Pienen kylän postikonttorissa asettelen leimasimeen uudet numerot; 29.11.1905.
On pitkä päivä edessä. Joulukirjeet ja kortit Ameriikkaan odottavat postimerkkejään ja leimojaan.
Pitänee laittaa töpinäksi, että ne ehtivät seuraavaan iltapäivällä lähtevään laivaan, ajattelen ja huokaisen raskaasti.
Otan eteeni arkin postimerkkejä ja alan liimata. Pian kostutussieni on aivan kuiva. Hieman turhautuneena liimaan niukasti kostutetun kaksipääkotkalla koristellun merkin nurinpäin purkaen samalla kiukkuni seinällä olevaan painokuvaan hallitsiparistamme. En millään jaksa lähteä tarpomaan lumipyryyn uusissa ylös asti nauhoitetuissa korkokengissäni, ajattelen, vaan päätän nuolla loput merkit.
Ajatukseni harhailevat sinuun. Postimerkki kielenkärjellä mietin miltä sinä maistuisit?
On hämärää. Vain öljylamppu tiskin yllä valaisee huonetta. Postissa on hiljaista. Kukaan ei ole uskaltautunut ulos asioille. Mutta jos edes sinä
tulisit nyt tuosta ovesta, heittäisit palttoosi naulakkoon, huivin ja karvalakin penkille ja pyytäisit yhden kortin ja merkin.
Nuolisin sen korttiisi tärisevin käsin, tulisit lähemmäksi, tiskin toiselle puolelle.
Istuisin pinnatuolille, avaisit vyösi edessäni, heittäisit henkselit sivuun ja hyväilisit kasvojani, huuliani sormillasi, vetäisin sinut puoleeni, suutelisin vatsaasi, kumartuen lähemmäs,
alemmas, olisit aivan kova, aivan varmasti, huutaisit nautinnosta kieleni pyöriessä villisti kovan kalusi ympärillä. Olisit valmis laukeamaan, postitettavaksi kovana pakettina ihan mihin tahansa haluaisit... mutta hidastan, ei vielä,
nousen hitaasti ylös, alan avata kymmeniä valkoisen, ylös asti napitetun paitani nappeja, yksi kerrallaan, hitaasti paljastan pyöreät rintani, jotka odottavat kosketustasi, painat huulesi rinnoilleni ja alan olla malttamaton, halua sua nyt, heti! Riuhtaisen itseni irti otteestasi ja käännyn nojaamaan postikonttorin tiskille, nostan painavan, pitkän hameeni helmat ylös, avaan alushousujeni napit ja pudotan ne pois päältäni, hyväilet reisiäni ja katsot kuinka paljastan kaiken eteesi kumartuessani eteenpäin.
Olen aivan märkä sormesi hyväillessä minua, voihkin lisää, vaikka haluankin jotain muuta...
nostan oikean jalkani tiskille kuin balettitanssija, ja puristun tiukasti ympärillesi kun työnnyt sisääni ja ulos yhä uudestaan... uudestaan. Hyväilet samalla säärtäni... pohjettani...reittäni... rintojani, en jaksa enää kauan, vaadin lisää! Nopeammin! Samalla kiusatakseni sinua ujutan käteni takapuolelleni, sormeni lähelle... uskallatkohan? mietit, uskallan... samalla kun työnnän sormeni sisälle tunnen kuinka sinä laukeat nautinnosta huutaen... minä hetkeä myöhemmin.
On pitkä päivä edessä. Joulukirjeet ja kortit Ameriikkaan odottavat postimerkkejään ja leimojaan.
Pitänee laittaa töpinäksi, että ne ehtivät seuraavaan iltapäivällä lähtevään laivaan, ajattelen ja huokaisen raskaasti.
Otan eteeni arkin postimerkkejä ja alan liimata. Pian kostutussieni on aivan kuiva. Hieman turhautuneena liimaan niukasti kostutetun kaksipääkotkalla koristellun merkin nurinpäin purkaen samalla kiukkuni seinällä olevaan painokuvaan hallitsiparistamme. En millään jaksa lähteä tarpomaan lumipyryyn uusissa ylös asti nauhoitetuissa korkokengissäni, ajattelen, vaan päätän nuolla loput merkit.
Ajatukseni harhailevat sinuun. Postimerkki kielenkärjellä mietin miltä sinä maistuisit?
On hämärää. Vain öljylamppu tiskin yllä valaisee huonetta. Postissa on hiljaista. Kukaan ei ole uskaltautunut ulos asioille. Mutta jos edes sinä
tulisit nyt tuosta ovesta, heittäisit palttoosi naulakkoon, huivin ja karvalakin penkille ja pyytäisit yhden kortin ja merkin.
Nuolisin sen korttiisi tärisevin käsin, tulisit lähemmäksi, tiskin toiselle puolelle.
Istuisin pinnatuolille, avaisit vyösi edessäni, heittäisit henkselit sivuun ja hyväilisit kasvojani, huuliani sormillasi, vetäisin sinut puoleeni, suutelisin vatsaasi, kumartuen lähemmäs,
alemmas, olisit aivan kova, aivan varmasti, huutaisit nautinnosta kieleni pyöriessä villisti kovan kalusi ympärillä. Olisit valmis laukeamaan, postitettavaksi kovana pakettina ihan mihin tahansa haluaisit... mutta hidastan, ei vielä,
nousen hitaasti ylös, alan avata kymmeniä valkoisen, ylös asti napitetun paitani nappeja, yksi kerrallaan, hitaasti paljastan pyöreät rintani, jotka odottavat kosketustasi, painat huulesi rinnoilleni ja alan olla malttamaton, halua sua nyt, heti! Riuhtaisen itseni irti otteestasi ja käännyn nojaamaan postikonttorin tiskille, nostan painavan, pitkän hameeni helmat ylös, avaan alushousujeni napit ja pudotan ne pois päältäni, hyväilet reisiäni ja katsot kuinka paljastan kaiken eteesi kumartuessani eteenpäin.
Olen aivan märkä sormesi hyväillessä minua, voihkin lisää, vaikka haluankin jotain muuta...
nostan oikean jalkani tiskille kuin balettitanssija, ja puristun tiukasti ympärillesi kun työnnyt sisääni ja ulos yhä uudestaan... uudestaan. Hyväilet samalla säärtäni... pohjettani...reittäni... rintojani, en jaksa enää kauan, vaadin lisää! Nopeammin! Samalla kiusatakseni sinua ujutan käteni takapuolelleni, sormeni lähelle... uskallatkohan? mietit, uskallan... samalla kun työnnän sormeni sisälle tunnen kuinka sinä laukeat nautinnosta huutaen... minä hetkeä myöhemmin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.