Kun 58-vuotias Yrjö laskeutui Pattayan kuumaan ilmaan, hänellä oli mielessään kolme asiaa: kylmä olut, hyvä seura ja unohtumaton loma. Takana oli pitkä syksy Suomessa, kaksi epäonnistunutta avioliittoa ja työura, joka oli kulunut pääasiassa trukin ratissa.
Ensimmäisenä iltana Yrjö suuntasi legendaariselle Walking Streetille. Neonvalot välkkyivät, musiikki pauhasi ja kadut olivat täynnä mitä erikoisempaa kansainvälistä väkeä. Yrjö suoristi kukkapaidan kaulusta ja totesi:
– Nyt muuten ollaan kaukana meitin Kouvolasta!
Ensimmäisessä baarissa hän tutustui viehättävään thaimaalaiseen naiseen nimeltä Nok. Tämä kehui Yrjön komeita viiksiä ja vakuutti, että suomalaiset miehet olivat hänen suosikkejaan.
Yrjö oli myyty.
Illan edetessä olut vaihtui viskiin, viski samppanjaan ja Yrjön käsitys valuuttakursseista alkoi hämärtyä. Nok esitteli hänet ystävilleen, jotka kaikki tuntuivat pitävän Yrjöstä valtavasti. Erityisesti hänen vielä paksusta lompakostaan ja luottokorteista.
Puolenyön aikaan Yrjö oli jo karaokebaarissa laulamassa Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maata. Thaimaalainen yleisö taputti innokkaasti, vaikka kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan.
Aamuyöllä Yrjö palasi hotellille mukanaan kolme uutta puhelinnumeroa, mystinen kuitti 28 000 bahtista ja valtava itseluottamus.
Aamiaisella hän tilasi munakkaan ja kaksi kahvia. Tarjoilija kysyi, oliko ilta ollut mukava.
– Ihan hyvä, Yrjö vastasi. – Mutta kyllä suomalainen nainen on sittenkin aika edullinen harrastus.
Sitten hän vilkaisi puhelintaan. Nokilta oli tullut viesti:
Darling, I miss you. Can you help me with little problem?
Yrjö huokaisi, hörppäsi kahvia ja kaivoi aurinkolasit taskustaan.
– Ei tässä mitään, hän mutisi. – Tänään mennään vähän rauhallisemmin.
Mutta jo iltapäivällä hänet nähtiin hotellin uima-altaalla varaamassa taksia Walking Streetille.
Yrjö oli tullut Pattayaan viikoksi. Hänellä oli vielä kuusi päivää aikaa tulla järkiinsä.
jatkuu...
Ensimmäisenä iltana Yrjö suuntasi legendaariselle Walking Streetille. Neonvalot välkkyivät, musiikki pauhasi ja kadut olivat täynnä mitä erikoisempaa kansainvälistä väkeä. Yrjö suoristi kukkapaidan kaulusta ja totesi:
– Nyt muuten ollaan kaukana meitin Kouvolasta!
Ensimmäisessä baarissa hän tutustui viehättävään thaimaalaiseen naiseen nimeltä Nok. Tämä kehui Yrjön komeita viiksiä ja vakuutti, että suomalaiset miehet olivat hänen suosikkejaan.
Yrjö oli myyty.
Illan edetessä olut vaihtui viskiin, viski samppanjaan ja Yrjön käsitys valuuttakursseista alkoi hämärtyä. Nok esitteli hänet ystävilleen, jotka kaikki tuntuivat pitävän Yrjöstä valtavasti. Erityisesti hänen vielä paksusta lompakostaan ja luottokorteista.
Puolenyön aikaan Yrjö oli jo karaokebaarissa laulamassa Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maata. Thaimaalainen yleisö taputti innokkaasti, vaikka kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan.
Aamuyöllä Yrjö palasi hotellille mukanaan kolme uutta puhelinnumeroa, mystinen kuitti 28 000 bahtista ja valtava itseluottamus.
Aamiaisella hän tilasi munakkaan ja kaksi kahvia. Tarjoilija kysyi, oliko ilta ollut mukava.
– Ihan hyvä, Yrjö vastasi. – Mutta kyllä suomalainen nainen on sittenkin aika edullinen harrastus.
Sitten hän vilkaisi puhelintaan. Nokilta oli tullut viesti:
Darling, I miss you. Can you help me with little problem?
Yrjö huokaisi, hörppäsi kahvia ja kaivoi aurinkolasit taskustaan.
– Ei tässä mitään, hän mutisi. – Tänään mennään vähän rauhallisemmin.
Mutta jo iltapäivällä hänet nähtiin hotellin uima-altaalla varaamassa taksia Walking Streetille.
Yrjö oli tullut Pattayaan viikoksi. Hänellä oli vielä kuusi päivää aikaa tulla järkiinsä.
jatkuu...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.