Tyttäremme täyttää pian vuosia ja olemme suunnitelleet
pitävämme lastenkutsut, kuten olemme pitäneet hänen
2-vuotispäivästään asti.
Edellisessä asuinpaikassa oli selkeä kuvio: kaikki kutsuivat kaikki pihan lapset.
Muutimme tänne reilu vuosi sitten, eikä uudella kotipihalla
ole kuin kouluikäisiä lapsia. Hänellä on ikäistään seuraa
vain tarhassa, ja parin tarhan lapsen luona hän on käynyt leikkimässä.
Hänen ystävyyssuhteensa ovat täysin meistä vanhemmista riippuvaisia, tyttö on hyvin eristäytyvä
muiden lasten seurassa - eikä ole oikein läsnä lapsijoukossa.
Olemme käyttäneet häntä yksityisellä ja kunnallisella lapsipsykiatreilla ja -psykologeilla -
mutta syytä eristäytymiseen ja kommunikointikyvyttömyyteen ei ole löytynyt.
Hän härnää usein (tahattomasti?) muita lapsia
ottamalla lelun kädestä, pitää selän takana ja hymyilee
ärsyttävästi.
Ennen pidimme hänelle syntymäpäiväkutsut puutarhassa
ja lisäksi joka vuosi joko halloween-, peikko- tai
prinsessa-kutsut.
Nyt hän ei saa enää lainkaan kutsuja kenenkään
juhliin. Tarhassa oli äskettäin kahden samanikäisen tytön synttärit, joihin kutsuttiin jopa äskettäin tarhaan tulleita -
vaan meidän lastamme ei.
Tiedän kutsuista, koska juttelen usein tarhan lasten vanhempien kanssa. Tänään yksi äiti ihmetteli,
miksi minun lastani syrjitään.
Hän on normaaliälyinen, mitä tulee oppimiskykyyn,
ja sanavarasto on valtava - silloin kun hän puhuu...
Mutta tyttö on muita lapsellisempi, ja sosiaalinen
älykkyys on nollassa, mikä on ristiriitaista
hänen ylivoimaiseen pituuteensa nähden.
Olemme tässä epätoivoisena miettineet:
olemmeko hirveän julmia, jos emme pidä lapselle
lainkaan synttärijuhlia?
Vahvistaako se eristäytymisalttiutta - vai sopiiko
se paremmin hänen persoonallisuuteensa?
Lapsi itse ei hössötä juhlista.
Kysyttäessä välillä haluaa, välillä ei halua juhlia.
Keskittymiskyky on tytöllä heikko, hän on hyvin
fyysinen ja liikkuvainen lapsi, vilkas ja ainakin kotona
äänekäs ja raju leikeissään.
Alle 3,5 v. tyttö rakasti autoilla leikkimistä ja nukkuikin lempiauto
kainalossaan, kunnes tarhassa painotettiin, että
pojat leikkivät autoilla, tytöt nukeilla.
Niinpä tarhassa tyttöä alkoivat kiinnostaa nukkeleikit; pyssytkin
jäivät, kun tarhan täti oli valittanut omalelupäivänä, että
hän muka ampuu muiden vauvanuket.
Onko kellään muulla ihmisarkaa, eristäytyvää lasta?
Eikö kukaan muu pelkää lastenkutsujen vieraskatoa?
Voinko jättää kutsut pitämättä?.....
pitävämme lastenkutsut, kuten olemme pitäneet hänen
2-vuotispäivästään asti.
Edellisessä asuinpaikassa oli selkeä kuvio: kaikki kutsuivat kaikki pihan lapset.
Muutimme tänne reilu vuosi sitten, eikä uudella kotipihalla
ole kuin kouluikäisiä lapsia. Hänellä on ikäistään seuraa
vain tarhassa, ja parin tarhan lapsen luona hän on käynyt leikkimässä.
Hänen ystävyyssuhteensa ovat täysin meistä vanhemmista riippuvaisia, tyttö on hyvin eristäytyvä
muiden lasten seurassa - eikä ole oikein läsnä lapsijoukossa.
Olemme käyttäneet häntä yksityisellä ja kunnallisella lapsipsykiatreilla ja -psykologeilla -
mutta syytä eristäytymiseen ja kommunikointikyvyttömyyteen ei ole löytynyt.
Hän härnää usein (tahattomasti?) muita lapsia
ottamalla lelun kädestä, pitää selän takana ja hymyilee
ärsyttävästi.
Ennen pidimme hänelle syntymäpäiväkutsut puutarhassa
ja lisäksi joka vuosi joko halloween-, peikko- tai
prinsessa-kutsut.
Nyt hän ei saa enää lainkaan kutsuja kenenkään
juhliin. Tarhassa oli äskettäin kahden samanikäisen tytön synttärit, joihin kutsuttiin jopa äskettäin tarhaan tulleita -
vaan meidän lastamme ei.
