Yleensä monella on "hyvä" neuvo takataskussa
raskaana olevalle kissanomistajalle: anna ne pois,
ovat vaarallisia vauvalle.
Mutta onko täällä ihan oikeasti joku, jonka kissa
olisi milloinkaan satuttanut lasta? "Minä kuulin,
että vuonna -89 Rovaniemellä serkun kaiman siskon
kissa raateli vauvan hengiltä" -tyyppiset täysin
tosipohjaa vailla olevat urbaanilegendat voi jättää
kertomatta.
Tiettävästi on ollut yksi surullinen tapaus
Suomessa, jossa kissa on tukehduttanut pikkuvauvan
vahingossa menemällä naaman päälle nukkumaan. Tämän
häviävän pienen mahdollisuuden takia suosittelenkin
laittamaan pinnasänkyyn ja vaunuun kissankestävän
verkon.
Mutta mistä ihmeestä ne repivät, raatelevat
kissapedot oikein löytyvät, muualta kuin ihmisten
vilkkaasta mielikuvituksesta??!
raskaana olevalle kissanomistajalle: anna ne pois,
ovat vaarallisia vauvalle.
Mutta onko täällä ihan oikeasti joku, jonka kissa
olisi milloinkaan satuttanut lasta? "Minä kuulin,
että vuonna -89 Rovaniemellä serkun kaiman siskon
kissa raateli vauvan hengiltä" -tyyppiset täysin
tosipohjaa vailla olevat urbaanilegendat voi jättää
kertomatta.
Tiettävästi on ollut yksi surullinen tapaus
Suomessa, jossa kissa on tukehduttanut pikkuvauvan
vahingossa menemällä naaman päälle nukkumaan. Tämän
häviävän pienen mahdollisuuden takia suosittelenkin
laittamaan pinnasänkyyn ja vaunuun kissankestävän
verkon.
Mutta mistä ihmeestä ne repivät, raatelevat
kissapedot oikein löytyvät, muualta kuin ihmisten
vilkkaasta mielikuvituksesta??!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mulla ei ole kokemuksia että olisi satuttanut,
mutta kissat (koirat) ja lapset on kyllä niin
arvaamattomia että ilman valvontaa niitä ei
kannata keskenään jättää. Voin hyvin kuvitella
että kissa menisi nukkuvan vauvan naaman päälle
nukkumaan ja tukahduttaisi vauvan.
Muutama kuukausi sitten lehdessä oli juttu että
kissa oli raadellut vauvaa ja täällä palstalla
avasi keskustelun henkilö, joka kertoi olevansa
jompi kumpi vanhempi. Sain sen kuvan että kissa
oli siinä perheessä suurinpiirtein tavaran
asemassa. Kissa elävänä olentona ei suostunut
rooliinsa, aiheuttavathan psyykkiset ongelmat
koirillakin vakavia käytöshäiriöitä.
Onnea vaan vauvan kanssa!
Itselläni ei ole lapsia, mutta yksi kissa on.
Tässä jokin aika sitten tuli meille kylään pieni
vauva äitinsä kanssa. Seurasimme mielenkiinnolla
kissan reaktiota. Se ei ole koskaan nähnyt
vauvaa. Ja nyt se meni rohkeasti nuuhkimaan,
mutta kun haju ja kaikki muukin oli outoa, niin
se lähti vähin äänin pakoon. Ei siis puhettakaan
että olisi hyökännyt tai kynsinyt. Päin vastoin
tilanne oli sille uusi ja hämmentävä. Luulen että
jos meille tulee joskus vauva, niin se on vain
minusta kiinni kuinka hyvin pystyn totuttamaan
kissan uuteen tulokkaaseen. Onnea sinulle!!
Milloin kissa on tullut teidän naamanne päälle
nukkumaan? Tottakai samassa tilassa olevaa
eläintä ja lasta täytyy vahtia, mutta ei nyt ihan
äärimmäisyyksiin tarvitse mennä.
