Tämä on mielenkiintoinen pohdiskelun aihe jokaiselle meille, jotka koemme yksinäisyyttä.
Tai oikeastaan suostummeko olemaan itsellemme läsnä yksinäisyydessä? Sillä yksinäisyys ei vedä meitä pois lähimmäistemme luota, vaan päinvastoin
tekee aidon kumppanuuden mahdolliseksi.
Ja tämä näkökohta tuo meidät avoimeen yhteyteen
sydämen yksinoloon ja vastaanottavaan yksinäisyyteen.
Se on laadultaan sisäistä, perusasenne, jonka ehtona ei ole fyysinen eristyneisyys.
Sen sijaan että pakenisimme yksinäisyyttämme ja koettaisimme unohtaa tai kieltää sen, meidän on
suojeltava sitä ja muutettava se hedelmälliseksi.
Jos mielimme elää hengellistä elämää
meidän on ensimmäiseksi saatava rohkeutta käydä sisälle yksinäisyytemme erämaahan ja antaa Jumalan rakastavan huolenpidon muuttaa se kukkivaksi ja virtaavaksi puutarhaksi. Paitsi rohkeutta
tähän tarvitaan myös lujaa uskoa.
Eli sydämen yksinäisyys ei ole epätoivoa
vaan toivoa ja rikkautta kokea ja päästä
lähempään yhteyteen toistemme kanssa.
Myöskään se ei ainoastaan syvennä kiintymystämme toisiin ihmisiin, vaan se on myös TILA
jossa todellinen yhteys käy mahdolliseksi.
Tässä on myös Rakkauden salaisuus -
se suojelee ja kunnioittaa toisen ihmisen yksityisyyden rajoja ja luo vapaan tilan
kunnioituksen voiman ymmärtämällä
ihmissydämen pyhyyden.
Tässä yksinäisyydessä, me hiljalleen
alamme huomata Hänen läsnäolonsa
joka sulkee syliinsä ystävät ja rakastetut ja tarjoaa meillekin VAPAUDEN rakastaa toisiamme.
1.Joh.4:19
Siunaten,
runis
Tai oikeastaan suostummeko olemaan itsellemme läsnä yksinäisyydessä? Sillä yksinäisyys ei vedä meitä pois lähimmäistemme luota, vaan päinvastoin
tekee aidon kumppanuuden mahdolliseksi.
Ja tämä näkökohta tuo meidät avoimeen yhteyteen
sydämen yksinoloon ja vastaanottavaan yksinäisyyteen.
Se on laadultaan sisäistä, perusasenne, jonka ehtona ei ole fyysinen eristyneisyys.
Sen sijaan että pakenisimme yksinäisyyttämme ja koettaisimme unohtaa tai kieltää sen, meidän on
suojeltava sitä ja muutettava se hedelmälliseksi.
Jos mielimme elää hengellistä elämää
meidän on ensimmäiseksi saatava rohkeutta käydä sisälle yksinäisyytemme erämaahan ja antaa Jumalan rakastavan huolenpidon muuttaa se kukkivaksi ja virtaavaksi puutarhaksi. Paitsi rohkeutta
tähän tarvitaan myös lujaa uskoa.
Eli sydämen yksinäisyys ei ole epätoivoa
vaan toivoa ja rikkautta kokea ja päästä
lähempään yhteyteen toistemme kanssa.
Myöskään se ei ainoastaan syvennä kiintymystämme toisiin ihmisiin, vaan se on myös TILA
jossa todellinen yhteys käy mahdolliseksi.
Tässä on myös Rakkauden salaisuus -
se suojelee ja kunnioittaa toisen ihmisen yksityisyyden rajoja ja luo vapaan tilan
kunnioituksen voiman ymmärtämällä
ihmissydämen pyhyyden.
Tässä yksinäisyydessä, me hiljalleen
alamme huomata Hänen läsnäolonsa
joka sulkee syliinsä ystävät ja rakastetut ja tarjoaa meillekin VAPAUDEN rakastaa toisiamme.
