Tarvitsisi löytää siis hyviä klassisia dekkarikirjailijoita. Sellaisia salapoliisikirjoja.
Olen lukenut Raymond Chandlerin ja Dashiell Hammettin tuotannon läpi. Tosi hyviä! :)
Osaisko joku täällä suositella lisää hyviä klassisten salapoliisikirjojen kirjoittajia?
Olen lukenut Raymond Chandlerin ja Dashiell Hammettin tuotannon läpi. Tosi hyviä! :)
Osaisko joku täällä suositella lisää hyviä klassisten salapoliisikirjojen kirjoittajia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Haepas käsiisi Julian Symonsin teos "Murha! Murha! Salapoliisikertomuksesta rikosromaaniin". Siinä on esitelty sekä klassista että uudempaa dekkarikirjallisuutta, todellinen runsaudensarvi.
Symons muuten itsekin kirjoittaa ihan kelpo dekkareita.
Tässä nyt aluksi muutamia vinkkejä.
John Dickson Carr ja Carter Dickson (on kyse yhdestä ja samasta kirjailijasta) ovat kirjoittaneet paljon hyviä dekkareita. Useissa on ns. lukitun huoneen mysteeri ratkaistavana. Kirjojen taso kyllä laski lopputuotantoa kohti ja mukaan tuli noitia ja sen sellaisia. Mutta alkutuotanto on luettavaa.
Rex Stoutilla on paljon hyviä ja nokkelia kirjoja. Niitä voi suositella myös.
Ellery Queenilla on tapana kirjan lopussa heittää lukijalle haaste: kaikki asiat on annettu ja lukijan pitäisi niiden perusteella pystyä ratkaisemaan juttu.
Ross MacDonald on yhtä hyvä kuin nuo mainitsemasikin.
Mutta lue ihmeessä kotimaisia ,on aivan yhtä hyviä.
Etsi netistä sivu Dekkarinetti.Sieltä löytyy kyllä kaikki.
Itse voin suositella:Karpela,Kokko,Korhonen,Rönkä,Bagge,Vuorio,Ropponen,Jokinen,Haataja,Numminen,Pasanen,Nykänen,Sipilä ja Matti Remes.
Marko Tapio,Jorma Napola, Matti Kokkonen
Seppo Parkkonen,Risto Juhani ja Pentti Kirstilän alkupään tuotanto.
Olis tohon koplaan ny Reijokin mahtunu. Eikä ihan loppupäähänkään.
Mäen Vares kirjat tuntuivat kyllä aluksi hyviltä,mutta nyttemmin olen saanut tarpeekseni näistä Turun kapakoista, Luusalmista,Alasista ja muista Paniikkinappuloista ,ja kirjatkin tuntuvat vanhan toistolta,joten jätin hänet pois ,kuten Joensuunkin jonka tyylistä en taas muuten pidä.
Tätä Mäen viimeistä kirjaa lukiessa sai väkisin sen vaikutelman,että siihen on koottu kaikki ylijäänyt materiaali,mitä muista kirjoista on yli jäänyt,ja sitten koottu yhteen mukamas nostalgisella nuoruuden rakkaustarinalla.
Kaikkein ärsyttävintä siinä oli kuitenkin se,että siihen oli väkisin ympätty sama lapsellinen sormenkatkaisu tapaus,minkä olin jo lukenut Tapani Baggen tämän kevään uutuudesta.
Oli näistä kahdesta kirjasta sitten kumpi hyvänsä ensin, niin kyllä kustannustoimittajien pitäisi olla hereillä,ettei lähes sama tarina esiinny kahdella kirjoittajalla samana keväänä.
Ragnar Johassonin Ari Thor sarja ja Lilja Sigurdar-Dottirin kirjat.
Ed McBainin dekkareita. Niitä saa divareista suht edullisesti, sillä niitä on julkaistu meillä lähinnä kioskisarjoissa. Nykyajan tv:n poliisisarjat ovat paljon velkaa Hill street bluesin ohella myös Ed McBainille.
Suosittelen myös Chester Himesia jos pidät nimen omaan kovaksi keitetystä genrestä. Himes lisää soppaan herkullisen mustaa huumoria.