tulokseen, etten halua edes 70v ikäistä ystävääkään elämääni! Olen tykännyt liikkua yksin ja tykkään hiljaisuudesta ja siitä, ettei kukaan höpötä omia juttujaan minulle, koska en koe niitä tarvitsevani ollenkaan! Olen niin samanlainen, kuin oli äitini ja on isosiskoni! Se on juuri minun näköistä elämää!
Olen tullut siihen
Anonyymi-ap
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole kokenut yksin olemista muutenkaan kuin pelkästään hyvänä asiana! Ja olen huomannut sen, että jos minun pitäisi ruveta tutustumaan uusiin ihmisiin, en koe sitä mitenkään iloisena tai hyvänä asiana, enkä pysty näkemään itseäni edes mielikuvissa lenkkeilemässä kenenkään kanssa!
Onko jotenkin väärin ajatella niin? Minussa on erityipiirteisyyttä ja sillä on paljon merkitystä miten minä elämäni koen! Jos projektin aloittajat olisivat kertoneet mikä prosjektin tarkoitus oli, että esitellään uusia kumppani ehdokkaita, en olisi koskaan suostunut osallistumaan projektiin!! Olette aiheuttanut minulle valtavan trauman, koska projekti ei ollut ollenkaan sitä mitä minä luulin sen olevan, eli uuden vaituisen työpaikan löytämistä! Siksi olin todella ihmeissäni, kun niitä miehiä ruvettiin minulle esittelemään! Siksi koin että koko projekti on ollut pelkästään kiusaamisprojekti, koska ette kertoneet jo alussa mikä sen todellinen tarkoitus oli! Olen kokenut ettei minua ole kuultu tarpeeksi siihen liittyen,että mikä olisi ollut juuri minun näköstä elämää! Ja se on juuri sitä ,että tykkään olla yksin!! Minulla oli iso perhe ja nyt olen nauttinut hiljaisesta rauhallisesta elämästäni rauhallisen lapseni kanssa!