Timo Metsämannilan tarina on kuin suomalaisen maaseudun oma eepos, sitkeyttä, hullua rohkeutta, metsän tuoksua ja koneiden jylinää. Tässä värikäs henkilöjuttu, joka voisi hyvinkin olla maaseudun paikallislehden viikon luetuin.
Metsämannilan nousu, kuinka 26-vuotias nuorimies osti vanhemmiltaan pienen maatilan omakseen ja kehitti tilastaan yhden Savon suurimmista, ellei suurinta maatilaa.
Keväällä 1994 Lapinlahden ja Kuopion välisen viitostien itäpuolella, Metsämannilan tilalla, 26-vuotias Timo Metsämannila seisoi kevätsohjossa ja katseli vanhempiensa pientä maatilaa.
Peltoa oli 7 hehtaaria, metsää 32 hehtaaria, navetassa 6 lehmää, pihassa Massey Ferguson 365, juontokoura ja sekalainen kokoelma maatyökoneita.
Talon nurkalla seisoi kaksi autoa, vanhan isännän oma ja Timon talvella ostama, edellisen vuoden puukauppatuloilla hankittu kulkupeli, jolla hän lomitti kylän postinjakajaa silloin kun tarvittiin.
Timo ei ollut mikään haaveilija. Hän oli maatalousyrittäjä, joka näki mahdollisuuksia siellä missä muut näkivät vain kivisiä peltoja ja hankalia rinteitä.
Ensimmäiset vuodet raivausta, rohkeutta ja vähän hulluutta.
Timo aloitti raivauksella.
Ei pienellä raivauksella, vaan sellaisella, joka sai kyläläiset kohottelemaan kulmiaan ja kysymään, oliko nuori isäntä menettänyt järkensä.
Hän osti ensimmäiset lisähehtaarit velaksi, raivasi
lisää, teki puukauppaa, osti lisää, raivasi taas.
Kyläkaupalla puhuttiin, että se Metsämannilan poika taitaa yrittää raivata pillareineen ja jyrsimineen koko itäisen Savon viljelysmaaksi.
Timo vain virnisti ja jatkoi.
Koneet lisääntyi kuin sienet sateella.
Kun ensimmäinen motoketju saapui tilalle, naapurit totesivat, että nyt se on menoa.
Kun toinen tuli, he sanoivat, että nyt se on jo hulluutta.
Kolmannen motoketjun ilmestyessä he eivät enää sanoneet mitään, tiesivät jo, että Timo oli tosissaan.
Traktoreita tuli lisää, isompia ja vahvempia vihreitä.
Metsämannilan pihapiiri alkoi muistuttaa maatalousnäyttelyiden konekenttää.
Navetta, joka muutti kaiken. Vuonna 2008, jolloin muut puhuivat maatalouden kannattavuuskriisistä, Timo rakensi neljän robotin navetan.
Kyläläiset sanoivat, että se oli rohkea veto.
Pankinjohtaja sanoi, että se oli suurin investointi koko pienen korpikunnan historiassa.
Sanoi myös melkein pyörtyneesä kun ujo Timo ensimmäisen kerran suurine suunnitelmineen ilmestyi konttorin ovelle.
Timo sanoi, että se oli vasta alkua.
Timo myös sanoi pankkiherroille, että tubettakaa te, vippaskonsteilla minä en ala tulevaisuutta rakentamaan.
Navettaan tuli 240 lypsylehmää, ja Metsämannila alkoi tuottaa maitoa määrän, joka sai meijerin edustajat ja kunnan isät hykertelemään kuin jouluaattona.
Metsäala kasvoi jo järven taakse ja niin kasvoi Metsämannila.
Metsähehtaareita kertyi vuosi vuodelta.
32 hehtaarista tuli 200.
200:sta 800.
800:sta 1957 hehtaaria.
Kun Metsämannilan motoketjut jylisivät lavettiautojen laveteilla metsiin niin, kylän mummot päivittelivät että “metsä liikkuu”.
Ja tavallaan se liikkuikin, metsistä tienvarsille ja pyörien päällä tehtaille, ja rahavirta takaisin tilalle tavarana.
Viljelysmaa, Savon oma preeria.
Timo ei tyytynyt metsään,
hän halusi peltoa ja peltoa hän hankki.
Osti, raivasi, vuokrasi yhteensä yli 370 hehtaaria.