Ja yleensä kissat pelkäävät pieniä lapsia. Mun
kissat ainakin pelkäävät riemusta kiljahtelevaa
parivuotiasta serkkuani ja seuraavat tätä yleensä
hyvin kaukaa. Tai sitten lähtevät jonnekin
hiljaiseen paikkaan nukkumaan... Huutava pieni
vauva aiheuttaa varmasti saman reaktion.
Jos kissojen vihamielinen suhtautuminen vauvoihin
olisi yleistä, uskoisin sellaisista kokemuksista
kuulevani, mutta ei. En muista yhtään pikku
naarmua pahempaa välikohtausta kissaharratukseni
vaiheilta. Ovat siitä tosin pian lapsetkin
oppineet ettei kissaa sovi vetää hännästä.
Erään tuttavan tytär on syntynyt sekä kasvanut
noin kymmenen kissan keskellä ja kulkenut
vanhempien mukana pienestä pitäen kaikki
mahdolliset kissanäyttelyt niin kotimaassa kuin
ulkomaillakin. Ei ole siinäkään perheessä mitään
ongelmia lapsen ja kissojen suhteissa ollut.
Kissan tai muun eläimen pahat teot saavat lehtien
toimittajat innostumaan kirjoituksissaan jopa
enemmän kuin ihmisen tihutöistä kerrottaessa.
Mitään suhteellisuutta ei siinä noudateta.
Maalaisjärjen käytölle olisi usein tarvetta,
mutta sitä ei näytä kukaan tiedostavan.
Koettu on. Kissa ei tullut naaman päälle, vaan
pääni oli sivuttain ja kissa tuli niin kiinni
selkä kasvojani vasten että hengitys ei kulkenut
vaan oli pakko siirtää päätä.
olen itsekin kuullut kissoista jotka ovat menneet
vauvan naamalle nukkumaan. olen kuullut että
kissat eivät voi vastustaa vauvan lämpöä ja
maidon hajua ja menevät siksi niiden sänkyyn tai
vaunuihin nukkumaan. en kuitenkaan usko että
kaikki kissat tekevät sitä. onnea kissan kanssa,
mutta kannattaa kuitenkin pitää kissa ja vauva
erillään ainakin alkuaikoina.
ole kuullut, että kissa olisi vauvaa
vahingoittanut. Mutta koiran kyllä olen kyllä
kuullut vahingoittaneen pientä lasta. Näin eilen
ystäväni 2-vuotiaan tytön ja häntä oli heidän n.
vuoden vanha koira purrut. Aiemmin koira oli
purrut heidän 3-vuotiasta tyttöä. Nämä ovat
tapahtuneet niin, että koira on nukkunut ja
lapset ovat menneet yhtäkkiä halimaan koiraa.
Vahinkojahan nämä ovat ja tytöt ymmärtävät nyt
olla menemättä häiritsemään nukkumaan koiraa.
tämä aluksi mainitsemani tapaus on tosielämästä
uutisoitu, 80-luvulta, mutta mahdollisuuden
pienuudesta kertoo se, että näitä tapauksia on
tosiaan todistettavasti ollut vain yksi ja kissoja
lapsiperheissä sentään satojatuhansia maailman
sivu. Homman nimi taisi olla se, että kissa
ajatteli mennä vauvan vatsan päälle köllimään ja
vastasyntyneellä se naama on vähän turhan lähellä
massua.
Omat kissani eivät koskaan ole menneet vaunuihin
tai vauvansänkyyn. Puhumattakaan siitä, että
olisivat vahingoittaneet vauvaa esim. kynsimällä
tai puremalla. Tällaisen eläimen pitää olla jo aika
häiriintynyt ja siitä on täytynyt olla merkkejä
nähtävissä jo ennen vauvan tuloakin. Yksikään
tuttavaperheideni koiristakaan ei ole lapsia
vahingoittanut, vaikka kiskoisivat hännästä ja
tunkisivat nyrkkejä suuhun.
Tarkoituksenani olikin hälventää uskomuksia ja
höpöpuheita sekä "lisääntyvien" perheiden turhia
pelkoja.
p.s. Niin ja tyttöseni on jo puhuva ja kävelevä
energiapakkaus, vauvaikä tuli turvallisesti
ohitettua.
