Tässä on tarina, joka kuvaa yhteisön sisäisen dogmin ja fyysisen todellisuuden välistä jännitettä suljetun oven takana.
Hirsiseinän läpi kantautuva matala kumina ei tullut uruista eikä veisuskirjojen lehdistä. Se oli saarnamiehen rintakehästä lähtevää, kaikuvaa ääntä, joka oli totuttu kuulemaan rukoushuoneen korokkeelta. Nyt ääni värähteli lautalattiassa, mutta sanat olivat vaihtaneet muotoaan.
Hämärässä makuuhuoneessa ilma oli sakeana turpeen, lampaanvillan ja kuumuuden tuoksusta. Sänky narisi vanhurskaasti jokaisella työnnöllä, ikään kuin se olisi taipunut vanhan liiton painon alla. Puhuja, mustapukuinen mies, jonka kauluksen nappi oli revitty irti jo eteisessä, piti kiinni sängynpäädystä rystyset valkoisina. Hänen silmänsä olivat lasittuneet, mutta katse kiinnittyi katonrajaan, aivan kuin hän olisi hakenut sieltä oikeutusta jokaiselle liikkeelle.
– Parempi naida kuin palaa, hän mutisi matalalla, käheällä äänellä, suoraan Raamatun jakeeseen nojaten, vaikka ääni katkesi hengästyneeseen korinaan.
Nainen hänen allaansa ei vastannut. Hänen kasvonsa olivat painautuneet tyynyyn, joka tuoksui hajuvedettömältä pyykkipulverilta ja hiestä. Hänen kätensä puristuttivat lakanan reunoja niin tiukasti, että sormenpäät olivat verettömät. Lähetyssaarnaajan asento ei ollut tässä hetkessä mikään pyhä rituaali tai kirkkokäsikirjan mukainen velvollisuus, vaan raskas, mekaaninen ponnistus, jossa lihallisuus repi rikki kaiken sen, mitä sunnuntaisin julistettiin puhtaaksi ja taivaanomaiseksi.
– Ei syntiä, ei ulkopuolista maailmaa, puhuja toisti, mutta hänen äänestään puuttui varmuus. Se kuulosti enemmänkin manaukselta kuin armolta.
Hiki valui hänen ohimoiltaan naisen poskelle, sekoittuen kyyneliin, joita ei tiedetty kummankaan omiksi. Huoneessa ei ollut armoa, vain seiniin piirtyvä varjojen leikki ja lattialla repsottava, kulunut räsymatto, jonka reunaan miehen kengät oli potkaistu häpeällisesti nurinpäin. Kun liike kiihtyi, se oli kaikkea muuta kuin puhdasta – se oli raakaa, vailla iloa olevaa työtä, jossa uskonnollinen pakko ja ihmiskehon primitiivinen tarve kohtasivat ilman armoa tai lohtua.
Hirsiseinän läpi kantautuva matala kumina ei tullut uruista eikä veisuskirjojen lehdistä. Se oli saarnamiehen rintakehästä lähtevää, kaikuvaa ääntä, joka oli totuttu kuulemaan rukoushuoneen korokkeelta. Nyt ääni värähteli lautalattiassa, mutta sanat olivat vaihtaneet muotoaan.
Hämärässä makuuhuoneessa ilma oli sakeana turpeen, lampaanvillan ja kuumuuden tuoksusta. Sänky narisi vanhurskaasti jokaisella työnnöllä, ikään kuin se olisi taipunut vanhan liiton painon alla. Puhuja, mustapukuinen mies, jonka kauluksen nappi oli revitty irti jo eteisessä, piti kiinni sängynpäädystä rystyset valkoisina. Hänen silmänsä olivat lasittuneet, mutta katse kiinnittyi katonrajaan, aivan kuin hän olisi hakenut sieltä oikeutusta jokaiselle liikkeelle.
– Parempi naida kuin palaa, hän mutisi matalalla, käheällä äänellä, suoraan Raamatun jakeeseen nojaten, vaikka ääni katkesi hengästyneeseen korinaan.
Nainen hänen allaansa ei vastannut. Hänen kasvonsa olivat painautuneet tyynyyn, joka tuoksui hajuvedettömältä pyykkipulverilta ja hiestä. Hänen kätensä puristuttivat lakanan reunoja niin tiukasti, että sormenpäät olivat verettömät. Lähetyssaarnaajan asento ei ollut tässä hetkessä mikään pyhä rituaali tai kirkkokäsikirjan mukainen velvollisuus, vaan raskas, mekaaninen ponnistus, jossa lihallisuus repi rikki kaiken sen, mitä sunnuntaisin julistettiin puhtaaksi ja taivaanomaiseksi.
– Ei syntiä, ei ulkopuolista maailmaa, puhuja toisti, mutta hänen äänestään puuttui varmuus. Se kuulosti enemmänkin manaukselta kuin armolta.
Hiki valui hänen ohimoiltaan naisen poskelle, sekoittuen kyyneliin, joita ei tiedetty kummankaan omiksi. Huoneessa ei ollut armoa, vain seiniin piirtyvä varjojen leikki ja lattialla repsottava, kulunut räsymatto, jonka reunaan miehen kengät oli potkaistu häpeällisesti nurinpäin. Kun liike kiihtyi, se oli kaikkea muuta kuin puhdasta – se oli raakaa, vailla iloa olevaa työtä, jossa uskonnollinen pakko ja ihmiskehon primitiivinen tarve kohtasivat ilman armoa tai lohtua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.