Löytyi hauska kolumni pelaamisen hyödyistä ja haitoista ja pelien kimppuun käyvistä moralisteista:
http://www.vihrealanka.fi/node/2807
"Pelikulttuuri on yhä kehittymätöntä. Tilanne on samanlainen kuin jos muita elokuvia ei olisi olemassa kuin niitä, joita tulee Hollywoodin studioilta. Tai jos maailmassa ei olisi muita kirjoja kuin dekkareita.
Voi olla, että joskus vielä ilmestyy pelejä, jotka eivät ole pelkkää viihdettä vaan taidetta. Se edellyttäisi, että pelin tekemiseen voisi saada apurahan tai muuta ei-kaupallista rahoitusta."
http://www.vihrealanka.fi/node/2807
"Pelikulttuuri on yhä kehittymätöntä. Tilanne on samanlainen kuin jos muita elokuvia ei olisi olemassa kuin niitä, joita tulee Hollywoodin studioilta. Tai jos maailmassa ei olisi muita kirjoja kuin dekkareita.
Voi olla, että joskus vielä ilmestyy pelejä, jotka eivät ole pelkkää viihdettä vaan taidetta. Se edellyttäisi, että pelin tekemiseen voisi saada apurahan tai muuta ei-kaupallista rahoitusta."
Vastaukset 9
Vanhimmat
Enemmän pitäisi puhua pelien vaikutuksista lapsiin. Ei vai vaikuta? Ei ehkä tähän kolumnistiin, mutta kyllä ne pistävä monen pään sekaisin. Joitakin voisi kieltääkin.
http://www.vihrealanka.fi/node/2807
Jaaha. Vai taidetta, roskaa ne on pelit.
...voin sanoa että kyseinen kynämies ei peleistä tiedä mitään. Taidettakin löytyy, monet roolipelit ovat upeasti kirjoitettuja ja sisältävät paljon, paljon muutakin kuin väkivaltaa. Nykyään pelejä valmistetaan mainstream yleisölle eli 12-vuotialle helium keuhkoille jotka kiljuu ilosta kun veri roiskuu, mutta kaikkein omistautunein pelaaja ryhmä kiinnostuu peleistä hyvin kirjoitetun tarinan ja pelattavuuden vuoksi (monissa peleissä käytetään ammattikirjailijoita/käsikirjoittajia apuna).
Pelaamisen takana on paljon syvempi alakulttuuri kuin monet ei-pelaajat ymmärtää, on keskusteluryhmiä, modaajia, virittelijöitä ja vaikka minkälaista salaliittoteoriaa pelien tausta tarinoista. Itse pidän tietokoneen virittelystä ja pelin kustomoinnista elikkäs modaamisesta.
Pelaamista on tullut harrastettua sieltä 90-luvulta asti aika tiuhaan, eipä tuo ole muuta kuin mukaansatempaava harrastus.
Seuraavaksi harrastuksekseen Zes voisi ottaa Suomen kielen, erityisesti yhdyssanat, jotka olivat hänen viestissään melkein kaikki päin prinkkalaa.
Voisi olla paikallaan kyllä. Tulee suurin osa kommunikoinnista tehtyä englanniksi, sukulaisia ja kavereita amerikoissa jonkin verran ja pelien aikana mikrofoni/chatti englanniksi.
On käynyt pari kertaa niinkin hassusti että on unohtunut sanojen suomenkielinen merkitys vaikka rajojen tältä puolen olen ihan kotoisin :)
Mina muos ola somelainen ja yhdys
sanat onnistuu kuin paketti
auto kul
kee
70 luvun alussa kloppina pelasimme paljon 20 pennin pajatsoa Helsingin rautatieasemalla. Kova pelaaminen ei mielestäni ole haittanut elämääni. Vuositulot lähes 190000 € / vuosi. Eli tuplasti enemmän kuin muut Helsinkiläiset.
Konetehon lisääntyessä ja 3D grafiikan tarkentuessa todentuntuiseksi odottaisin peleiltä enemmänkin eksoottisia kokemuksia, luonnossa mahdottomia tekoja, esim. liikkuminen leijumalla 3D kaupunkialueella, voisi nousta vaikka pilvenpiirtäjän katolle ja laskeutua sieltä alas kuin höyhen, painovoima ei vaikuttaisi pelihahmoon, näkisi mielenkiintoisia maisemia epätavallisista vinkkeleistä, ym.
Minä nimittäin en ole koskaan ollut kovinkaan kilpailuhenkinen tyyppi joten pelit jossa kilpaillaan aikaa vastaan, kuka selvittää radan nopeiten, vähimmillä vaurioilla, tms. ovat mielestäni tylsiä. Haluaisin peleiltä enemmän silkkaa fiilistelyä enkä kilpailuja.
Aika moni ei tätä tiedä mutta pelaaminen voi oikeasti parantaa muistia https://www.etlehti.fi/blogit/elaman-virralla/kuinka-pelit-voivat-parantaa-muistia