Mikä muuttuu sillä aikaa kun nukut? Minusta tämä sama "hetki" vain jatkuu ikuisesti.
Ja ihan täysin sinusta riippumatta. Tulevaisuus ei siis ole missään muualla kuin tässä ja nyt.
Ja ihan täysin sinusta riippumatta. Tulevaisuus ei siis ole missään muualla kuin tässä ja nyt.
Vastaukset 54
Vanhimmat
eli päässäsi ei ole havainnoivaa tilakonetta, joka muodostaa tietoisuuden? jonkinlainen aivovamma siis aivoissa?
Ei ala, jos ei ole kelloa. Ai, että Auringonnoususta sitten? Entä jos olet sokea?
Ei ole merkitystä, työttömyyskorvaus kilahtaa tilille kalenterin mukaan.
Nukkuminen aiheuttaa muutoksia kehossa. Kuin akkuun ladattaisiin uutta virtaa. Jos et nuku niin huomaat kyllä. Kuonaa täynnä olevat aivot puhdistuu unessa. Samalla painuu asiat unholaan, onko silloin enää kyse tästä hetkestä?
Yes.
Alkaa, muutaman tunnin kuluttua.
Juuri kun luulet heränneesi huomiseen, se onkin jo ehtinyt karata seuraavaan päivään.
Jos omistaa laitteen: "Portable Multimensional Temporal Stellar Transfer Device"
Silloin voi hyppiä ajassa ja avaruudessa kuin "temporal free traveler", "free dancer of day and time"
joops itse kun tutkiskellut AI jttuja ohjelmoijana sinänsä eli luova AI, joka nyt pystyy tekemään omia taideteoksia, tuokin koodi on jotain niin c-koodia yli tuhat riviä..
kun jos yritän koodata ja nopeasti jotta tulos tulee... jätän lukemattomia funktioita ja kuin laitasn ne kommenttiriveiksi tuo ei toiminut, sitten lopulta kun toimii niin.. poistaa ne turhat kommenttirivit.
Siten pitää olla jonkinlaiset "boundaries" jotta joku luova tekoäly ei villiinny täysin kuin joku Taisteluplanetta Galactican Robotit
tämähän ei ole filosofinen kysymys lainkaan, koska tarkan ajan voi tarkistaa kellosta.
Ajan häviämättömyyden laki?
Aika on yhä tieteelle arvoitus. Miksi ei voi siirtyä paikasta toiseen silmänräpäyksessä?
Vaan on kuljettava nopeudella jolla on maximi jota kovempaa ei voi kulkea. Valon nopeus.
Miksi fotoni ei salli kenenkään kulkea itseään kauemmaksi avaruudessa?
Onko se itsekin osa avaruutta joka puolestaan on energiaa.
E = mc^2
Tilavuus = pituus x pinta-ala
Avaruus = metri x neliömetri
Energia = avaruus, tilavuus
Massa = pituus, säde
C^2 = pituus
Massa on se säde jossa aine omaa saman ja yhtäläisen ajan.
Aika = koko universumin säteen pituus = massa
C^2 = pituus
Piti olla
C^2 = pinta-ala
"Huominen" on käsitteellinen asia. Se on abstraktia ajattelua. Eläimillä ei ole mitään huomista. Ne tyydyttävät tarpeitaan tässä hetkessä, eivätkä muusta tiedä.
Kaikki elämme "ajan virrassa". Mistään muusta ei ole konkreettista kokemusta, mutta osamme päätellä järkeä käyttäen, että on olemassa tulevaisuus, jota voimme suunnitella.
Hyvä on myös ymmärtää, että aika ei kulu kaikilla samaan tahtiin. Täsmällisesti sanoen jokaisella on oma aikansa yleisen suhteellisuusteorian mukaisesti. Tämä on arkijärjelle vaikeaa ymmärtää, mutta se on tieteellisesti todistettu.
"Alkaako huominen oikeasti koskaan?!
Ei ja kyllä — riippuu kenelle.
Elävä olento ei oikeasti siirry eilisestä huomiseen. Se havainnoi muutosta, mutta ei itse muutu, fyysinen keho muuttu, ei itse elävän olernnon olemus-
Se, mikä “liikkuu ajassa”, on keho ja mieli.
Muuttuvat: fyysinen keho, hienovarainen keho (mieli, äly, ego), kokemusten sisältö
Jīva: todistaa nämä muutokset,ei ole itse muutoksen kohde.
Jīva ei muutu olemukseltaan, mutta sen tietoisuus voi olla peittynyt tai puhdistunut.
Aika muuttaa näyttämöä, ei katsojaa.
Elävä olento ei oikeasti kulje eilisestä huomiseen. Se ei siirry ajassa eteenpäin, vaikka niin näyttää. Se, mikä liikkuu, vaihtuu ja kuluu, on keho ja mieli. Aika koskettaa niitä, muokkaa niitä ja vie niitä eteenpäin, mutta itse elävän olennon olemus pysyy koskemattomana.