1.Joh.4:19
Siunaten,
runis
Vastaukset 37
Vanhimmat
yskinäisyys on tavoiteltavampaa kuin ystävyys esim? Yksinolo vahvistaa sisäistä maailmaa?
Monesti meidän harhakäsitys on, että tarvimme jonkun olemaan kanssamme fyysisesti, niin yksinolomme helpottuisi ja kyllä seura tietysti mukavaa on -
mutta tarkoitan tässä syvempää lähtökohtaa
sillä fyysinen on uloin olomuoto.
tarkoitat kai sitä. Ymmärrän, mitä tarkoitat. Ihminen voi kokea olevansa ulkopuolinen ja vailla ymmärrystä ihan missä tahansa tilanteessa.
Ystävyys on elämän kaikkein kallisarvoisimpia lahjoja, mutta fyysinen läheisyys, joka voi olla tienä sen täyteen toteutumiseen, saattaa joskus olla
myös tuon toteutumisen esteenä.
Eli itse koen rakastamiani ihmisiä kohtaan monesti paljon enemmän, kun he eivät ole läsnä fyysisesti
mutta kuitenkin ovat läsnä sydämessäni.
Joillakin aviopareilla tiettyjen aikojen
erossaolotkin vain lähentävät heitä ja silti
sydämen avoimessa yksinäisyydessään he eivät ole yksin, mutta tarvitsevat sitä ollakseen kaksin.
heille läheiset ihmiset ovat enemmän läsnä silloin kun he eivät ole fyysisesti läsnä. Olet varmaan uskollinen ystävä ja ihanteellinen ihminen...
Mutta ihminen voi olla läsnä omassa yksinäisyydessään levollisesti ja rauhassa
vaikka olisi suuressa väkijoukossakin
siinä on sydämen rauhan salaisuus
ettei hae ulkopuolelta apua, vaan tietää
että Herra on siinä joka hetki
eikä pelkää, vaan kohtaa itsessään olevan yksinäisyyden.
Ja se onkin varmaan Jumalan tarkoitus monesti yksinäisyydelle, että me löytäisimme Hänet...
Olen käynyt rankan elämän koulun, ollut tosi itsekäs ja etsinyt vain omaa etuani, mutta kiitos Jumalalle
että Hän mulle näitä opettaa, vaikkakin kipeää
on mennä itseensä ja syvälle totuuteen, sillä
liian monesti me yritämme väistellä juuri itsemme kohtaamista...
nöyrtyä... Sinähän pystyt neuvomaan niitä, jotka ovat kokemassa samoja asioita kuin sinä. Jos me aiomme jatkaa tällä tiellä näinä aikoina, niin Jumalalla on lihan kuolemaa varattuna meille...
Meillä on kaikilla sama tie...
Jeesus tie - One Way! Eikö olekin rikkautta löytää yksinäisyydestä yhteys? eli jos hakee siihen vain täyttymystä korvikkeista, eikä malta pysähtyä
kuuntelemaan myös itseään, niin silloin ei myöskään syvempää yhteyttä toisiin löydy.
Mutta helppoa se ei ole, sitä niin helposti alkaa
täyttää hiljaisia hetkiään esim. netissä..radio..
tv..ym ym
Osaan olla yksinkin, vaikka saattaa vaikuttaa siltä, että en välttämättä sitä harrasta, Kyllä se on olennainen ja tarpeellinen osa elämääni.
Yksinäisyydessä voi kuunnella myös Jumalaa. Se on monesti parempaa kuin kuunnella pelkästään omaa sydäntään, jolla on niin paljon kysymyskiä monesti... ja epäuskoa...
Monesti sydän on niin levoton
samoin kun koko sielunelämämme
ja kestää todella harjoittaa hiljentymistä
mutta uskon ettei mitään oikoteitä ole
vaikka miten yrittäisimme mennä sieltä
missä aita on matalin...
kotona, vaikka ehkä puolet valveillaoloajastani hengeailen kaupungilla ja milloin missäkin...
