Ja anovat, että alla olevat Hab 2:2-3 sanoma olisi heissä luettavissa.
"Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea".
Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy."
Rukouksena heillä on Isän äänen kuuleminen.
Kontaktit Intialaisiin
Turvallisuus
Tervrys Kiitos jos muistatte rukouksin. lähes koko marraskuun (3viikkoa)
Dhanyawaadi
"Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea".
Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy."
Rukouksena heillä on Isän äänen kuuleminen.
Kontaktit Intialaisiin
Turvallisuus
Tervrys Kiitos jos muistatte rukouksin. lähes koko marraskuun (3viikkoa)
Dhanyawaadi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Intiaan ja Suomeen.
Intiasta tulleet tekstiviesti ovat olleet rohkaisevia. Alkuun tuli kulttuurishokki kun kadut oli täynnä ihmisiä, autoja, riksoja, ja kaikki yhdessä kaaosmaisessa sekamelskassa.
Alussa he eivät uskaltaneet ajaa kuin taksilla, mutta nyt ovat jo käyttäneet muitakin kulkuvälineitä.
Ja sanoivat, että siellä heillä on kohdeltu jopa paremmin kuin täällä Suomessa.
Viimeisessä viestissä oli esirukouspyyntö; "saarnatekstit" että ne olisivat Jumalan mielen mukaisia ja kuulijoita ravitsevia.
Intia kierros alkoi ja päättyi Mumbaihin.
Kiitos kun jaksoitte rukoilla. Jumalan varjeli!
Ettei tuo iteemurha isku tapahtunut kahta päivää aiemmin.
Mieleen painavin asia, jonka tekstiviesteissä tuli ilmi, oli erään Intialaisen seurakunnan pyhäkoulu luokan Jumalan sanan kuulemisen nälkä. He nimittäin tulevat pyhäkouluun, vaikka tietävät saavansa selkään.
Ajatella mikä into! Tottakai täällä koti Suomessakin vanhemmat estävät lapsiansa osallistumisia hengellisiin tilaisuuksiin.
Nuhtelihan Jeesuskin opetuslapsiaan kun he estivät lapsia tulemasta Hänen siunattavakseen.
Mutta tuo into meidän lapsilta ja nuorisoltamme puuttuu.
Vai olisikohan innon puutteeseen syynä se, että sanoma kerrotaan täällä kerrotaan tympivästi?
se että meitä kannettiin kun kaikki meni niin hyvin koko matkan ajan ettei kertaakaan ainakaan tiedetty olevamme missään vaarassa. Ja nyt kun seuraa Mumbain uutisia on ihan ymmällään miltä sai säästyä. Käsittämätöntä armoa, ei meinaa ymmärtää mutta kiittää vaan.
Siunattua joulukuun alkua!
Se toinen matkaajatar :)