USKO JA JUMALAN LUPAUS
Room. 4:13-25
--
4:13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.
4:14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
4:15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
4:16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
4:17 - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
4:19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
4:20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
4:21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
4:22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
4:23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
4:24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
4:25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Room. 4:13-25
--
4:13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.
4:14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
4:15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
4:16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
4:17 - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
4:19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
4:20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
4:21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
4:22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
4:23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
4:24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
4:25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aabraham vanhurskautettiin ympärileikkamattomana ja ympärileikkauksesta tuli hänen uskonvanhurskautensa sinetti (4:11). Ympärileikkaamattomien isänä Aabraham on koko maailman uskovien isä (16,17,18).
Laista ei ole kerskaaminen, sillä se tuo mukanaan rikkomuksen ja Jumalan vihan (14,15). Vain usko, armo ja lupaus saa aikaan elämää, ”tekee kuolleet eläviksi” (17).
Lupaus ja usko kuuluvat aina yhteen Jumalan valtakunnassa (16).
Aabraham ei "epäillyt Jumalan lupausta".
Aabrahamin koko elämä oli uskossa elettyä elämää (19-22).
Aabraham ei saanut Jumalan siunausta elämäänsä lain noudattamisen, omien tekojensa, ansioittensa tai hyvien ominaisuuksiensa tähden.
Vanha Testamentti puhuu uskonvanhurskauden suuruudesta.
Niin kuin Aabrahamin usko Jumalaan luettiin hänelle vanhurskaudeksi, niin myös meille se on luettava, ”kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden” (24,25).
Kristillinen usko liittyy elävänä jatkona Aabrahamin uskoon.
Kristusta sanotaan ”Aabrahamin pojaksi” (Matt.1:1).
Saamme ottaa uskolla vastaan Jeesuksen, meidän Herramme. Meidän uskomme luetaan meille vanhurskaudeksi.
Virsi 308
--
1.
Ah Jeesus, Herrani,
jo vaipuu toivoni,
pimeään yöhön näännyn.
Puoleesi, Herra, käännyn.
Suo armon aamun koittaa,
yö epäilysten voittaa.
2.
Pois pilvet hajota
ja silmä kirkasta.
Osoita sanallasi
nyt armoistuintasi.
Jo yksi säde sieltä
valaisee synkkää mieltä.
3.
Vaivattu sieluni
virvoita, Herrani.
Taas anna lohdutusta,
veresi puhdistusta.
Suo siipiesi suoja,
oi Jeesus, turvan tuoja.
4.
Suo, että kuulla saan
äänesi uudestaan.
Kuvasi sieluun paina
ja siellä asu aina.
Pois perkaa synti siitä,
itseesi minut liitä.
5.
Opeta valvomaan
ja armoon juurtumaan,
uskomaan näkemättä
ja muuta pyytämättä
kuin olla lunastettu,
kuolemaas istutettu.
olisi voinut sitä noudattaa, eikä laki kun Israelin yhteisö sen aikanaan sai ole muuta kuin noudattetavaksi tarkoitettu, yhteisön ja yksilön elämän ohjeeeksi. Laki pelastaa vaan laittomuudelta ei muulta eikä tietenkään ole kerskailun aihe, Paavali keksii omituisia omia selityksiä laille ja sitten "kumoaa" väitteet joihin kukaan ei koskaan ole uskonutkaan paitsi hän itse.
VT ei puhu uskonvanhurskaudesta yhtään mitään, alkukielen sana joka suomalaiset kääntäjät ovat kääntäneet ilmaisulla "vanhurskas" tarkoittaa hepreassa oikein tekevää, ei se ole uskon asia lainkaan. Tietääkö joku täällä mikä on UT:n alkukielessä koinekreikassa se sana joka UT:ssa on käännetty sanalla vanhurskas? Epäilen että sekään ei tarkoita mitä nyt selitetään.
Torah, opetus oikein käännettynä, ei sano missään että kun tätä noudatat pelastut tai että ihmisen pitää uskoa johonkin.Maallisia rangaistuksia ja palkkioita se sen sijaan lupaa lakia noudattaville tai sitä rikkoville. Useimmat kristityt jo tietävät tämän, on sääli että ne ovat eniten äänessä jotka vähiten asioista tietävät.
heimon tai kansan päämiehistä on kerrottu satuja ja tarinoita, erikoista on vaan se että näinä valistuksen aikoina löytyy vielä tyhmiä ihmisiä uskomaan nämä kaikki.
Mistä päättelet niin, että se, mitä Raamattu kertoo Aabrahamista, on satua?
että ihmisä on ollut maapallolla jo satoja tuhansia vuosia ennen Abrahamii , elikä ei hän voi meidän kantaisä olla ja vedenpaisumuksestakaan ei ole ollut missään tutkimuksissa merkkiäkään. Tiedän että uskovainen löytää vastauksen tähänkin , että jumala on vain asettanut kaikenlaiset vanhat fossiilit uskovaisille koetinkiveksi, joten odottelen mielenkiinnolla jotain muuta selitystä.
muikkumies: "Jo se,että ihmisä on ollut maapallolla jo satoja tuhansia vuosia ennen Abrahamii , elikä ei hän voi meidän kantaisä olla ..."
--
Mikä Jeesuksen syntykirjassa ei pidä paikkaansa (Matt.1. luku)?
Kyllä minäkin uskon, että maapallolla on ollut erilaisia sivilisaatioita ja elämää ennen Aatamiakin ja joista on jäljellä fossiileja.
on kaksi eikä kumpikaan pidä paikkaansa, ne ovat keskenään ristiriitaisa, ristiriitaisia niihin nähden joita oli VT:ssä ja mahdottomia historiallisesti.VT:n sukuluettelot olivat aikalaisille, ne ovat eksiilin jälkeiseltä hellenistiseltä ajalta eikä niiden tarkoitus ollut olla faktisesti ihmissuvun alkuun, josta ei silloin tiedetty mitään vaan erheellisesti luultiin että maailma olisi ollut olemassa vasta 3-4 tuhatta vuotta.
Jos VT:n sukuluettelot pitäisivät paikkansa, ensimmäinen ihminen olisi elänyt yhä kun faaraot alkoivat hallita Egyptiä ja pyramidit olisivat jääneet vedenpaisumuksen alle, jokainen tietää että tämä on satua.Sekin pitäisi ymmärtää että mikään jumala ei voi olla lähtöisin tietystä ihmissuvusta.Siis jos ajatellaan jumala luojana ja ihmiset luotuina,jos uskotaan johonkin jumalihmissukuun asia tietysti muuttuu.