Ensinnäkin pahoitteluni siitä että olen väärällä palstalla, asiani ei koske lasta, vaan minua, aikuista ihmistä.
Minulla on siis R vika jota salaan. R tulee jossain sanoissa ja useimmiten yksinään.
Siksi olen tällä palstalla koska haluaisin tietää miten lapset oppivat ärrän. Tarkoitan siis sitä että kun ne oppivat oikean äänteen, ne tuleeko se heti kaikissa sanoissa vai vaatiko tietyt sanat ja kirjainyhdistelmät enemmän harjoittelua? Voisiko olla niin että minulla ei ole enää varsinaista vikaa, että kieli ei vain ole "tottunut" kun en ole kymmeneen vuoteen edes yrittänyt sanoa sitä, muuta kun joskus yksinäni?
Lapsena puhuin kurkkuärrää, vähän vanhempana painotonta, nykyään saan kyllä lähes kaikissa sanoissa kielenpään tärisemään mutten aina oikealla tavalla.
Saattaa myös olla että geeneillä on tekemistä asian kanssa, myös veljelläni oli pienenä R-vika. Isäni R ei myöskään aina ole sellainen täydellisesti helisevä, mutta varsinaista vikaa ei ole. Isän kahdella veljellä on R-vika, mutta kyse ei ole siitä että olisin omaksunut vian, näin niitä lapsena kerran pari vuodessa.
Kielijänne multa on leikattu 12 vuotiaana, mutta luulen itseasiassa että siinä meni jokin pieleen... Kieleni ei pidentynyt, laittoivat jostain syystä tikit (onko normaalia?) ja kieli tuntuu vinolta. Kun esim nostan kieltä nenää kohti se "vetää" enemmän toisesta puolelta, ja joskus ärrän sanoessa tuntuu värisevän pikkasen sivussa, ei siis keskellä.
Minulla on siis R vika jota salaan. R tulee jossain sanoissa ja useimmiten yksinään.
Siksi olen tällä palstalla koska haluaisin tietää miten lapset oppivat ärrän. Tarkoitan siis sitä että kun ne oppivat oikean äänteen, ne tuleeko se heti kaikissa sanoissa vai vaatiko tietyt sanat ja kirjainyhdistelmät enemmän harjoittelua? Voisiko olla niin että minulla ei ole enää varsinaista vikaa, että kieli ei vain ole "tottunut" kun en ole kymmeneen vuoteen edes yrittänyt sanoa sitä, muuta kun joskus yksinäni?
Lapsena puhuin kurkkuärrää, vähän vanhempana painotonta, nykyään saan kyllä lähes kaikissa sanoissa kielenpään tärisemään mutten aina oikealla tavalla.
Saattaa myös olla että geeneillä on tekemistä asian kanssa, myös veljelläni oli pienenä R-vika. Isäni R ei myöskään aina ole sellainen täydellisesti helisevä, mutta varsinaista vikaa ei ole. Isän kahdella veljellä on R-vika, mutta kyse ei ole siitä että olisin omaksunut vian, näin niitä lapsena kerran pari vuodessa.
Kielijänne multa on leikattu 12 vuotiaana, mutta luulen itseasiassa että siinä meni jokin pieleen... Kieleni ei pidentynyt, laittoivat jostain syystä tikit (onko normaalia?) ja kieli tuntuu vinolta. Kun esim nostan kieltä nenää kohti se "vetää" enemmän toisesta puolelta, ja joskus ärrän sanoessa tuntuu värisevän pikkasen sivussa, ei siis keskellä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
... lapsilla, että r ei onnistu heti kaikissa ääneyhdistelmissä. Sanan alussa se on usein helpoin tuottaa, konsonanttiyhdistelmissä (esim. härkä, kruunu, marja, marsu jne.) vaikein. Monella kielenkärki tärisee yätyn aikana hiukan sivusta, mutta eipä tuolla ole merkitystä, mikäli äänne kuulostaa riittävän hyvältä.
Kielenjänneleikkausessa kielen ei ole tarkoituskaan pidentyä, vaan kielen liikelaajuus kasvaa, kun jänne ei ole enää sitä rajoittamassa. Tikit laitetaan, jos jänne on niin paksu, että leikkaus sitä edellyttää.
Muista, että luultavasti muut ihmiset eivät edes huomaa, että tuotat äänteen jotenkin poikkeavasti. Älä siis murehdi asiaa turhaan :)
t. puheope
harjoitella r-kirjainta. D:n kanssa kai sitä harjoitellaan. Itse opin n. 7-vuotiaan tyyliin äddr, äddr, ärr.
Yhtä kirjainta enemmän vaikuttaa minusta puheen kokonaisuus. Kyllä aikuinenkin voi mennä puheterapeutille, joka voi antaa niitä harjoituksia.
Mulla taas onnistuu ihan hyvin mutta kun olen kurkkuärrää puhunut lapsesta asti ja sitä hävennyt, häpeän myös ottaa normaalin ärrän käyttöön varsinkin kun se vaikeissa sanoissa tulee vähän kankeasti. Ei ole kai kieli tottunut, kun muutama vuosi sitten sen opin kun lapseni harjoitteli sitä. Nykyään en paljon puhukaan vieraiden ihmisten kanssa ja jos on puhuttava niin keksin kiertoilmauksia, sanoja joissa ei ole koko ärrää. Lapselle luen kirjasta ärrät oikein silloin kun olemme kahdestaan kotona. Olisihan se hienoa, kun voisi puhua tavallisesti ja vapaasti kaikille, mutta häpeän niin, että nolottaa alkaa yhtäkkiä jopa oikean ärrän käyttö. Mistähän saisi rohkeutta? Mitenköhän kauan kestäisi, että normaaliärrä tulisi puheessa sujuvasti ja luontevasti ilman, että pitää erikseen muistaa sanoa se oikein? Unohtuuko väärä ärrä ollenkaan? Kuka tietää.
Tietääkö kukaan täällä siitä leikkauksesta?