Jos maailma on toteutettu simuloimalla, ikäänkuin tietokonepeli, niin silloinhan minä olen ohjelmistotuote. Ohjelmistojen ominaisuuksiin kuuluu päivitettävyys, esim bugien korjaus ja uusien ominaisuuksien lisääminen.
Ihminen on päivitettävissä sekä omin avuin että toisten olentojen tekemänä.
Ihminen on päivitettävissä sekä omin avuin että toisten olentojen tekemänä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos minä vaikka opettelisin soittamaan pianoa niin minä olisin päivittänyt ohjelmistoani, ja jos minä kävisin parturissa leikkauttamassa tukkaani, niin joku toinen olento olisi muuttanut ohjelmistoani. Minulla on jonkinlainen käsitys, lähinnä kait uskomus siitä, minkälaiset päivitykset ovat mahdollisia ja mitkä eivät, mutta päivitysten todelliset rajat ovat paljon uskomuksiani avarammat.
Minun ohjelmistoni pitäisi toisaalta tuottaa minun tietoisuudelleni vaikutelma elämästä ihmisenä 3D maailmassa ja toisaalta päivittää molempiin suuntiin minun ja maailman väliset aktiot.
Kun minä heitän tikan tikkatauluun, niin tikanheittoajatukseni käynnistää ohjelmistotapahtumat jotka simuloivat tikanheittotapahtuman, eli tuottavat toisaalta tietoisuudelleni vaikutelman siitä että minä heitän tikan tauluun ja toisaalta päivittävät tikan uuden sijainnin.
Ajatukset muuttavat siis maailmaa tai tarkemmin sanottuna: Jotkut ajatukset muuttavat maailmaa, jotkut eivät. Missä kulkee raja?
Tuo "simuloitu maailma" ei oikein enää liene kovinkaan suosittu teorianakaan. Fyysikko Michiko Kakun mukaan emme elä smulaaatiossa, vaan kvanttikentässä. Jotkut vielä lisäisivät tuohon "yhtenäiskentän", joka on kvanttikentänkin perusta.
Esko Valtaoja sanoi aika hyvin tuohon simulaatioteoriaan, että meillä on valtavasti todisteita ja dataa siitä että olemme olemassa ja että tarkennuksia tämän datan desimaaleihin tulee koko ajan tarkemmin, mutta todisteita sille olemattomuudelle taasen ei ole.
Kauan aikaa sitten luin eräästä Tiibetin budhalaisten lamojen harjoituksesta. Siinä harjoituksessa heidän täytyi luoda olento joka antaisi tarvittaessa neuvoja lamalle. Lama näki ja/tai kuuli olennon, mutta muut ihmiset kait sitten ei. Lama loi tämän avustavan olennon mielikuvituksen avulla, siis pelkästään ajattelemalla.
Avustavan olennon luominen tässä harjoituksessa kesti pitemmän aikaa, laman ajatukset eivät heti toteutuneet, toisin kuin tikkaa heitettäessä.
Kerrotaan että ajatuksin voisi luoda jopa aineen maailman kohteita, esim lintuja ja jalokivia, tai siirtyä hetkessä jonnekin toiseen paikkaan.
Simuloidussa todellisuudessa jossa kaikki on tietoisuuden sisältöjä, ajatuksia ja informaatiota, edellä kerrottu olisi mahdollista.
*****
Tiibetin lamojen harjoituksella on myös osa 2, joka tehdään vain silloin kun avustavan olennon luonut lama ymmärtää kysyä että onko se olento oikeasti totta? Harjoituksen toisessa osassa laman tehtävänä on tuhota luomansa olento.