Kiltti sylikissamme oli reilut 3v kun meille
syntyi vauva. Sairaalasta jo toimme
vauvantuoksuisia pyyhkeitä jne kotiin jotta kissa
saisi niitä haistella, ja kun sitten vauva tuli
kotiin, menin itse istumaan vauva sylissäni
sohvalle ja mieheni tuli kissa sylissään sohvan
toiseen päähän. Kissa kiinnostui heti, varovasti
hiipi haistelemaan vauvaa, hiippaillen... Kun
sitten vauva liikahti, kissa hyppäsi taaksepäin,
ja odotti hetken ennenkuin uskalsi taas tulla
lähelle. Aikansa kissa tutkaili vauvaa, sitten
hyppäsi pois ja alkoi suhtautua ihan normaalisti!
Mutta kun vauva sitten parin kk iässä alkoi
oleilla lattialla, kissa muuttui. Siitä tuli
yhtäkkiä villi, se vaani vauvaa sohvan takaa ja
teki valehyökkäyksiä vauvaa kohti. Eka kertaa
elämässään kissa juoksi kohti ikkunaa, hyppäsi
verhoihin roikkumaan jne. Käytös muuttui todella
paljon, vaikka edelleen pidimme kissaa sylissä
yhtä paljon kuin ennen ja vietimme sen kanssa
aikaa, joskus menin imettämäänkin sohvalle niin
että silittelin kissaa samalla.
Sitten erään kerran kissa pesi itseään sohvalla,
kun kävelin vauva sylissäni sen ohi. Kissa
hyppäsi ja jäi kynsillään roikkumaan paljaaseen
reiteeni (reidessä oli "raatelujäljet" vielä
kuukauden kuluttua). Siitä sitten vauhkona juoksi
toiseen huoneeseen ja tuijotti sieltä silmät
kiiluen.
Samana iltana kissa teki taas hyökkäyksen vauvaa
kohti ja raapaisi vauvaa päähän, sitten karjaisin
niin että kissa juoksi taas pois.
Koskaan ennen kissa ei ollut käyttäytynyt näin
villisti lapsia kohtaan, vaikka lapsia oli kyllä
tavannut vähän väliä pennusta asti. Sitä sai
kyllä paijata, mutta sai sen tietysti mukaan
rajuihinkin leikkeihin jos lapset halusivat.
Me teimme raskaan päätöksen ja lopetimme kissan,
koska emme todellakaan halunneet ottaa riskiä
että kissa käy vauvan kimppuun.
Käyttäytyminen oli niin selvästi muuttunut.
Tuosta on nyt kulunut 4v, ja meille on syntynyt
toinen lapsi. Nykyään ongelmana on naapurin
kissa, joka tunkee jatkuvasti vaunuihin. Onneksi
joka kerta kun se on siinä onnistunut, vaunut
ovat olleet tyhjät. Vauvaa nukutammekin vain
parvekkeella, jossa vaunut ovat jatkuvan
tarkkailun alla, ja hyönteisverkolla suojattu.
olen ehdottomasti sitä mieltä että jos on vallan
niin kissarakas ihminen; että vauvan synnytyäkin
haluaa pitää lemmikkinsä, siinä tapauksessa kissa
kuuluu ehdottomasti ulos.mutta tässäkin
ratkaisussa on yksi ongelma, jos nimittäin asuu
kerrostalossa, silloin kissa kannattaa sijoittaa
sukulaisten luo tai viedä lopetettavaksi. mutta
tämä kissa ulos-systeemi toimii vallan mainiosti
omakotitalosssa ja parhaissa lähiöissä myös
rivitaloissa.joten sinä nuori äiti, tee
ratkaisusi ajoissa. kissa ei välttämättä tapa
lasta mutta voi vahingossa satuttaa tätä
terävillä kynsillään ja jos lapsi "vellaa" kissa
vaara on vielä suurempi.