Eihän niitä oikoteitä ole, mutta ihmiset kyllä tekevät mitä tahansa muuta kuin hiljentyvät, niinkuin sanoit... He pelkäävät omaa itseään ja kaikkia patoutumiaan. Ihminen on avuton oman itsensä edessä...
Ihminen on todella avuton itseensä nähden, ennenkuin antaa Jumalan palauttaa hänet takaisin yhteyteensä
Jeesuksen tähden.
Olen myös oikein oppinut nauttimaan hiljaisuudesta
vaikka ennen uskoontuloani se oli kamalaa.
laitoin aina kaikki " viihdykkeet " päälle
Silloin oli niin sidottu, mutta nyt on ihana vapaus hiljaisuudessa - myös kuulla mitä Jumala haluaa puhua.
työtä. Osaat puhua kieltä, jota ihmiset ymmärtävät maailmassa oleessaan. Vaistoan, että sinussa on potentiaalia hengelliseen työhön... Seurakunnassasi auttaisivat varmasti alkuun...
Mielestäni teen hengellistä työtä, kun kuljen Pyhän Hengen johdatuksessa ja kun kohtaan ihmisiä
toivon että Kristus voisi näkyä enemmänkin
silloin keskustelut hengellisistä asioista
avautuvat luonnostaan.
No, kyllä laulan yhdessä ryhmässä ja olen alfa
ja kriisipalvelutyössä mukana...
Teetkö sinä hengellistä työtä esim. täällä palstoilla?
Se on hienoa, jatka samaa rataa. En ole varma, onko alfa työ Jumalan mielen mukaista, mutta Jumala kyllä ohjaa sinua siinäkin asiassa...
Keskustelen vain täällä. Ajanvietettä tämä on, Ei sen enempää. Olen kyllä tietoinen kutsumuksestani ja jossain vaiheessa muutan varmasti ulkomaille sen perässä... ihan tiettyyn maahankin.
Mutta sekin mikä suustamme tulee ulos on Jumalalle tärkeää. Eli voit olla rakentamassa verbaalisen lahjakkuutesi kautta näillä palstoilla rauhaa.
Koska mielestäni koko nettimaailman voi uskovat
vallata Jumalalle siunaamalla, ei kiroamalla.
Tarkoitan että jos nämä keskustelut pyrkisivät olemaan dialogeja keksinäisen rakkauden vaalimisessa
eikä monologista väittelyä siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, niin Jumalan tarkoitus pyhittäisi kaikki keinot.
Tässäkin kaikki lähtee oman sydämen yksinäisyyden motiiveista, eikö näin?
Myönnän, että oikeutettua kritiikkiä... Liha on kuitenkin heikko minullakin...
Lihasta lihoihin
sieluista sieluihin
ja parasta
Hengestä henkiin...
on se aika vänkää tämä ihmisen lihan mieli
kun ulkoinen määrittää mitä teemme
vaikka sen kuuluisi olla toisinpäin
En kiistä ollenkaan sitä...
Kyllä minä uskon rauhoittuvani jossain vaiheessa... Nyt on vain pikkuisen mopo karannut käsistä...
En tarkoittanut sinua, vaan yleisesti meitä kaikkia ihmisiä. Joskus itsekin jumitun tänne nettimaailmaan
vaikka olisi paljon muutakin ehkä järkevämpääkin
tekemistä tai olemista...
Oletko muuten miettinyt, miksi niin monilla suomalaisilla on kännykkä?
olevansa tärkeitä ja kiireisiä :) On se minullakin...
Onhan se mullakin, mutta siinä voi olla syvempikin pointti..? saa nimittäin keskustella missä vaan yksiksensä
Kun suomalaisilta kysyttiin kunnioittavatko he naapureitaan niin 85% vastasi: - että kyllä!
Kun sitten kysyttiin että millä lailla he kunnioittavat? niin vastaus oli: - annetaan naapureiden olla rauhassa.
oikein jaksanut puhua pitkään puhelimessa, enkä kännykässäkään... Se on jotenkin vaan vastenmielistä ja puheluni ovat todella lyhyitä väkisin...
