Molempien pitäisi pitää paska sisällä ja hallinnassa, mutta Avarn Securityllä homma meni kuin ripuli housuun eli kaikki valui väärään suuntaan ja mopo karkasi aivan käsistä. Tässä firmassa turvallisuus on vain sana, jolla peitellään pahoinpitelyjä, raportointivirheitä ja asiakaslaskutuksen epäselvyyksiä.
Suomessa entisiä järjestyksenvalvojia tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä, ja Ruotsissa vartiointikierroksia kirjattiin tehdyiksi ilman, että kukaan oli edes käynyt paikoilla. Asiakkaat luulivat saavansa turvaa, mutta saivat vain kalliin illuusion ja pahan maun suuhun.
Pikkulinnut lauleskelivat, että eräs entinen johtaja oli aikanaan rekisteröitynyt ja käyttänyt Ashley Madisonia, nettisivua, joka tarjoaa alustan salaiseen parisuhteeseen ja pettämiseen. Nimimerkki kuulemma loppui 007:aan. Oliko hänestä tullut James Bond vai kuvitteliko hän olevansa joku salainen agentti? Ei tästä tarvitse tehdä suurta numeroa, mutta jos kotona pettää luottamuksen, mitä se kertoo kyvystä pitää homma kasassa myös työpaikalla? Jos johtaja itse turvautui vilppiin ja pimeisiin valintoihin, ei ole ihme, että koko firman luottamus vuotaa. Jos ei osaa pitää edes omaa elämäänsä järjestyksessä, miten voi hallita turvallisuusoperaatioita kunnolla ja luotettavasti?
Uudet omistajataustatkaan eivät pelasta kuvaa: Avarnin takana vaikuttaa Stiftelsen Fritt Ord, joka on saanut kritiikkiä rahoituksestaan myös äärioikeistolaisille tahoille. Arvot heittelevät kuin juoppo pikkujoulupöydässä, ja koko toiminta näyttää olevan yhtä läpimärkä lässähdys kuin johto itse. Ei pidetä kasassa mitään, mutta yritetään silti näyttää, että kaikki on hallinnassa.
Avarn on menettänyt asiakkaita eikä ihme, kun palvelu on käytännössä huono läppä. Googlen kaltaiset jättiläiset kuulemma ottivat hatkat, koska Avarn ei pystynyt toimittamaan edes peruspalveluja luotettavasti. Jos turvallisuusfirma ei kykene pitämään lupauksiaan, luottamus on yhtä ohutta kuin firman vessapaperi.
Kun koko tämän kaaoksen niputtaa yhteen, voi kysyä: jos Avarn ei osaa pitää paskaa sisällään, miten se voi tarjota turvallisuutta ulkopuolelle? Pahoinpitelyt, laskutuspetokset, huono asiakaspalvelu ja johtajien epäilyttävät valinnat osoittavat, että firman koko toiminta on vuotavaa haisevaa rakennelmaa.
Jos johto pettää omat velvollisuutensa ja vastuunsa, mitä jää jäljelle? Luottamus ei voi olla pohjalla, jos itse johto ei hallitse edes omaa elämäänsä. Jos perusasioita ei valvota, mitä odottaa turvallisuuden tasosta?
Onko tämä se turvallisuus, johon voi oikeasti luottaa, vai kalliin illuusion myyntiä, joka pettää heti kun kukaan ei katso?
Onnea vaan nykyiselle johtoportaalle.
Suomessa entisiä järjestyksenvalvojia tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä, ja Ruotsissa vartiointikierroksia kirjattiin tehdyiksi ilman, että kukaan oli edes käynyt paikoilla. Asiakkaat luulivat saavansa turvaa, mutta saivat vain kalliin illuusion ja pahan maun suuhun.
Pikkulinnut lauleskelivat, että eräs entinen johtaja oli aikanaan rekisteröitynyt ja käyttänyt Ashley Madisonia, nettisivua, joka tarjoaa alustan salaiseen parisuhteeseen ja pettämiseen. Nimimerkki kuulemma loppui 007:aan. Oliko hänestä tullut James Bond vai kuvitteliko hän olevansa joku salainen agentti? Ei tästä tarvitse tehdä suurta numeroa, mutta jos kotona pettää luottamuksen, mitä se kertoo kyvystä pitää homma kasassa myös työpaikalla? Jos johtaja itse turvautui vilppiin ja pimeisiin valintoihin, ei ole ihme, että koko firman luottamus vuotaa. Jos ei osaa pitää edes omaa elämäänsä järjestyksessä, miten voi hallita turvallisuusoperaatioita kunnolla ja luotettavasti?
Uudet omistajataustatkaan eivät pelasta kuvaa: Avarnin takana vaikuttaa Stiftelsen Fritt Ord, joka on saanut kritiikkiä rahoituksestaan myös äärioikeistolaisille tahoille. Arvot heittelevät kuin juoppo pikkujoulupöydässä, ja koko toiminta näyttää olevan yhtä läpimärkä lässähdys kuin johto itse. Ei pidetä kasassa mitään, mutta yritetään silti näyttää, että kaikki on hallinnassa.
Avarn on menettänyt asiakkaita eikä ihme, kun palvelu on käytännössä huono läppä. Googlen kaltaiset jättiläiset kuulemma ottivat hatkat, koska Avarn ei pystynyt toimittamaan edes peruspalveluja luotettavasti. Jos turvallisuusfirma ei kykene pitämään lupauksiaan, luottamus on yhtä ohutta kuin firman vessapaperi.
Kun koko tämän kaaoksen niputtaa yhteen, voi kysyä: jos Avarn ei osaa pitää paskaa sisällään, miten se voi tarjota turvallisuutta ulkopuolelle? Pahoinpitelyt, laskutuspetokset, huono asiakaspalvelu ja johtajien epäilyttävät valinnat osoittavat, että firman koko toiminta on vuotavaa haisevaa rakennelmaa.
Jos johto pettää omat velvollisuutensa ja vastuunsa, mitä jää jäljelle? Luottamus ei voi olla pohjalla, jos itse johto ei hallitse edes omaa elämäänsä. Jos perusasioita ei valvota, mitä odottaa turvallisuuden tasosta?
Onko tämä se turvallisuus, johon voi oikeasti luottaa, vai kalliin illuusion myyntiä, joka pettää heti kun kukaan ei katso?
Onnea vaan nykyiselle johtoportaalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Panomies - pani talon markkinointigimmaa ja nosti vielä myöhemmin markkinointijohtajaks