Elävä olento on havaitsija. Se on se, jonka edessä muutos tapahtuu. Päivät vaihtuvat, muistot kasaantuvat, keho vanhenee ja mieli muuttaa muotoaan, mutta se, joka tämän kaiken huomaa, ei itse muutu. Siksi kokemus ajasta syntyy, vaikka itse kokija ei koskaan poistu nykyhetkestä. Sama tietoisuus on läsnä nyt kuin eilen ja kuin huomenna.
Siksi tulevaisuus ei ole missään kaukana. Se ei odota huomisen takana. Se on tämän hetken seuraava ilmentymä, joka paljastuu, kun aika liikuttaa aineellista energiaa. Elävä olento ei matkusta tulevaan, vaan tuleva saapuu sen tietoisuuteen. Menneisyys ei ole paikka, josta tullaan, eikä tulevaisuus paikka, johon mennään. Ne ovat muotoja, joita tämä sama hetki ottaa.
Huominen ei ala jossain toisessa todellisuudessa, eikä eilinen ole kadonnut minnekään. Tämä hetki vain jatkuu, eri muodoissa.
ei voi olla alkua ilman loppua, ensin pitää olla loppu jotta voi olla taas alku.
lopun alku.
"ei voi olla alkua ilman loppua, ensin pitää olla loppu jotta voi olla taas alku.
lopun alku."
Alku ja loppu kuuluvat aikaan. Se, mikä on todella olemassa, ei tarvitse kumpaakaan. Muoto päättyy, jotta toinen muoto voi alkaa, mutta se, joka näkee tämän vaihtumisen, ei koskaan lopu.
Alku ja loppu kuuluvat aikaan. Se, mikä on todella olemassa, ei tarvitse kumpaakaan. Muoto päättyy, jotta toinen muoto voi alkaa, mutta se, joka näkee tämän vaihtumisen, ei koskaan lopu.
Loppu synnyttää uuden muodon, ei uutta olemassaoloa. Se, mikä todella on, ei tarvitse alkua.
Loppu on alku.
Loppu ja alku kuuluvat aineelliseen järjestykseen. Kun yksi elämä päättyy, toinen alkaa. Kun yksi aikakausi loppuu, toinen astuu esiin. Aika toimii juuri näin: se ei pysähdy, vaan muuttaa muotoa. Mikään aineellinen ei jatku samassa asussa ikuisesti, vaan kaikki kulkee syntymän, kasvun, rappeutumisen ja katoamisen kautta.
Silti on tärkeää nähdä, mikä loppuu ja mikä alkaa. Se, mikä päättyy, on aina muoto: keho, elämäntilanne, maailma, aikakausi. Se, mikä alkaa, on uusi muoto, uusi ilmenemä. Mutta elävä olento itse ei synny eikä kuole näiden mukana. Sama sielu jatkaa, todistaa ja kokee, vaikka näyttämö vaihtuu.
Yhden elämän loppu on toisen elämän alku, ei siksi että sielu lakkaisi ja syntyisi uudelleen, vaan siksi että se siirtyy uuteen kehoon karmansa mukaan. Samoin yhden aikakauden loppu ei ole kaiken loppu, vaan seuraavan aikakauden alku — sama maailma eri järjestyksessä, saman ajan uusi vaihe.
Loppu ei ole alku olemassaololle, vaan alku uudelle ilmenemiselle. Alku ja loppu ovat ajan liikkeitä.
"Alkaako huominen oikeasti koskaan?
Mikä muuttuu sillä aikaa kun nukut? Minusta tämä sama "hetki" vain jatkuu ikuisesti.
Ja ihan täysin sinusta riippumatta. Tulevaisuus ei siis ole missään muualla kuin tässä ja nyt."
Huominen ei ala sielulle. Se alkaa vain keholle ja mielelle.
Elävä olento, jīva, on ikuinen. Se ei siirry ajassa eteenpäin, vaikka se havaitsee ajan kulun. Aika liikuttaa aineellista energiaa jīvan edessä, ei jīvaa itseään. Siksi kokemus on juuri sellainen kuin kuvaat: sama hetki jatkuu, vaikka sisältö vaihtuu.
"Alkaako huominen oikeasti koskaan?
Mikä muuttuu sillä aikaa kun nukut? Minusta tämä sama "hetki" vain jatkuu ikuisesti."
Kun nukut, sielu ei poistu mihinkään. Tietoisuus vetäytyy pois aistien toiminnasta, mutta havaitsija on yhä olemassa. Keho hengittää, sydän lyö, karma kypsyy, aika liikuttaa kaikkea aineellista — mutta se, joka on tietoinen herätessään, on sama, joka oli tietoinen eilen.
"Alkaako huominen oikeasti koskaan?
Mikä muuttuu sillä aikaa kun nukut? Minusta tämä sama "hetki" vain jatkuu ikuisesti."
Elävä olento pysyy samana, kun maailma vaihtaa muotoaan, ja tulevaisuus paljastuu tässä hetkessä, ajan liikkeen mukana.
Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.
On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.
Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.
Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.
Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan aineelliseen todellisuuteen. Elävät olennot eivät “omista sielua”; he ovat itse sieluja, joilla on väliaikainen fyysinen keho. Kun sanotaan, että ihmisellä on sielu, se tehdään vain siksi, että alkeellinen yleisö voisi ymmärtää edes jotain tämän korkeammasta todellisuudesta heidän oman ymmärryksensä tasolla.
Sielu ilmenee kokonaisuudessaan sydämen alueelle, mutta ei fyysisessä sydämessä. Se sijaitsee metafyysisessä sydämessä. Fyysinen keho on vain kuori, jonka kautta sielu kokee aineellista maailmaa, mutta todellinen itse on ajaton, ikuinen ja täydellinen, pysyen aina omassa alkuperäisessä ulottuvuudessaan.
Et ole se, mitä näet
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.
Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin… Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai sen tietoisuudessa. Tämä on Gaudiya-vaiśnavismille tyypillinen ajatus: materia on sielun “näyttämö”, ei päinvastoin.
Et ole se, mitä näet, koska näkeminen edellyttää eroa havaitsijan ja havaittavan välillä. Kaikki, mitä voit havaita – kehosi, ajatuksesi, tunteesi, muistosi, pelkosi, jopa käsityksesi itsestäsi – on jotakin, mitä sinä katsot. Siksi mikään niistä ei voi olla se, kuka todella olet.
Elävä olento on sielu, ātma. Se on tietoisuus itse, ei tietoisuuden sisältö. Keho näkyy sinulle, mieli näkyy sinulle, maailma näkyy sinulle. Sielu taas ei ole nähtävissä, koska se on se, jonka kautta näkeminen tapahtuu. Tässä mielessä keho ja koko aineellinen todellisuus ovat sielun tietoisuudessa, eivät sielu kehossa.
Havaitsija on ikuinen ja muuttumaton, havaittava on väliaikaista ja muuttuvaa. Aika koskettaa sitä, mitä näet, mutta ei sitä, joka näkee. Siksi voit sanoa: minä näen kehoni vanhenevan, ajatusteni vaihtuvan ja elämäntilanteeni muuttuvan – mutta itse näkeminen pysyy samana.
"tämähän ei ole filosofinen kysymys lainkaan, koska tarkan ajan voi tarkistaa kellosta."
Kun katsot kellosta, huominen alkaa varmasti. Mutta atma näkökulmasta huominen ei koskaan ala, koska atma ei ole osa aikaa. Tässä erottuvat konkreettinen, mitattava todellisuus ja henkinen, ajattomien olentojen todellisuus.
"tämähän ei ole filosofinen kysymys lainkaan, koska tarkan ajan voi tarkistaa kellosta."
Aineellisella tasolla se ei ole filosofinen kysymys lainkaan, koska kellosta voi tarkistaa ajan, ja huomenna alkaa tavalliseen aikaan, kun kello siirtyy keskiyön yli. Tämä on konkreettinen, mitattava fakta: minuutit kuluvat, tunnit vaihtuvat, päivät seuraavat toisiaan.
Toisella tasolla kysymys on filosofinen: koska elävä olento ei kulje ajassa, vaan ajallinen muutos koskee vain kehoa, mieltä ja maailmaa. Atma, tietoisuus itse, pysyy samana, eikä se “odota huomista” samalla tavalla kuin keho kokee sen.
Kuitenkin tietoisuus on kyky havaita, kokea ja tuntea. Aineellisessa maailmassa tietoisuus näyttää “ilmenevän” mielessä ja aisteissa. Mutta tietoisuus liittyy sieluun: se on sielun ominaisuus, mutta tietoisuus itsessään ei ole ātma.
Voit ajatella: ātma on valo, joka on ikuinen ja täydellinen. Tietoisuus on valon kirkkaus, joka paljastaa kokemuksen maailmassa. Kaikki, mitä havaitset, tapahtuu tämän valon kautta, mutta valo (ātma) ei ole sama kuin sen kirkkaus (tietoisuus).
Ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
Tämä oli todella mielenkiintoisesti kirjoitettu ja selitetty. Tätä pitääkin pohtia hiukka!
Mikään ei ole sitä mille näyttää.
Mutta joo testaile tekoälyjä laittamalla erikoisia kysymyksiä.
Kristinuskonto asettaa usein merkittäviä rajoituksia ajattelun ja argumentaation vapaudelle, minkä vuoksi sen edustajien osallistuminen filosofisiin keskusteluihin voi olla kyseenalaista.
Joko/tai-ajattelu ei johda mihinkään.
Kaikki nuo puheet paratiisista saavat minut tuntemaan heitä kohtaan myötähäpeää. Nolottaa, että aikuiset puhuvat sellaisesta.
Yes.
Mistä tietää ett se mitä en näe on olemassa, mitä jos kaikki katoaa aina kun se ei ole näkökentässäni.
mielenkiintoisesti sanottu, silti se hetki muodostuu historiasta, nukuit tai et. vaikkei mikään muuttuisikaan, silti ajan kuluma on todellinen, eikä pysy tässä eikä nyt. On tulema ja menemä, oleva ja myös.