Näkökykysi läskisilmä on tunnetusti heikko.

Sulla on varmaan paljon kavereita jotka viihtyvät sun seurassa vaikkapa sulkista pelaillen kun sulta liikenee aikaa irtaantua tältä katskilta jauhamasta oireilujasi.

Nuo "puiset" puhvelit eivät ole koskaan puuta.
Kaupoissa myytävä koristepatsas, joka näyttää kiveltä tai metallilta tai tuntuu puulta, mutta ei ole puuta, materiaalinaon polyresiini eli hartsi. Kevyen muovimaisen vaikutelman estämiseksi ne valmistetaan usein niin sanotusta cold cast -materiaalikomposiitista.

Jos halutaan kivijäljitelmä, hartsiin sekoitetaan hienoa hiekkaa. Jos metallijäljitelmä, hartsiin sekoitetaan metallipölyä. Jos puumainen vaikutelma niin hartsiin sekoitetaan puupölyä. Hartsi on raskasta joten se antaa vaikutelman massiivipuusta tai uppopuusta.

Oikeat puiset käsinveistetyt yksityiskohtaiset patsaat on arvokkaita, mutta niitä ei tehdä koska kukaan ei maksa sellaista hintaa mitä sen valmistaminen vie aikaa. Muottiin valamalla muotteja voi olla vaikka tuhat ja niihin voi tehdä massan kerralla ja tuottaa vaikka tuhat patsasta päivässä.

Tuohon kuvassa olevan huoneen taloon liittyi monta hyvin possomaista tarinaa, joista yksikään ei pitänyt paikkaansa.

Ihan aluksi se oli vaihdettu "mummon kanssa päikseen" edelliseen taloon.

Talo oli kolmikerroksinen ja sen yläkerran ikkunasta näkyy Hua Hin beach. Kuvaa hän ei voinut ottaa, koska "oksat olivat kasvaneet ikkunan eteen"

Talo oli vaimon nimissä ja omistuksessa, Posson maksaessa siitä "nimellistä vuokraa" jota hän sanoi yleiseksi käytännöksi Thaimaassa.

Aiemmassa tarinassa Posso kustansi täysin vaimonsa elämän ja asumiset, vaimon tuhlatessa rahansa kukkasiin.

Taloon kuului suuri kesannolla oleva alue, jonka Hua Hinin kaupunki vuokrasi Posson vaimolta ja oli perustamassa sinne "kookospuistoa"

Tarina ei kertonut, minne katosi kukkatarha, joka edellisessä tarinassa oli jo muuttunut kaupalliseksi menestykseksi.

Vaimolla ei ollut onnea lisäansioiden kanssa juurikaan, sillä pimeiden donitsien myynnistä nettoa tuli Posson mukaan "kivat 50 euroa" kirppistouhuista ei sitäkään.

Jäljellä oli venäläinen mikroskooppi ja saksalaiset natsikiikarit, rakkaus ei asunut enää siinä talossa ja vaimo menetti purukalustonsa ja tukun hiuksia.

Kahdessa vuodessa tämän jälkeen nätti vuokrahuone muuttui Posson käsissä saastehuoneeksi ja vaimo oli lähtenyt jo noin 2022 lopulla toiseen osoitteeseen.

Satutarinat jatkuu, että he asuisivat yhdessä Suomessa. Asunto on selkeästi eri asunto. Kadonnut on Ikean kirjoituspöytä, kaiuttimet, telkkari ja nurkkapylväs huoneesta.

Mutta tuo jäärä ei kykene koskaan luopumaan omasta satumaailmastaan jossa kaikki on niin ihanaa ja hyvin.

Siihen nähden että itsellään on asiat niin hyvin, on kummallista että hän jaksaa kuitenkin oman elämänsä sijaan keskittyä vain toisten elämään, ja aina negatiivisin kommentein.

Tämä kirjoitukseni ei ollut millään tavalla herjaa eikä valetta, vaan ihan herran itsensä kertomaa tarinaa ja itse lähettämiään kuvia.

2010

Posson p-silmä kaipaa moniteholaseja, että näkee milloin Puppe on työntämässä hanuriin, ja milloin taas etusormi, kun vessapaperi on taas loppu!

Kovaa eläkettä nauttiva kovakuntoinen mies asuu siis Hua Hinissa kolmikerroksisessa rantatalossa vaimon kanssa jossa on keittiö ja ruokailutila pöytineen ja he eivät koskaan kokkaa kotona vaan syövät ravintolassa. Ok. Miksi siis tuossa kuvassa on sburgun asunto ja kotiin tilattu pussi kanakeittoa? Vaimoko silittää jotakin? Mitä se silittää? Sitä T-paitaako joka oli onnettomuuskuvassa?