Hei,
Kerään parhaillani aineistoa pro gradu -tutkielmaani varten. Tutkin, miten yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä (GAD) sairastavat työntekijät kokevat selviytyvänsä työssä ja miten he kokevat sen vaikuttavan päivittäiseen työskentelyynsä. Jos sinulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, olisin erittäin kiitollinen, jos voisit käyttää muutaman minuutin tämän anonyymin kyselyn täyttämiseen.
https://forms.office.com/pages/responsepage.aspx?id=QaDG8KKQh0qMgkyMFzEroup1WlpeltZLtVOWPwtX6HxUMUFET0NPSFZBRzFQQ0dGS1g0NDBTVFRaWC4u&fbclid=PAZnRzaAOC35xleHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZA8xMjQwMjQ1NzQyODc0MTQAAad5J-eleCQ-KSEFUv8RbJIULD2Pw6rvSsuADo_kzdeFwpnACHaJT631vIyVRA_aem_y-01BuO5fa4HMzcCr6chTQ&route=shorturl
Osallistuminen on täysin anonyymia. Kiitos paljon avustasi.
Kerään parhaillani aineistoa pro gradu -tutkielmaani varten. Tutkin, miten yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä (GAD) sairastavat työntekijät kokevat selviytyvänsä työssä ja miten he kokevat sen vaikuttavan päivittäiseen työskentelyynsä. Jos sinulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, olisin erittäin kiitollinen, jos voisit käyttää muutaman minuutin tämän anonyymin kyselyn täyttämiseen.
https://forms.office.com/pages/responsepage.aspx?id=QaDG8KKQh0qMgkyMFzEroup1WlpeltZLtVOWPwtX6HxUMUFET0NPSFZBRzFQQ0dGS1g0NDBTVFRaWC4u&fbclid=PAZnRzaAOC35xleHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZA8xMjQwMjQ1NzQyODc0MTQAAad5J-eleCQ-KSEFUv8RbJIULD2Pw6rvSsuADo_kzdeFwpnACHaJT631vIyVRA_aem_y-01BuO5fa4HMzcCr6chTQ&route=shorturl
Osallistuminen on täysin anonyymia. Kiitos paljon avustasi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moikka! Toivoisin että mietit seuraavia asioita kriittisessä mielessä opintoihin liittyen - tai yrität miettiä.
-Virhemarginaali
-Kuinka moni ihminen joilla on diagnosoitu yleinen ahdistuneisuushäiriö, kokee prosentuaalisesti itse että heillä on yleinen ahdistuneisuushäiriö?
-Kuinka moni ihminen jotka kokevat heillä olevan tällainen tila kuten "yleinen ahdistuneisuushäiriö", eivät ole saaneet diagnoosia?
-Suhteutettuna siihen että DSM-V pääasiassa on helpottanut diagnoosien saamista ja moni ihminen kokee tarpeelliseksi sanoittaa omaa toimintaansa mt-diagnoosein, sekä elämän mukana tulevien vastoinkäymisten aiheuttamia uupumus- ja stressitiloja, ajoittaisia sekavia ajatuksia, spirituaalisia ahaa-elämyksiäkin mt-diagnoosein, kuinka moni vastaa todennäköisesti että heillä ON yleinen ahdistuneisuushäiriö vaikka sitä EI OLE DIAGNOSOITU, perustuen tähän somessa jaettavan mt-tietoisuuteen? Ota tämä huomioon virhemarginaalissa.
-Tulisiko ilmiötä katsoa kriittisin silmin ajatellen, että moni työssäkäyvä ihminen voi suoriutua työtehtävistään hyvinkin kehnosti perustuen aivan johonkin muuhun asiaan kuten ahdistukseen/yleiseen ahdistuneisuushäiriöön (vaikkkakin diagnosoitu), ja toiset ihmiset pystyvät tekemään tehokkaasti töitä vaikka olisivat ahdistuneita lähes 24/7, vuosikausia. Näin ollen ihmisen suoriutumiskyky suhteutettuna hänen kokemiin tunteisiin/ajatuksiin voi olla epäolennaisempaa pohtia, kuin mitä luulemme.
-Onko gradu jota teet niin todellakin maisteritutkinnan arvoinen? Osaatko maisteri ajatella itsenäisesti vai uskooko kaiken lukemansa, niin kauan kuin koulutusjärjestelmä saa sen vaikuttamaan oikealta tai se tulee luotettavasta lähteestä?
-Ennen Kopernikusta koulukirjat väittivät aivan varmasti, että aurinko kiertää maata.
-Noitia on joskus ollut olemassa, ja siihen maailmanaikaan se on ollut FAKTA.
-Mental health awareness-kampanjointi ja nuorten jatkuva diagnoosien heittely suhteutettuna virhemarginaaliin. Autismi ja ADHD ovat yliedustettuina, mutta myös yleinen ahdistuneisuushäiriö ei ole tavatonta kuulla.
Kiitos.
Vielä lisäisin, että luonnollisesti työtehtävät joita tällä ihmisellä on, jolla on todettuna (tai ei) yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voi vaikuttaa paljonkin siihen kokeeko hän sen vaikuttavan päivittäiseen työskentelyyn.
Eli vielä kerran - virhemarginaali voi olla hyvin korkea, koska siihen vaikuttaa:
-Se onko henkilöllä todettu tämä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vai ei.
-Mitkä työtehtävät hänellä on?
-Kokeeko henkilö itse (vaikka hänellä olisi todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö) ettei diagnoosi ole enää olennainen suhteutettuna nykyiseen toimintakykyyn.
-DSM-V, jota on kritisoitu mm. siksi että diagnoosien kriteerejä on enemmän höllennetty kuin ne olisivat spesifejä (juuri tietynlainen oireenkuva). Tästä johtuen virheet diagnooseissa voivat olla nykyään korkeammat kuin aikaisemmin.
-Se että ihmisillä on luonnostaan hyvinkin suuri vaihteluväli stressinsietokyvyssä ja kyvyssä käsitellä tunteita, oli kyseistä diagnoosia tai ei.
Tämä kokonaisuus kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa maisteritutkinnon pätevästi suorittaa... anteeksi oma pätemiseni. :D