Pyöräilin ylämäkeen ja kovaan vastatuuleen, eli oli pahasti takkuista menoa. Ei jäänyt mitään positiivista sanomista tuosta.
Ohitseni pyyhälsi ilman mitään ongelmia iäkäs mies sähköpyörällään. Kadenssi oli joku 60-70, mutta ilmeisesti maksimiavustukset päällä. Jäin kaukaa takaa tuijottamaan miehen menoa, häntä ei ylämäki ja vastatuuli haitanneet. Hän katosi horisonttiin ja nopeus ei laskenut hetkeksikään alle 20-25 km/h. Siis ihan toisin kuin minulla.
Hieno suoritus sähköpyöräilijältä, ja tuollainen kapine saa varmasti varsinkin työmatka- ja muut hyötyliikkujat tyytyväisinä pyöräilemään myös vaihtelevissa oloissa.
Ohitseni pyyhälsi ilman mitään ongelmia iäkäs mies sähköpyörällään. Kadenssi oli joku 60-70, mutta ilmeisesti maksimiavustukset päällä. Jäin kaukaa takaa tuijottamaan miehen menoa, häntä ei ylämäki ja vastatuuli haitanneet. Hän katosi horisonttiin ja nopeus ei laskenut hetkeksikään alle 20-25 km/h. Siis ihan toisin kuin minulla.
Hieno suoritus sähköpyöräilijältä, ja tuollainen kapine saa varmasti varsinkin työmatka- ja muut hyötyliikkujat tyytyväisinä pyöräilemään myös vaihtelevissa oloissa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ylämäki ja vastatuuli ovatkin sähköpyöräilyyn liittyen ne seikat, jotka muuttuvat hivenen positiivisemmiksi ja miellyttävimmiksi.
Sähkö on hyvä korvike vahvoille reisilihaksille.
En ole ajatellut hankkia sähkäriä koska työmatkani on vain viitisen kilometriä ja olen korkeasta iästäni huolimatta saanut välttyä polvi- ja lonkkavaivoilta.
Viiden kilsan matkan vetää kiireelläkin ilman että tarivtsee mennä suihkuun.
Mutta tiedän ihmisiä jotka vetää toistakymmentä kilsaa pitkiä työmatkoja sähköavusteisella. Tavan mankelilla tuollainen työmatka olisi jo aika pitkä ja aikaaviepä ja perillä olisi naatti.
Toisaalta tädilläni on ollut polviongelmaa ja lonkkaankin on asennettu joku viritysnivel, hänen pyöräilynsä olisi loppu ilman sähköä. Nyt hän pääsee ylämet kätevästi pienellä vaihteella ja keskiverto sähkövahvistuksella.
Työikäisena tuli ajaettua munamankelilla vuosia 23km suunta työmatkaa lumettomaaikana, myöhemmin työmatka oli 12km suuntansa ja taas munamankelilla. ei ollut ongelmia suuntaan eikä toiseen. Nyt reilusti yli 70v ajan sähköavusteisella maastossa ja lenkkeilen 40-70km matkoja sora-asfalttialustoilla. Munamankeli edelleen käytössä ja sillä ajan 30-50km lenkkejä kaupunki olosuhteissa.
Itselleni pyöräily on niin helppoa ja vaivatonta että en näe syytä hankaloittaa sitä sähköpyörää hankkimalla.
Joutuu latailemaan akkuja ja on kallis huoltaa.
Oma pyörä ei vaadi tälläisiä ennakoivia toimenpiteitä että sillä voi lähteä ajamaaan.
Ketjun huollan tarvittaessa ajon jälkeen ja renkaat pumppaan. Nämä yleensä kerran viikkoon.
Pyörä on yksinkertainen kapine ja huollettavissa kädenkänteessä omatoimisesti.
Jos on kremppaa tai lihasheikkoutta eikä pyöräily onnistu normaalisti niin tokihan se on hyvä että on apuvälineitä arkea helpottamaan.
Ahaa, Lihasheikkousmies havaittu.
Lihasheikot tarvitsevat avusteiset pehmikkeet päähänsäkin.
Millaisia suosittelet kokemuksestasi?
Paloturvallisuus pyörää
Puhuit pehmusteista päähän, mitä siis käytät itse?
Sammutuspeite voisi toimia pehmusteena ja jos sähkis losahtaa tuleen sillä voi kokeilla hillitä liekkejä.
Totta, meillä lihasheikkousmiehillä on kokemuksia pitkistä ajanjaksoista pehmustetuissa yksiöissä oleskelusta.
Siellä hiljaisuudessa ja täyden palvelun hemmottelemana on aikaa hautoa pehmeässä päässään mitä ihmeellisimpiä mielikuvia sekä älyttömiä vertauksia ja väittämiä pyöräilystä, etenkin sähköpyöräilystä joka on meille lihasheikkousmiehille päähänpinttymä. Näin päälääkäri minulle kertoi viimeksi.