Mutta naisilla se voi tosian olla jotenkin sillä tavalla, että ei tarvitse niin hirveästi uhrata energiaa yhdessöoloon, mutta voi silti lärpättää, vai kuinka?
Puhun vain kuitenkin yksikössä
eli itsestäni, se vaihtelee -
joskus haastelen tunninkin ja toisinaan
menee jopa päiviä etten kenenkään kanssa
ja nyt lörpöttelen tässä sun kanssa .)
Kohta kyllä lenkille...
muistan aina kun oma äitini puhui tuntikausia puhelimessa kun olin pikkupoika...
En lakkaa ihmettelemästä, että miten te kykenette siihen... teidän tarpeellisia avujanne...
Jumalan luomaa kaikki tyynni.
Kun Jumala loi miehen maan tomusta
niin mies on käytännöllisempi
ja kun Hän sitten loi naisen miehestä
niin nainen on tunteellisempi
ja Jumalan huumorintajua tämäkin:
nainen miehestä otettu ja nyt nainen synnyttää miehen =)
Kiitos, juttu tuokiosta ( tunneista )
menen lenkille ja ehkä myöhem. lisää
sydämen avaruutta jutustellen.
CIAO!
Sanat välillä häviää bittiavaruuteen
ja hups.....tulee taas jostain
Ikinä ei tiedä, miten viestien käy...
Niin, kyllä ihmisen luominen sisältää paljon sellaista, mitä meidän olisi hyvä ymmärtää...
Mitenköhän feministit suhtautuvat siihen, että Jumala loi naisen miehestä?
Eipä se tee tyhjäksi Jumalan Sanaa
oli kuka sitten mitä mieltä tahansa.
Ja se onkin ihaninta, että Herra on aina
uskollinen vaikka me oltaisiinkin uskottomia.
Täällä ajassa nämä mies ja nais asiat ovatkin ihan sekaisin, kun ei noudateta Jumalan alkuperäis
suunnitelmaa
kohdallaan? Olen tunnistavinani keskustelusta, jota käydään nykyään niin yleismaailmallisia ja historiasta tuttuja juttuja, että alan epäillä, että feminismi on vain uusi nimi vanhalle asialle, joka on kapina Jumalan säätämyksiä vastaan. Ihminen kun ei ole muuttunut, eikä naiset ole olleet kiltimpiä menneisyydessä omasa itsessään, vaikka ovat toki olleet enemmän roolinsa sitomia. Miehetkin ovat aina oleet yhtä pahoja ja naisellista suuttumusta herättäviä...
Niin, totta tuo kapina Jumalaa kohtaan niinkauan kun ihminen luulee pärjäävänsä ilman omaa Luojaansa.
Itse uskon että Herra kyllä haluaisi laittaa
nämäkin asiat kohdalleen, minkä synti on repinyt
mutta ihmisten itsekkyys on se suurin este...
ja onhan se hienoa keksiä jotain uusia toimintatapoja tai nimikkeitä oman syntielämän pönkittämiseksi, vaikkakin naisten asemaa maailmassa
on silti parannettava, siihen totuuteen mikä on totuus.
ja uskon, että yksinkertainen evankeliumi tepsii siihenkin. uksovaiset naiset ovat aikalailla sinuja itsensä ja muiden kanssa ja missä naisella olisi parempi olla kuin käsi Jumalan kädessä?
Totta, itsekin olen saanut yhden seurustelun loputtua taas ymmärtää paremmin, miten tärkeää
on oma Jumala suhde ja että se pysyy aina
etusijalla, sillä sen myötä muutkin asiat
loksahtavat kohdilleen.
Uskovien miestenkin pitäisi tämä muistaa
ensin oma Jumala suhde, sitten perhe ja vasta
kolmantena seurakunta...
Vaikka olisi miten harmaata ja väsyttää
ja olo tuntuu raskaalta, niin silti -
on uusi armon aamu :)
HUOMENTA!
Kun sade putoaa maahan
pisara hetken haihtuvaa
todellisuutta maahan
vuotaneen aaltojen lailla