Kun Metsämannilan laajoilla peltoaukeilla tuuli, se näytti Savon omalta preerialta, jossa vilja lainehti ja sadonkorjuukoneet kulkivat kuin laivat merellä.
Timon ei tarvinnut lennätellä rupuista kuvauskopteria korpikuusikon yllä nähdäkseen omia maitaan, nyt ne näkyivät pikitielle autojen ikkunoista ja kunnanrakentamista näköalapaikoista joista matkailijat sankoin joukoin kähvivät laajoilla peltoaukeilla komeiden koneiden työskentelyä sadon kylvö ja korjuuviikkoina ihailemassa.
Timo Metsämannila on nyt 60-vuotias.
Hänellä on 373 ha viljelysmaata, 1957 ha metsää, 240 lehmän robottinavetta, 2–3 motoketjua, useita suuria traktoreita ja koneita joita ei kukaan enää jaksa laskea ja kasvu jatkuu.
Mutta yksi puuttuu.“emäntä”, Timo sanoo muljauttaen silmiään ja nauraa hyrskähtelee.
Kaiken muun olen ehtinyt hankkia, mutta sen suhteen olen vielä maltillinen.
Kylällä nauretaan, että Metsämannilan isäntä ei etsi emäntää, hän odottaa, että sellainen raivautuu esiin kuin uusi pelto
Metsämannilan tulevaisuus?
Tulevaisuutta Timo ei ole hidastamassa.
Hän puhuu uusista investoinneista, uusista metsäsuunnitelmista, uusista pelloista.
Hän puhuu maaseudun tulevaisuudesta kuin mies, joka aikoo rakentaa tulevaisuuden itse
Ja ehkä hän on jo tehnyt sen.
Metsämannilan koneiden jylinästä, siirrytään siihen tarinan herkullisimpaan vaiheeseen, emännän etsintään.
Se ei olekaan mikään tavallinen kyläromanssi, vaan täysiverinen savolainen saaga, joka lopulta vie parin aina Suomen presidenttipariksi asti ja eikä tässä vielä kaikki, vaan koko Euroopan ja.......
...................
Metsämannilan nousu, kuinka 26-vuotias nuorimies osti vanhemmiltaan pienen maatilan omakseen ja kehitti tilastaan yhden Savon suurimmista, ellei suurinta maatilaa.
Keväällä 1994 Lapinlahden ja Kuopion välisen viitostien itäpuolella, Metsämannilan tilalla, 26-vuotias Timo Metsämannila seisoi kevätsohjossa ja katseli vanhempiensa pientä maatilaa.
Peltoa oli 7 hehtaaria, metsää 32 hehtaaria, navetassa 6 lehmää, pihassa Massey Ferguson 365, juontokoura ja sekalainen kokoelma maatyökoneita.
Talon nurkalla seisoi kaksi autoa, vanhan isännän oma ja Timon talvella ostama, edellisen vuoden puukauppatuloilla hankittu kulkupeli, jolla hän lomitti kylän postinjakajaa silloin kun tarvittiin.
Timo ei ollut mikään haaveilija. Hän oli maatalousyrittäjä, joka näki mahdollisuuksia siellä missä muut näkivät vain kivisiä peltoja ja hankalia rinteitä.
Ensimmäiset vuodet raivausta, rohkeutta ja vähän hulluutta.
Timo aloitti raivauksella.
Ei pienellä raivauksella, vaan sellaisella, joka sai kyläläiset kohottelemaan kulmiaan ja kysymään, oliko nuori isäntä menettänyt järkensä.
Hän osti ensimmäiset lisähehtaarit velaksi, raivasi
lisää, teki puukauppaa, osti lisää, raivasi taas.
Kyläkaupalla puhuttiin, että se Metsämannilan poika taitaa yrittää raivata pillareineen ja jyrsimineen koko itäisen Savon viljelysmaaksi.
Timo vain virnisti ja jatkoi.
Koneet lisääntyi kuin sienet sateella.
Kun ensimmäinen motoketju saapui tilalle, naapurit totesivat, että nyt se on menoa.
Kun toinen tuli, he sanoivat, että nyt se on jo hulluutta.
Kolmannen motoketjun ilmestyessä he eivät enää sanoneet mitään, tiesivät jo, että Timo oli tosissaan.
Traktoreita tuli lisää, isompia ja vahvempia vihreitä.
Metsämannilan pihapiiri alkoi muistuttaa maatalousnäyttelyiden konekenttää.
