Varsinkin ikäihmiset ovat tyrmistyneitä kun lapsenlapset eivät juttele.
"Tämä on erittäin kipeä ja yleinen ilmiö nykyään. Monille ikäihmisille tapaamiset lapsenlasten kanssa ovat viikon tai kuukauden kohokohtia, joten on suuri pettymys, jos yhteinen aika kuluu siihen, että nuori tuijottaa pelkkää ruutua.
Sukupolvien välinen kuilu syvenee älypuhelinten vuoksi kahdesta päänäkökulmasta:
• Erilaiset käsityykset seurustelusta: Ikäihmisille sosiaalinen kanssakäyminen tarkoittaa kasvokkain jutustelua, kuulumisten vaihtamista, silmiin katsomista ja yhdessä tekemistä. Lapselle tai nuorelle älypuhelin taas tarjoaa jatkuvaa, intensiivistä virikettä, jonka rinnalla rauhallinen jutustelu saattaa heidän ylistimuloiduissa aivoissaan tuntua "tylsältä".
• Yhteisen kielen ja teemojen puute: Digitaalinen maailma luo nuorille oman todellisuuden – meemit, tubettajat ja pelit – josta vanhemman sukupolven on vaikea saada kiinni. Jos yhteistä puheenaihetta ei heti löydy, nuoren on helppo paeta puhelimen taakse piiloon, mikä sulkee isovanhemman ulkopuolelle.
Tämä ilmiö aiheuttaa ikäihmisille usein ulkopuolisuuden ja tarpeettomuuden tunnetta omassa perheessään. Se on myös nuorille suuri menetys, sillä isovanhempien elämänkokemus, tarinat ja kiireetön läsnäolo olisivat juuri sellaista vastapainoa somen pintakiillolle ja suorituskeskeisyydelle, jota he kipeästi tarvitsisivat.
Oletko huomannut tai kuullut esimerkkejä siitä, miten perheissä on yritetty ratkoa tätä (esimerkiksi "puhelinparkeilla" kyläilyn ajaksi), vai pohditaanko sitä, miten isovanhemmat voisivat houkutella lapsenlapsia mukaan perinteisempään tekemiseen?" AI
Digipandemia on äitynyt mahdottomaksi. Ei hyvältä vaikuta.
Olette luoneet kovalla työllä hyvän Suomen jota nyt somepolvi
turmelee.
"Tämä on erittäin kipeä ja yleinen ilmiö nykyään. Monille ikäihmisille tapaamiset lapsenlasten kanssa ovat viikon tai kuukauden kohokohtia, joten on suuri pettymys, jos yhteinen aika kuluu siihen, että nuori tuijottaa pelkkää ruutua.
Sukupolvien välinen kuilu syvenee älypuhelinten vuoksi kahdesta päänäkökulmasta:
• Erilaiset käsityykset seurustelusta: Ikäihmisille sosiaalinen kanssakäyminen tarkoittaa kasvokkain jutustelua, kuulumisten vaihtamista, silmiin katsomista ja yhdessä tekemistä. Lapselle tai nuorelle älypuhelin taas tarjoaa jatkuvaa, intensiivistä virikettä, jonka rinnalla rauhallinen jutustelu saattaa heidän ylistimuloiduissa aivoissaan tuntua "tylsältä".
• Yhteisen kielen ja teemojen puute: Digitaalinen maailma luo nuorille oman todellisuuden – meemit, tubettajat ja pelit – josta vanhemman sukupolven on vaikea saada kiinni. Jos yhteistä puheenaihetta ei heti löydy, nuoren on helppo paeta puhelimen taakse piiloon, mikä sulkee isovanhemman ulkopuolelle.
Tämä ilmiö aiheuttaa ikäihmisille usein ulkopuolisuuden ja tarpeettomuuden tunnetta omassa perheessään. Se on myös nuorille suuri menetys, sillä isovanhempien elämänkokemus, tarinat ja kiireetön läsnäolo olisivat juuri sellaista vastapainoa somen pintakiillolle ja suorituskeskeisyydelle, jota he kipeästi tarvitsisivat.
Oletko huomannut tai kuullut esimerkkejä siitä, miten perheissä on yritetty ratkoa tätä (esimerkiksi "puhelinparkeilla" kyläilyn ajaksi), vai pohditaanko sitä, miten isovanhemmat voisivat houkutella lapsenlapsia mukaan perinteisempään tekemiseen?" AI
Digipandemia on äitynyt mahdottomaksi. Ei hyvältä vaikuta.
Olette luoneet kovalla työllä hyvän Suomen jota nyt somepolvi
turmelee.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.