Meillä on 4,5v ylivilkas sähläri.
Nyt keväämmällä on tulossa sukulaisen lapsen ristiäiset ja mietimme tässä, että jospa veisimme oman lapsen tuttavien luo hoitoon, silloin saisimme olla ilman stressiä juhlissa mukana.
Jos lapsi on mukana, se tietää jatkuvaa lapsen vahtimista ja lapsen perässä juoksemista ja hänen ohjaamista/ neuvomista mitä milloinkin pitää tehdä? Juhliin myös tulee sen verran väkeä, että sekin saa lapsen entistä levottomammaksi. Juhlat ovat myös luultavasti siihen aikaan päivästä, että se olisi lapsen päiväunien aikaan ja väsyneenä myös lapsen kierrokset vain yltyvät äärimmilleen.
Kastehetkikin kestää sen verran kuitenkin, ettei tuota aikaa taatusti lapsi malta olla hiljaa. Vaan kyselee kovaan ääneen kaikenlaista tai laulaa omiaan kovalla äänellä tai alkaa muuten omia hihkaisujaan pitämään. Nuo koen äärimmäisen nolottavaksi, kun pitäisi olla ihan hiljaa.
Lisäksi seisominen paikallaan tuottaa lapselle kanssa suurta tuskaa, ei hän osaa olla nätisti paikallaan vaan taatusti haluaisi lähteä kastehetkelläkin vaeltamaan sinne tänne - eihän noinkaan saisi tehdä.
Ikävää olisi myös jatkuvasti viedä lasta sisältä ulos rauhoittumaan.
Lapsi on myös sen tapainen, että kun häntä pyytää nätisti tai vähemmän nätisti olemaan hiljaa, niin hän vain kiihdyttää kierroksiaan tai alkaa vaikka entistä enemmän laulamaan tai kiljahtelemaan.
Hän ei aina kovin hyvin tottele ja usko mitä hänelle sanotaan, vaan haluaisi itsepintaisesti pitää oman päänsä. Kun oikein pahassa tilanteessa - on pakko ottaa lapsi syliin rauhoittumaan, niin eihän sekään häävisti mene. Lapsi alkaa kiemurrella ja vääntää kovalla voimalla sylissä ja alkaa kirkumaan lujaa vihaisella äänellä. Siitäkin tulee itselle erittäin hävettävä olotila.
Toisaalta kyllä pohdin, että teemmekö hassusti, jos emme ottaisi lastamme mukaan juhliin? Kyllähän kyselyitä taatusti tulee, että missäs lapsenne oikein on? Ei siihen nyt viitsi itsekkäästi vastata, että meillä on helpompi olla täällä juhlissa nyt, kun lapsi on hoidossa tuttavien luona.
Nyt keväämmällä on tulossa sukulaisen lapsen ristiäiset ja mietimme tässä, että jospa veisimme oman lapsen tuttavien luo hoitoon, silloin saisimme olla ilman stressiä juhlissa mukana.
Jos lapsi on mukana, se tietää jatkuvaa lapsen vahtimista ja lapsen perässä juoksemista ja hänen ohjaamista/ neuvomista mitä milloinkin pitää tehdä? Juhliin myös tulee sen verran väkeä, että sekin saa lapsen entistä levottomammaksi. Juhlat ovat myös luultavasti siihen aikaan päivästä, että se olisi lapsen päiväunien aikaan ja väsyneenä myös lapsen kierrokset vain yltyvät äärimmilleen.
Kastehetkikin kestää sen verran kuitenkin, ettei tuota aikaa taatusti lapsi malta olla hiljaa. Vaan kyselee kovaan ääneen kaikenlaista tai laulaa omiaan kovalla äänellä tai alkaa muuten omia hihkaisujaan pitämään. Nuo koen äärimmäisen nolottavaksi, kun pitäisi olla ihan hiljaa.
Lisäksi seisominen paikallaan tuottaa lapselle kanssa suurta tuskaa, ei hän osaa olla nätisti paikallaan vaan taatusti haluaisi lähteä kastehetkelläkin vaeltamaan sinne tänne - eihän noinkaan saisi tehdä.
Ikävää olisi myös jatkuvasti viedä lasta sisältä ulos rauhoittumaan.
Lapsi on myös sen tapainen, että kun häntä pyytää nätisti tai vähemmän nätisti olemaan hiljaa, niin hän vain kiihdyttää kierroksiaan tai alkaa vaikka entistä enemmän laulamaan tai kiljahtelemaan.
Hän ei aina kovin hyvin tottele ja usko mitä hänelle sanotaan, vaan haluaisi itsepintaisesti pitää oman päänsä. Kun oikein pahassa tilanteessa - on pakko ottaa lapsi syliin rauhoittumaan, niin eihän sekään häävisti mene. Lapsi alkaa kiemurrella ja vääntää kovalla voimalla sylissä ja alkaa kirkumaan lujaa vihaisella äänellä. Siitäkin tulee itselle erittäin hävettävä olotila.