Navetta, joka muutti kaiken. Vuonna 2008, jolloin muut puhuivat maatalouden kannattavuuskriisistä, Timo rakensi neljän robotin navetan.
Kyläläiset sanoivat, että se oli rohkea veto.
Pankinjohtaja sanoi, että se oli suurin investointi koko pienen korpikunnan historiassa.
Sanoi myös melkein pyörtyneesä kun ujo Timo ensimmäisen kerran suurine suunnitelmineen ilmestyi konttorin ovelle.
Timo sanoi, että se oli vasta alkua.
Timo myös sanoi pankkiherroille, että tubettakaa te, vippaskonsteilla minä en ala tulevaisuutta rakentamaan.
Navettaan tuli 240 lypsylehmää, ja Metsämannila alkoi tuottaa maitoa määrän, joka sai meijerin edustajat ja kunnan isät hykertelemään kuin jouluaattona.
Metsäala kasvoi jo järven taakse ja niin kasvoi Metsämannila.
Metsähehtaareita kertyi vuosi vuodelta.
32 hehtaarista tuli 200.
200:sta 800.
800:sta 1957 hehtaaria.
Kun Metsämannilan motoketjut jylisivät lavettiautojen laveteilla metsiin niin, kylän mummot päivittelivät että “metsä liikkuu”.
Ja tavallaan se liikkuikin, metsistä tienvarsille ja pyörien päällä tehtaille, ja rahavirta takaisin tilalle tavarana.
Viljelysmaa, Savon oma preeria.
Timo ei tyytynyt metsään,
hän halusi peltoa ja peltoa hän hankki.
Osti, raivasi, vuokrasi yhteensä yli 370 hehtaaria.
Kun Metsämannilan laajoilla peltoaukeilla tuuli, se näytti Savon omalta preerialta, jossa vilja lainehti ja sadonkorjuukoneet kulkivat kuin laivat merellä.
Timon ei tarvinnut lennätellä rupuista kuvauskopteria korpikuusikon yllä nähdäkseen omia maitaan, nyt ne näkyivät pikitielle autojen ikkunoista ja kunnanrakentamista näköalapaikoista joista matkailijat sankoin joukoin kähvivät laajoilla peltoaukeilla komeiden koneiden työskentelyä sadon kylvö ja korjuuviikkoina ihailemassa.
Timo Metsämannila on nyt 60-vuotias.
Hänellä on 373 ha viljelysmaata, 1957 ha metsää, 240 lehmän robottinavetta, 2–3 motoketjua, useita suuria traktoreita ja koneita joita ei kukaan enää jaksa laskea ja kasvu jatkuu.
Mutta yksi puuttuu.“emäntä”, Timo sanoo muljauttaen silmiään ja nauraa hyrskähtelee.
Kaiken muun olen ehtinyt hankkia, mutta sen suhteen olen vielä maltillinen.
Kylällä nauretaan, että Metsämannilan isäntä ei etsi emäntää, hän odottaa, että sellainen raivautuu esiin kuin uusi pelto
Metsämannilan tulevaisuus?
Tulevaisuutta Timo ei ole hidastamassa.
Hän puhuu uusista investoinneista, uusista metsäsuunnitelmista, uusista pelloista.
Hän puhuu maaseudun tulevaisuudesta kuin mies, joka aikoo rakentaa tulevaisuuden itse
Ja ehkä hän on jo tehnyt sen.
Metsämannilan koneiden jylinästä, siirrytään siihen tarinan herkullisimpaan vaiheeseen, emännän etsintään.
Se ei olekaan mikään tavallinen kyläromanssi, vaan täysiverinen savolainen saaga, joka lopulta vie parin aina Suomen presidenttipariksi asti ja eikä tässä vielä kaikki, vaan koko Euroopan ja.......
...................
Vastaukset 24
Vanhimmat
Näitä löytyy vain menestyjiltä, ja he myös jättävät perinnöt toisin kuin luuseri tyhmät velkakoirat.
Aloittajalle.
No nyt on kyllä sellainen menestystarina, että paikallislehtikin jäisi toiseksi. 😄 Seitsemästä peltohehtaarista on päästy lähes kahteentuhanteen metsähehtaariin, neljän robotin navettaan, kolmeen motoketjuun ja lopulta jo presidentinlinnaan asti.
