Menetimme lapsemme lääkäreiden vakavan laiminlyönnin seurauksena Nova-sairaalassa, Jyväskylässä.
Kirjoitan tämän, koska hiljaisuus ei ole enää vaihtoehto.
Lapseni menetti tajuntansa päiväkodissa. Hänellä nousi kuume, ja hänet tuotiin ambulanssilla sairaalaan vakavassa kunnossa. Lääkäreiden mukaan ”kaikki oli kunnossa” ja meille sanottiin, että riittää kun annamme vain Buranaa. Meitä oltiin jo lähettämässä kotiin.
Kun oksentelu alkoi ja pyysin tutkimuksia, meille kerrottiin, että testit eivät näyttäneet mitään. Kukaan ei kuunnellut huoliani. Useiden tuntien odottelun jälkeen lääkärit mainitsivat mahdollisen bakteeritulehduksen – mutta hoitoa ei aloitettu. Meidät siirrettiin osastolle, jossa yli 15 tunnin ajan lapselle ei tehty mitään. Ei tutkimuksia, ei lääkärikäyntejä. Ainoa hoito oli glukoositippa, joka tietyissä bakteeri-infektioissa voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kun lapsen tila alkoi selvästi huonontua ja ilmoitin hoitajalle uusista, vakavista oireista, sain vastauksen: "Se on normaalia." Lääkärit reagoivat vasta kun lapsi alkoi sinertää. Silloin oli jo liian myöhäistä.
Vanhempien näkökulmasta myös toimet, joita tehtiin lapsen tilan romahdettua, olivat puutteellisia ja mahdollisesti virheellisiä. Ne saattoivat aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin apua.
Tämä välinpitämättömyys, toimettomuus ja haluttomuus kuunnella johti lapseni nopeaan heikkenemiseen ja kuolemaan.
Haluamme, että tämä ei toistu kenenkään muun kohdalla. Me haluamme totuuden.
Me vaadimme vastuuta ja oikeutta.
Kirjoitan tämän, koska hiljaisuus ei ole enää vaihtoehto.
Lapseni menetti tajuntansa päiväkodissa. Hänellä nousi kuume, ja hänet tuotiin ambulanssilla sairaalaan vakavassa kunnossa. Lääkäreiden mukaan ”kaikki oli kunnossa” ja meille sanottiin, että riittää kun annamme vain Buranaa. Meitä oltiin jo lähettämässä kotiin.
Kun oksentelu alkoi ja pyysin tutkimuksia, meille kerrottiin, että testit eivät näyttäneet mitään. Kukaan ei kuunnellut huoliani. Useiden tuntien odottelun jälkeen lääkärit mainitsivat mahdollisen bakteeritulehduksen – mutta hoitoa ei aloitettu. Meidät siirrettiin osastolle, jossa yli 15 tunnin ajan lapselle ei tehty mitään. Ei tutkimuksia, ei lääkärikäyntejä. Ainoa hoito oli glukoositippa, joka tietyissä bakteeri-infektioissa voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kun lapsen tila alkoi selvästi huonontua ja ilmoitin hoitajalle uusista, vakavista oireista, sain vastauksen: "Se on normaalia." Lääkärit reagoivat vasta kun lapsi alkoi sinertää. Silloin oli jo liian myöhäistä.
Vanhempien näkökulmasta myös toimet, joita tehtiin lapsen tilan romahdettua, olivat puutteellisia ja mahdollisesti virheellisiä. Ne saattoivat aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin apua.
Tämä välinpitämättömyys, toimettomuus ja haluttomuus kuunnella johti lapseni nopeaan heikkenemiseen ja kuolemaan.
Haluamme, että tämä ei toistu kenenkään muun kohdalla. Me haluamme totuuden.
Me vaadimme vastuuta ja oikeutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuttavaani hoidettiin myös Jyväskylän Novassa. Ensin ei tiedetty mikä vaivasi, otettiin kokeita ja tutkittiin. Viimein hänellä todettiin myelinolyysi, mm.natriuarvot olivat jo alle alarajan. Hoito aloitettiin, mutta aivan liian korkeilla annoksilla, josta seurasi AIVOVAMMA. Onneksi hän jäi kuitenkin eloon, vaikkakin työkyvyttömäksi vammautuneena. Että sellaista "terveydenhoitoa" Jyväkylän Novassa !
Lasta kieltäydyttiin tutkimasta ja hoitamasta, hänet jätettiin yksin epäpäteväksi osoittautuneen sairaanhoitajan vastuulle koko yöksi! Missä maassa lääkäri tai hoitaja voi pitää märkää ulosteen sijasta normaalina asiana!? Missä muualla bakteeri-infektion epäilyn jälkeen potilas jätetään koko yöksi ilman lääkärin seurantaa ja hoitoa, pelkän glukoositipan varaan!? Lapsi haettiin päiväkodista sokkitilassa! Huolimatta vakavasta tilasta, häntä ei tutkittu – otettiin vain tulehdusarvokoe, joka lääkärien itsensä mukaan ei 80 %:ssa tapauksista anna mitään tietoa! Lapsi, jolla ei ollut kroonisia sairauksia eikä aiempia ongelmia tai kohtauksia, alkoi kouristella ja menetti tajuntansa päiväkodissa – onko tämä muka normaalia!? Eikö tämä ole selvä syy tutkia hänet välittömästi ja aloittaa hoito? Jo pelkkä hoitohenkilökunnan toiminta osoittaa potilaille vaarallista epäpätevyytä!
Jos tämä ei ole todiste rikollisesta epäpätevyydestä, niin koko järjestelmä herättää kysymyksiä sen hyödyllisyydestä, rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta! Jos tällainen toiminta perustuu hoitoprotokolliin, ne on kiireellisesti muutettava, koska ne uhkaavat ihmishenkiä! Jos kyse on säästöistä, kyseessä ei ole enää sairaala vaan liikekeskus – eikä siellä pitäisi hoitaa ihmisiä, koska sekin on hengenvaarallista! Lääkärillä on vastuu ihmisten terveydestä ja hengestä – heidän virheensä, hitaus ja epäpätevyys maksavat henkiä, eikä tällaisia tekoja saa jättää rankaisematta! Jokaisen, joka päättää ryhtyä lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi, on ymmärrettävä selvästi, että he kantavat vastuun ihmisten terveydestä ja hengestä – heillä ei saa olla oikeutta virheisiin ilman seurauksia!