen ihme jos täällä olisi vain yksi mies kirjoittamassa.
Lyhyemmin ainoasta nikistäni sanon etten ole susi enkä kukaan muukaan etenkään mies.
Ympäri suomen skutsien.
Kyllä siihen varmasti yli 10v. Meni, että lopulta olin sinut tapahtumien kanssa.
Enää en sure menneitä, vaan katse on suunnattu tulevaisuuteen.
Hienoa, että olet päässyt yli. Tsemppiä sulle!
Kiitos!
Onhan se työtä vaatinut. Paljon mietiskelyä siitä miksi kaikki meni niinkuin meni. Mitä itse olisin voinut tehdä toisin. Mitä minussa on parannettavaa, missä on niitä kasvunpaikkoja. Kaikestahan ei voi vain toista syyttää, täytyy uskaltaa katsoa peiliin ja nähdä myös ne omat puutteensa.
Se on ollut kipeä ja vaikea kasvun prosessi.
Mulla on ollut toisenlainen kasvun prosessi. Niinkuin sanoin, niin kohtalot on erilaisia. Mulle taas oli tarkkaan kerrottu että ihan kaikki oli mun syytä. Jopa kolari missä en edes ollut mukana. Siitä oli vaikea lähteä luottamaan täpöllä uuteen ihmiseen vaikka hän vei jalat alta heti ensi silmäyksellä.
Tuo kuusi vuotta oli siis kulunut kun tavattiin kaipauksen kanssa ekan kerran.
Voimia! Riippuu varmaan tilanteesta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat tulleet jätetyksi. Se vie varmasti enemmän aikaa, mutta ne ihmiset ovat entistä vahvempia toivuttuaan. Siis jos jätetty vain uuden ihastuksen takia, ettei mitään todellista syytä.
Kiitos! Tottahan se on, että sitä vahvistuu, kun huomaa että tulipa tuostakin selvittyä. Monesti sitä naimisiin mennessä kuvittelee tehneensä loppuiän ratkaisun. Harvat ovat tuollaisia ensi treffit alttarilla tyylisiä, jotka huvikseen avioituvat. Itse en kyllä mitenkään heikkona pitänyt ennen eroakaan. Pehmeän kuoren alla mulla on sisukas ydin.
Uskon tämän.
Kiitos kommentista.
Melko tasan kaksi vuotta meni.
Eräänä aamuna heräsin ja totesin - "En tunne enää mitään" (häntä kohtaan).
Entinen oli 8v itseäni nuorempi, nykyinen tasan 30v nuorempi.
Voi tosin olla, etten koskaan enää heittäydy aivan täydestä sydämestäni suhteeseen.
Hienoa, että selvisit noin vähällä ja onnea uuteen suhteeseen.
Helposti.Luottamus rikottiin ja sehän oli siinä.
Oltiin lasten vuoksi kaverit.Inhosin joka hetkeä mutta pakko oli tulla toimeen.
Sen jälkeen menikin vuosia jopa 15 vuotta että ihastuin uudelleen uuteen.
Lapsen takia munkin piti sitä yhteyttä pitää kun oli yhteishuoltajuus. Se tietysti osaltaan pitkitti tuntemuksia. Mulla meni se kuusi vuotta ihastumiseen. Olin jo päättänyt elellä yksikseni rauhassa loppuikäni kunnes ...
Ja enääkö tätä ei ole gubbe?