Mutta saako Metsa Manin omista videoista, Tubettavat konemiehet -ohjelmasta tai julkisista haastatteluista edes sellaista käsitystä, että hän olisi joskus väittänyt olevansa suuren maatilan rakentanut maatalousyrittäjä? Julkisuudessa hänet on pikemminkin esitelty pienellä metsätilalla asuvana tubettajana, jonka sisältöä ovat koneet, metsähommat, korjaaminen ja tavallinen maaseudun arki – mitä se sitten kenenkin kohdalla onkin.
Siksi tässä tuntuu vähän oudolta rakentaa rinnalle suurtilallinen ja sitten käyttää hänen tuhansia metsähehtaarejaan, satoja peltohehtaarejaan, robottinavettaansa ja motoketjujaan mittapuuna Metsa Manille, kun näiden tietojen lähteitä ei ole kerrottu.
Kieltämättä tällainen vertailu alkaa jo tuntua melko tarkoitushakuiselta. Jos hänen tekemisistään halutaan keskustella, eikö olisi reilumpaa arvioida sitä, mitä hän oikeasti tekee, eikä verrata häntä palstalla rakennettuun suurtilallisen menestystarinaan, jonka tietojen lähteitä ei ole kerrottu?
Eikä tubettajan tai kenenkään muunkaan tekemisten arvo ratkea hehtaareilla, lehmien määrällä tai konekalustolla. Metsa Man tekee omanlaistaan sisältöä omista lähtökohdistaan, eikä sen arvo muutu miksikään sillä, että palstalle rakennetaan rinnalle vielä suurempi maatila ja komeampi konekanta. Ei ihmisen arvoa muutenkaan tarvitse mitata sillä, montako hehtaaria metsää tai peltoa, lehmää, traktoria tai motoketjua hän omistaa tai onko hän ylipäätään rakentanut elämästään samanlaista kuin joku toinen.
Ja tässä alkaa jo epäilyttää, että palstalle on ilmestynyt toinenkin tekoälyjuippi. 😄 Sen verran vauhdikkaasti seitsemästä peltohehtaarista edetään Savon preerian kautta aina presidentinlinnaan. Tekoälyllä tai ilman, Metsa Manille suunnattu naljailu tästä ainakin paistaa melko kirkkaasti läpi.
Presidenttipariksi etenemistä odotellessa. 😄
Sitä saa mitätilaa kun itselleen vastailee vai olikose että sitä tilaa mitä luulee saavasa vai...
Jos vihjaat, että minä olisin kirjoittanut tämän aloituksen ja nyt vastailisin itselleni, niin pieleen meni. 😄 En ole aloituksen kirjoittaja.
Minä kommentoin aloitusta aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin keskustelija. Jos itse kommenttini sisällöstä löytyy jotain väärää, siihen voi toki vastata. Arvailut siitä, kuka minkäkin anonyymin kommentin takana on, eivät vielä vastaa yhteenkään esittämääni kysymykseen.
Eli takaisin itse asiaan: miksi Metsa Manin menestystä pitäisi mitata jonkun toisen hehtaareilla, lehmillä ja motoketjuilla? 😄
Ei saatana, joku mielenvikainen olet. Kukaan normaalijärkinen ei viitsi moisesta pellestä kirjoitella noin pitkiä kirjoituksia. Totuushan on että tollo ikänsä peräkammarissa asuneena vajakkipoikana ei ole mitään töitä tehnyt. Turvanvääntelyä se on ollut päivästä toiseen.
Miksi luuseri vinngut? Ei sulle onnettomalle rahaa noin tule laiskana vätyksenä.
Joku vajakkihan tuo on.
Kyllä, vajakki tosiaan. Täyttä paskaa koko kirjoitus.
Taidat olla tuo vajakkikirjoittaja itse.
Huomenta vaan pukamallekkin.
"Ei saatana, joku mielenvikainen olet. Kukaan normaalijärkinen ei viitsi moisesta pellestä kirjoitella noin pitkiä kirjoituksia. Totuushan on että tollo ikänsä peräkammarissa asuneena vajakkipoikana ei ole mitään töitä tehnyt. Turvanvääntelyä se on ollut päivästä toiseen."
No niin, itse asia taisikin loppua kesken, kun piti siirtyä kirjoittajan mielenterveyden ja Metsa Manin haukkumiseen. 😄
Jos väite on, ettei hän ole ”mitään töitä tehnyt”, sen voi toki perustella jollakin muullakin kuin nimittelyllä. ”Mielenvikainen”, ”pelle”, ”tollo” ja ”vajakkipoika” eivät vielä todista yhtäkään väitettä oikeaksi. Eikä toisten ihmisten nimittely nyt varsinaisesti ole mikään osoitus omasta normaalijärkisyydestäkään.