Toisaalta kyllä pohdin, että teemmekö hassusti, jos emme ottaisi lastamme mukaan juhliin? Kyllähän kyselyitä taatusti tulee, että missäs lapsenne oikein on? Ei siihen nyt viitsi itsekkäästi vastata, että meillä on helpompi olla täällä juhlissa nyt, kun lapsi on hoidossa tuttavien luona.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos teillä kerta on olemassa tuttavia, jotka voivat ottaa lapsen juhlien ajaksi, minä ainakin käyttäisin tällaista vaihtoehtoa hyväksi. Itselläni on kaksi adhd-lasta ja kun he olivat pieniä, ei meillä ollut oikein mitään mahdollisuutta lähteä edes kyläilemään. Koko homma meni aina ihan överiksi. Oma aika meni pentujen perässä juoksemiseen ja valvomiseen, etteivät ehtineet tehdä mitään älytöntä.
Eihän mistään kyläilystä saati juhlista tullut mitään. Vie lapsi hoitoon ja nauttikaa kerrankin juhlista.
kuinka lapsista tehdään vaikeita, itselläni on kolme ADHD poikaa pidän heitä mukana tilaisuudessa kuin tilaisuudessa ja hyvin menee, rajat on rakkautta ja säännölliset ja johdonmukaiset rajat oltava lasten kanssa pärjää se on meistä vanhemmista kiinni mitä lapsista teemme. Omat ovat enkeleitä " terveisiinkin" verrattuna, kun oikein toimii perheenä eikä häpeä ongelmiaan
Miten ne sun pojat on nyt adhd-poikia kun tuolla eräässä aloituksessa minusta kielsit koko asian ja kyseenalaistit koko diagnostiikan?!?!?
Taidat olla niitä äitejä jotka hakevat huomion ja sympatian vilkkailla lapsilla kun sulle sopii,mutta et ole valmis tekemään lastesi eteen sitä mitä he tarvitsevat.
olin samanlainen lapsena. Äiti käytti tutkittavana en nukkunut öisin ja tein tutkimusmatkoja kaikissa perhe juhlissa.
Arvo ylppö sanoikin minun olevan muita energisempi ja omilla enenmän ajatteleva. Totesi valvomisestani ,että kaikki ihmiset eivät tarvitse unta yhtäpaljon kuin muut.En nimittäin nukkunut tarhassa päiväunia kuin silloin tällöin.
Nyt on ikää 55-vuotta ja tuntuu kuin olisin yhtä nuori kuin silloin.Kuoret on kyllä matkalla vähän nahistuneet. Juhlissa yleensä huomasin mennä ulos ,sillä aikuiset olivat mielestäni lapsellisia ja itseään täynnä. Matkan varrella olen todennut sukulaisteni olevan jos minkä sairauden riivaamia. Ja verenpaine..sitähän se tietää kun muiden pillin mukaan yrittää näytellä
toinen toiselleen ns..tärkeää.
Tässä tämä nyt tällä kertaa ja koittakaa pärjätä kaavoinenne. Heippa
varmaan kun pappi takuuvarmasti sanoo, niin kuin Jeesuskin on sanonut: Sallikaa lasten tulla minun tykööni.
Toivottavasti tunnet piston sydämessäsi silloin.
Millainen äiti häpeää omaa lastaan?
no eiköhän toi ollut turhan julmasti ilmaistu ei sekään ole kivaa jos vanhemmat joutuvat kamppailemaan ristiäisissä sehän on melkein sama meneekö sinne ristiäisiin ollenkaan. Ei tossa ollut kyse siitä, että häpeis lastaan vaan pelkää jos ei lapsi jaksa tilaisuutta jos se on turhan rankkaa istua siellä paikallaan.
Ja jos vielä kyseessä AD/HD lapsi tiedän sen kun itselläni on samanlaista. Ja onhan aikuisillakin oikeus levähtää ja nauttia hetken hiljaisuudesta.
kukaan ole häpeämässä lastaan. Mutta jos em. tilanteet ovat lapselle hankalia, miksi hänet pitää sinne raahata?
Itselläni on kaksi adhd-lasta ja tiedän tasan tarkaan, että kaikki rutiineista poikkeavat tilanteet olivat heille pienenä täys kaaos. Jos esim. puhuttiin kylään lähdöstä, ylikierroksilla hyrrääminen alkoi heti. Eihän sellaisesta kyläilystä kukaan nauti.
Nyt lapseni ovat jo aikuisuuden kynnyksellä olevia. Olipa kiva kuulla entisen naapurin suusta: kylläpä lapsista on tullut fiksuja, rauhallisia ja keskustelukykyisiä. Ei hänkään olisi ikinä uskonut kun muistaa, millaisia täystuholaisia lapseni olivat pienenä.