olen ehdottomasti sitä mieltä että jos on vallan
niin kissarakas ihminen; että vauvan synnytyäkin
haluaa pitää lemmikkinsä, siinä tapauksessa kissa
kuuluu ehdottomasti ulos.mutta tässäkin
ratkaisussa on yksi ongelma, jos nimittäin asuu
kerrostalossa, silloin kissa kannattaa sijoittaa
sukulaisten luo tai viedä lopetettavaksi. mutta
tämä kissa ulos-systeemi toimii vallan mainiosti
omakotitalosssa ja parhaissa lähiöissä myös
rivitaloissa.joten sinä nuori äiti, tee
ratkaisusi ajoissa. kissa ei välttämättä tapa
lasta mutta voi vahingossa satuttaa tätä
terävillä kynsillään ja jos lapsi "vellaa" kissa
vaara on vielä suurempi.
"olen ehdottomasti sitä mieltä että jos on vallan
niin kissarakas ihminen; että vauvan synnytyäkin
haluaa pitää lemmikkinsä, siinä tapauksessa kissa
kuuluu ehdottomasti ulos."
Tässä on nyt aika iso ajatusvirhe. Ihminen, joka
edelleen pitää kissojaan vauvan synnyttyäkin, ei
todellakaan aja niitä ulos.
No onhan noita juttuja kuullut vaikka kuinka
monia!
Eräässäkin tapauksessa kissa oli tappanut mummon
( omistajansa ) tämän nukkuessaan, koska oli
hyökännyt tämän aataminomenaan, ( joka
hengittäessä liikkuu edestakaisin).Mummo oli
viikkoja mätinyt kotonaan ja kissa oli jo
kuulemma ehtinyt syödä puolet hänen naamastaa.
Tietenkin riippuu kissasta, ja sen luonteesta
voiko sitä pitää vauvojen / lasten kanssa.
Itselläni on kolme kissaa ja yksi kissani on niin
huomionkipeä ja mustasukkainen, että miettisin
kyllä kahdesti pitäisinkö kissani.
Tottakai kissoilla on saalitusvietti, mutta
vauvan ja kissan omistajan täytyy vain olla
hiukan varuillaan arvaamattoman eläimen kanssa.
Täytyy muistaa, että koskaan ei voi mennä
vannomaan kissansa hyvää ja kilttiä luonnetta. On
kuitenkin niin paljon tapauksia, joissa lemmikki
onkin yllättänyt omistajansa...
Sinulle 2:n kollin ja tytön äiti:
No sinuna kuitenkin ajattelisin niin, että
eiköhän se sitten ole tapahtuakseen, jos on
tapahtua! Kaikkee hyvää sulle / teille ja
kissoilles!
Ei kissa vauvoja surmannut ole toisin kuin koira.
Siitä huolimatta järkevät ja vastuunsa tuntevat
vanhemmat luopuvat pikku lapsen syntyessä
kissasta. Ei perheessä silloin kissaa tarvita,
mikäli ei sitten hiiriä liiku nurkissa. Olisi
paljon vähemmän lasten allergioita.
"Siitä huolimatta järkevät ja vastuunsa tuntevat
vanhemmat luopuvat pikku lapsen syntyessä
kissasta. "
Järkevät ja vastuunsa tuntevat? Vastuuntuntoinen
ihminen ei luovu lemmikistä kuin jostakin
tavarasta (Hei, nyt on kaupassa uusi
kökkömönkiäinen. Voinkin heittää tämän edellisen
pois.)
"Ei perheessä silloin kissaa tarvita, mikäli ei
sitten hiiriä liiku nurkissa. "
Tarvitaanko sitä kissaa sitten lapsettomissa
perheissä enemmän? Tarkoitatko, että kissa olisi
oman lapsen korvike, ja kun se oma lapsi on
saatu, voidaan kissasta hankkiutua eroon?
Ajattelematta kissan tunteita (niin, kyllä nekin
osaavat ajatella ja tuntea).
"Olisi paljon vähemmän lasten allergioita. "
Lasten allergiat saataisiin vähenemään sillä,
että lopetettaisiin se hysteerinen
siisteysintoilu. Kaiken pitää olla absoluuttisen
desinfioitua, pienintäkään pölyhiukkasta tai
likatahraa ei saa olla. Jos lapsi pienestä pitäen
kasvatetaan laboratorio-olosuhteissa, niin
tottakai pienetkin häiriötekijät tuntuvat.
