Olen lapsesta lähtien heijannut itseäni sängyssä. Eli heijaan itseäni ollessani kyljelläni, niin että olen välillä lähes selällään. Pää pyörii myös mukana. Edestakaisin satoja kertoja. Hiukseni menevät takkuun. Saatan tehdä tätä tunnin pari kuunnellen samalla musiikkia ja laulaen mukana. Lapsena tein tätä lähes joka ilta, nyt aikuisena ehkä kerran kuukaudessa. Samalla vaivun ajatuksiin ja muistoihin.
Onko muita samanlaisia heijaajia? Onko tämä autismia tai vastaavaa? Minulla ei ole mitään diagnoosia, olen hiukan erikoinen muutenkin enkä pidä ihmisten lähelle tulosta. Viihdyn sinkkuna tosi hyvin.
Onko muita samanlaisia heijaajia? Onko tämä autismia tai vastaavaa? Minulla ei ole mitään diagnoosia, olen hiukan erikoinen muutenkin enkä pidä ihmisten lähelle tulosta. Viihdyn sinkkuna tosi hyvin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei varmaan yksistään. Itse en heijaa, enkä ole heijannut. Sä ilmeisesti pidät siitä? Ei kuulosta ihan oudolta, ihmiset varmaan tekee oudompiakin asioita. Jotkut naiset esim. viilaa pakonomaisesti kynsiään tai rasvaa jalkojaan, jotkut harjaa hiuksia tai piirtelee sotkuja, jotkut runoilevat, jotkut koskettelevat korvakoruja jne. Muistelehan, mitä kaikkea esim. luokkakaverisi ovat tehneet tunneilla, kun opetus ei ole kiinnostanut
Eli vanhemmiten se vaan kätketään ja kanavoidaan vaikka jalkaterän heilutteluun pöydän alla, niin ettei se näy - tai sitten tehdään se "laillisesti" lapsena kiikussa ja kiikkustuolissa vanhemmiten.
Mutta tänne kyllä kelpaa kirjoitella - ehkä auttaa oppimaan jotain itsestään. Minä olen ainakin hurjasti oppinut näiltä tämän palstan reiluilta asseilta. On ollut toistaiseksi netin paras assipalta. Siitä kiitos kuuluu myös sinulle Heijaaja.
Siis yhdessä iloisesti heijaamaan!
Yksin ollessani nytkäyttelen lähes koko ajan jotain lihasryhmää (usein musiikin tahdissa). Vääntelen myös usein sormiani ja koskettelen huuliani tai ihoani. Eivät ole varsinaisia pakkoliikkeitä, mutta en myöskään "suunnittele" niitä.
Muiden seurassa tätä ei juuri esiinny koska olen useimmiten täysin lamaantunut. Olen kuitenkin huomannut että liikkuessani puristan usein sormeni nyrkkiin ja väännän kättäni kieroon hihan sisällä.
ps. Ei välttämättä tarvitse tyytyä kiikkustuoliin - olen itse 25-vuotias ja keinun yhä mielelläni lasten rengaskeinuissa!
pitäisi kyllä tehdä psykoosin ja autismin välillä. Autistinen heijaaminen antaa tilan ja ympäristön tuntua; ihminen tiedostaa kehonsa ulottuvuudet ja ympäristönsä. Psykoottinen heijaaminen on reflektio ahdistukseen ja poissaolevaa.
Lapsena rakastin itseni pyörittelyä, pallomeriä, pompppulinnoja, kaikenlaista riippumista ja keinumista (mitä pitempi köysi sitä parempi!) ja myös meressä leikkimistä - pyörin villisti ympäri kädet veden pintaa hipoen. Koen tällaisen toistavan liikkeen vapauttavana.
Nyt aikuisena mm. mielipuolinen pyörällä ajaminen tuo saman tunteen.
saattaa kertoa myös hellyyden puutteesta!!!!
Asialtainen kysymys,johon olisin toivonut asialtaisia vastauksia.Mutta on aina ja joka paikassa ihmisiä jotka vetää ton helevetin seksin joka jumalan asiaan.Se ei todellakaan liity tähän asiaan!!sori,menkää ny pellolle niitten ainisten seksifantasioiden mukana.
Samaa mieltä.
Mä olen lievästi autistinen enkä heijaa mut oon estänyt vaikeasti autistisen heijaamisen
Joo, mikäs siinä. Minä riehaannun heti kun näen keinun, missä voi keinua. Olen yli 50-v nainen. Olen aina tykännyt keinumisesta, ja mikä tahansa minut kestävä keinu sopii.
Itse ruukaan sängyssä maatessani ojennella jalkoja edestakaisin. Tuntuu kuin se auttaisi nukahtamaan aiemmin ja se synnyttää myös lämpöä. Toisaalta nykyään se jalkojen ojentelu on jäänyt vähemmälle kun olen naimisissa.
Olen tehnyt tätä samaa niin kauan kuin muistan.
Olen sijaislapsi ja sain muutama vuosi takaperin sukulaisiltani tietää, että isoäitini jota en ikinä ole tavannut on tehnyt tätä tismalleen samaa.
Toivottavasti näkisit vielä tämän vastauksen. Olisi mielenkiintoista jutella kanssasi. En ole eläessäni törmännyt kehenkään, joka tekisi vastaavaa ja olen pitänytkin tämän vuoksi itseäni friikkinä ja kokenut asiasta syvääkin häpeää.
Mulla on tuota samaa kuin aloittajalla. Lapsesta asti ja nyt alkanut uudestaan. Enää en kuuntele musiikkia ja laulanut en ole koskaan. Tuossa oli noin kymmenen vuoden tauko erilaisen elämäntilanteen vuoksi. Lapsena ja nuorena heijasin vasemmalla kyljellä nykyään oikealla. En koe asiasta syyllisyyttä eikä se muuten häiritse mutta nukkumiseen liittyvät maneerit ärsyttää ja usein teen sitä ennen nukkumista.
Ja kyllä. Olen autisti. Diagnosoitu asperger.
Asperger-ihminenhän ei ole "autisti" vaan autismikirjolainen.
Varsinainen autismi sijaitsee autismikirjon ihan toisessa ääripäässä kuin
Asperger.
Samaa kirjoa kaikki.
Heijaaminen on stimmausta, joka on melko olennainen osa
assin elämää.
Lukekaa tarkemmin mm. täältä:
http://ajatuksiaautismista.blogspot.com/2014/11/stimmaamisesta.html
Vastaan 21 v. sitten olevaan asiaan jossa joku heijaa. Olen heijannut monta tuntia lähes päivittäin 4v. asti ja olen 55v.Heijannut mahallaan ja istullaan myös kylellään. Kuuntelen myös musiikkia ja kuvittelen ja käsittelen asioita. Itselläni ei ole autismia vaan itselläni on psykoosi sairaus.