Ei ole pirre turhaan puutarhaansa hoitanut. Nyt on sadonkorjuun aika. Tähän ei nyt muita tarvita sotkemaan. Homma on ihan saletti nyt.
Mutta niitä jälkeläisiä ei kyllä tule :D
Nyt on kyse karkeloista ja iloisesta kirmailusta.
"Mutta saako Metsa Manin omista videoista, Tubettavat konemiehet -ohjelmasta tai julkisista haastatteluista edes sellaista käsitystä, että hän olisi joskus väittänyt olevansa suuren maatilan rakentanut maatalousyrittäjä?"
Kyllä saa, metsämanin Youtubeen lataamista videoista ja kaupallisen median levittämistä tarinoista saa käsityksen metsämanin olevan nykymaaseudun ja nykymaaseudun elämän esimerkillinen yrittäjävaikuttaja
Aivan kuin satu kuinka pienestä ujosta koulukiusatusta pojasta varttuu menestyjä siitäkin huolimatta, että hänen tietään menestykseen ovat kylän ahdasmieliset kiusanhenget ja työpaikkakiusaajat kivillä miinoittaneet.
Mutta nythän vastasit vähän eri kysymykseen. 😄 Ujosta ja koulukiusatusta pojasta menestyneeksi tubettajaksi kasvaminen on Metsa Manin oma julkisuudessa kerrottu elämäntarina, eikä sitä tässä ole kyseenalaistettu.
Minä kysyin, saako hänen videoistaan, Tubettavat konemiehet -ohjelmasta tai haastatteluista käsityksen, että hän olisi väittänyt olevansa suuren maatilan rakentanut maatalousyrittäjä. Se on aivan eri asia kuin se, että hän on nykymaaseudusta sisältöä tekevä ja siinä menestynyt tubettaja.
Menestystäkin voi olla monenlaista. Ei menestyneen maaseututubettajan tarvitse omistaa 373 hehtaaria peltoa, 1957 hehtaaria metsää, 240 lehmän robottinavettaa ja useita motoketjuja ollakseen menestynyt omassa tekemisessään.
Eikä tubettajan tai kenenkään muunkaan tekemisten arvo ratkea hehtaareilla, lehmien määrällä tai konekalustolla. Metsa Man tekee omanlaistaan sisältöä omista lähtökohdistaan.
Ja kyllähän aloituksen varsinainen tarkoitus alkaa tässä vaiheessa olla aika läpinäkyvä. Suurtilallisen menestystarina näyttää lähinnä kehikolta, jonka avulla Metsa Manille päästään naljailemaan hänen kotitilastaan, koneistaan, tubettamisestaan ja jopa yksityiselämästään. Jos tarkoitus on vittuilla Metsa Manille, senkin voisi sanoa suoraan ilman lähes kahdentuhannen metsähehtaarin savolaista suurromaania. 😄
Yhdessä iltapäivässä rehunkorjuuporukka korjaa sadan hehtaarin rehusadon, viikossa 700 hehtaaria
Kokonaisen maalaiskylän peltoaukeaa hallitsee pari maatalousyittäjää.
Yksi metsätalousyrittäjä pystyy koneineen ja työväkineen hoitamaan tuhansien hehtaarien metsäalan.
Mihin täällä korkeiden mäkien päällä ränsistyvillä vanhoilla maatiloilla eläviä mannilaisia tarvitaan?
Luonto korjaa meidät kymmenessä vuodessa, mutta mitä sitten ja mitä sen jälkeen?
Tiiättekö sen tunteen kun oksettaa....
Ei vaan pysty kahtomaan....
Tuo mies on niin etova... hohhoijaa
Taitaa kostuttaa?
Jep, silmät vuotaa verta....
No kylläpä oli satuja tuossa aloituksessa. Miten kehtasitkin kirjoittaa noin paljon ja vieläpä täyttä paskaa. Mitään menestystarinaa tuosta pellestä ei saa, ainoastaan turvanvääntely, kissojen pers... kuvaukset ja lennokkien lennättelyt.
Ihan pultsarin näköinenhän tuo on.
Hoover pölynimuri kauppiaan vajakkipoika on.
Kus.. piässä todella paljon.