Kyllä asia on niin, että kissasta luopuminen on
jostain syystä vakiintunut ensisijaiseksi tavaksi
päästä eroon allergoista; lieneekö
tietämättömyyttä, laiskuutta tai jotakin muuta.
Valitettavasti jopa ammatti-ihmisistä löytyy
edustajia, jota allergiaa valitettaessa sanovat
ensimmäiseksi "kissoista on päästävä eroon"
ajattelematta asiaa sen enempää. Vasta sitten,
kun rakkaasta lemmikistä on luovuttu, eikä se
vaikuttanutkaan oireisiin, ryhdytään miettimään
muita vaihtoehtoja.
Eli järkeä peliin, hyvät ihmiset.
Kyllä kissa on joskus voinut repiä vauvaa, mutta
harvemmin raadella. Kaikki tapaukset eivät
luonnollisesti tulee tiedotusvälineisiin.
Parempi panna kuitenkin jonkinlainen suoja lapsen
eteeen, jos kerran kissaa välttämättä haluaa
pitää.
Varmintahan on, kuten jo on todettu, kissasta
luopuminen.
Olen kasvattanut kaksi lasta ja aina ollut kissa, nyt kaksi. Koskaan eivät kissani ole purreet tai rääoineet lapsiani. Myöskään allergioita ei ole suvussani, ehkä siksi koska eläimiä aina ollut. Tästä on ollut joskus tutkimus, että raskaana olevan kannattaa ollakin eläinten parissa.Se auttaa ehkäisemään eläin allergioita.
Meillä ollut kissoja,koiria kaneja sisällä.Lampaiden ,kanojen ja hepojen kanssa laopset touhunneet.
Lapsilla allergiaa siitepölyille ,yhellä hiukan kissallekkin mutta lääkärin mielestä ei tarvitse luopua kissasta.Yksilöitä ollaan kaikki,eli yleistää ei pidä.
Meilläpäin,asutus alueella.Jonkun kissa kävi uutama vuos sitten pikkulapsen jalkaan kiinni,naarmut tuli ja kova itku.Kyllä niitä vihaisia on.Omamme ei tykänny vieraista, nipin napin sieti omat.Raapi ja sihisi jos joku koski, ei sietänyt vieraan kohti ojennettua kättä.Aina neuvottiin ettei saa koskea, yrittäjiä riitti kuitenkin.
Joku jo kävelemään oppinut tulee rutistelemaan, niin kyllä sitä hermostuu ja opettaa tavoille.
Ei pidä jättää koskaan vahtimatta .Eikä vauvan nukkuessa kissaa samaan tilaan.
Tiedän kissoja jotka ei pidä lapsista,ja pysuvät niistä kaukana.Mutta on myös srmmosia,jotka tunkee lapsen sänkyyn ja vaunuihin.Eli,pidettävä silmällä,niinkun lemmikkejä aina.
Meidän kissat ei tykkää lapsista, taitavat vähän pelätä. Joskus kun olivat pieniä, meidän sukulaistyttö kävi repimässä niiden häntää, niin tästä ilmeisesti saaneet kammon lapsia kohtaan. Nykyään raapaisevat, jos lapsi menee liian nopeasti liian lähelle. Sukulaispoika erehtyi vähän aikaa sitten menemään liian lähelle, niin kissa raapaisi. Varoitti kyllä ensin sähisemällä.
Vauvoihin kissamme eivät reagoi mitenkään. Saattavat korkeintaan haistella ja jatkaa matkaa. Luulen, että lapsiinkin tottuisivat, jos samassa taloudessa asuisi.
Muuten ihmisiä kohtaan ovat todella kilttejä eivätkä ole ikinä raapineet tai pureneet aikuisia.
Vauvat eivät ole uhka ja liian isoja ravinnoksi.
Jos vauva muistuttaa kasvoiltaan rottaa niin kannattaa olla varovainen.