Ymmärrän hyvin pohdintaasi. Kuinka monet kerrat töissä olenkaan joutunut pohtimaan, mennäkö esim. kirjaston satutuokioon lasten kanssa, vai jättääkö retki ihan suosiolla väliin. :) Kehottaisin sinua nyt nauttimaan juhlasta ilman lasta. Hän ehtii harjoitella soveliasta juhlatilanteissa käyttäytymistä myöhemminkin, vähän vanhempana. Vaikka sitä olisi vaikeaa uskoa tällä hetkellä, niin oireet kyllä helpottuvat iän myötä! Kyselijöille voit kertoa vaikka niin, että lapsenne on kutsuttu muualle (tuttavaperhe, kummi) viikonlopun viettoon. Sinulla on oikeus ajatella myös omaa jaksamistasi, sillä kukas lapsen hoitaa, jos omat vanhemmat eivät enää jaksa. Erityistarpeisen lapsen hoitaminen on vanhemmille raskasta työtä vuorokauden ympäri, eikä kukaan jaksa työskennellä ikuisesti ilman pientä lomaa. Arvostelijat voi jättää täysin huomiotta, heillä ei ole pienintäkään käsitystä tilanteestanne.
itselläni on kolme ADHD diagnosoinnilla olevaa poikaa, ovat olleet mukana pienestä pitäen häistä hautajaisiin, käyttäytyneet paremmin kuin "normaalit" lapsukaiset kun ajoissa ollaan asioista puhuttu. Ei kai sinua vanhempana nolota kun edes tuollaista mietit
jos sulla on juhlat onnistuneet lapsiesi kanssa. Minulla on 2 adhd-lasta ja heidän kanssaan ei todellakaan juhlat ole onnistuneet silloin kun he olivat pieniä.
Sinun pitää ymmärtää, että adhd:tä on monenasteista ja jokainen tapaus on oikeastaan omanlaisensa. Esim. minulla toisella on lisäksi as-piirteitä ja toisella vakava käytöshäiriö. Ja toivoisin todella, että et ala syyttämään minua liian lepsusta kasvatuksesta ja kurin puutteesta.
Sun pojilla on oltava todella lievä adhd...adhd:t ovat usein impulsiivisia,siinä ei puheet etukäteen auta kun poitsu saa päähänsä esim.pälättää kesken toimituksen.Meilläkin pojalla vaikea adhd ja epätyypillinen autismi.Toki ollaan kaikenmaailman juhlissa käyty mutta kyllä ne on aika rasittavia ja stressaavia tilanteita niin vanhemmille,pojalle itelle ja jopa vieraillekin.
Jotenkin sun kirjoituksista jää fiilis että sä et edes tiedä mitä elämä on vaikean adhd-lapsen kanssa....ja todella,syyttävä sormi kääntyy ennenpitkää itseesi.
ja äidinrakkaudella näitä asioita. Minullakin on adhd-diagnoosilla olevat pojat joiden kanssa on julkisilla paikoilla joskus ollut aika rankkaa, varsinkin kun olivat nuorempia eikä diagnoosejakaan vielä ollut.
Mielestäni jokainen erityislapsen vanhempi (ja ihan tavallisten lastenkin) on ansainnut aina silloin tällöin aikaa ihan ilman lapsia. Mikäs sen parempi paikka rentoutua kuin hyvien ystävien tai sukulaisten keskellä jossain juhlassa :)
Lisäksi kuten itsekin totesit niin juhla saattaa pienelle adhd-lapselle olla aivan liian rankka. Ei ole mitään mieltä raahata häntä sinne vain "kasvatussyistä" tai siksi että muut ihmettelisivät asiaa. Ei se ole häpeämistä eikä nolostumista vaan erittäin fiksua ennemminkin.
...edellisen kanssa. Tullaiset juhlat ovat adhd-lapselle rankkoja, kun siellä on niin paljon aistiärsykkeitä, ja vaikka ennakointi esim. kuvien avulla auttaa monesti, niin silti on haastavaa. Ja meidän pojalla, jolla enemmän ylivilkkautta kuin tarkkaavaisuushäiriöö, on motorisesti niin levoton, että ei pysty olemaan paikallaan kovin kauaa. eli itse en ota häntä vastaavamlaisiin tilaisuuksiin mukaan, missä pitäisi seistä/istua paikallaan vaikka puoli tuntia ilman tekemistä, ei pysty. Mutta jos olisi mahdollisuus leikkiä lastenhuoneessa tilaisuuden ajan, niin silloin otan mukaan.
Mulla sama tilanne mutta en syrji lasta viemällä sitä hoitoon.Uskon ttä vieraat ymmärtäis tollaisissa tilanteissa lastakin ettei voi olla rauhassa.