Tiedän kutsuista, koska juttelen usein tarhan lasten vanhempien kanssa. Tänään yksi äiti ihmetteli,
miksi minun lastani syrjitään.
Hän on normaaliälyinen, mitä tulee oppimiskykyyn,
ja sanavarasto on valtava - silloin kun hän puhuu...
Mutta tyttö on muita lapsellisempi, ja sosiaalinen
älykkyys on nollassa, mikä on ristiriitaista
hänen ylivoimaiseen pituuteensa nähden.
Olemme tässä epätoivoisena miettineet:
olemmeko hirveän julmia, jos emme pidä lapselle
lainkaan synttärijuhlia?
Vahvistaako se eristäytymisalttiutta - vai sopiiko
se paremmin hänen persoonallisuuteensa?
Lapsi itse ei hössötä juhlista.
Kysyttäessä välillä haluaa, välillä ei halua juhlia.
Keskittymiskyky on tytöllä heikko, hän on hyvin
fyysinen ja liikkuvainen lapsi, vilkas ja ainakin kotona
äänekäs ja raju leikeissään.
Alle 3,5 v. tyttö rakasti autoilla leikkimistä ja nukkuikin lempiauto
kainalossaan, kunnes tarhassa painotettiin, että
pojat leikkivät autoilla, tytöt nukeilla.
Niinpä tarhassa tyttöä alkoivat kiinnostaa nukkeleikit; pyssytkin
jäivät, kun tarhan täti oli valittanut omalelupäivänä, että
hän muka ampuu muiden vauvanuket.
Onko kellään muulla ihmisarkaa, eristäytyvää lasta?
Eikö kukaan muu pelkää lastenkutsujen vieraskatoa?
Voinko jättää kutsut pitämättä?.....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nuorimmaisella ei ole koskaan ollut juhlia, eikä esikoisellakaan ennen kouluikää. Naapurustossa ei ole lapsia ollut lainkaan, ei samanikäisiä sukulaisia kuin satojen kilsojen päässä. Esikoinen, erityiskouluun lähti alkujaan puheen hitauden vuoksi, alkoi sitten kouluiässä kutsua kavereita ja heitä olikin pienluokallinen. Kuopuksella sen sijaan on ollut riesaana 31.5 sattuva synttäripäivä, aina kun on yrittänyt kutsua luokkakavereita, niin näillä on ollut lakkaisia tai päättäjäisiä joihin pitää mennä, ovat olleet menossa mökeille yms. Esikoinen on meillä se eristäytyvä, kuopus sosiaalinen jolla on paljon kavereita. Kivat synttärit voi pitää omallakin porukalla. Meillä otettiin tavaksi, että mennään syömään minne synttärisankari haluaa. Vaikka snägärille, sitten sinne, tai hienoon ravintolaan, niin sitten sinne. Kaikki välimuodot on käyty.
Yksikin kerta kävi niin, että lastenkutsut oli järjestetty tarjoiluineen, yksi tuli. Kaikki muut ilmoittivat etteivät pääse. Olisivat olleet tulossa, mutta vanhempien kanssa piti mennä sukujuhliin. Olisi tietty voitu järjestää kuopuksen synttärit etukäteen tai jälkikäteen, mutta hän sanoi ettei ne sitten ole oikeat synttärit. nyt kun on peruskoulunkin käynyt, on puhuttu tästä, hän sanoi että ei haittaa. Eipähän kuulemma tarvinnut kuunnella meteliä.
Kiitos kertomuksestasi.
Ymmärrän nyt että olen ollut vähän yliherkkä - ja suorastaan kilpaillut siitä,
kenen lapsi on suositumpi.
Se jos mikä on väärä motiivi järjestää lastenkutsuja!
Taidamme mekin odottaa, että lapsi itse ottaa puheeksi ystävien kutsumisen,
enkä painosta häntä suuriin juhliin,
ettei "meidän lapsi ole huonompi kuin muut".
Voisimme vaikka käydä yhdessä jossain liikuntapaikassa -
onhan tytöllä urheiluharrastuskin ja tykkää juoksemisesta,
ihan perheen kesken, ja sitten pikaruokalaan tai pizzalle.
Mukavaa kesää teille!!!
olen itse syntynyt 9.4. ja se osuu tosi monena vuonna aina pitkäksi perjantaisi. Äitini oli sen verran vanhan kansan ihmisiä, että pitkänäperjantaina piti pysyä vain hiljaa kotona, eikä juhlia tietenkään voinut, joten hän ei mitään järjestänyt.
No minä sitten vilkaana (kapinallisena, ja ymmärtämättömänä) 5 vuotiaana olin käynyt ovelta ovelle, kutsumassa kaikki naapurien lapset meille synttäreille, ja siinä seisoimme portailla rykelmässä innokkaina sisään tulossa.
Hyvä oli äidin pokka, ja äkkiä väsäsi kermavaahdot kääretortun päälle ja kaikilla oli hauskaa, leikittiin ja laulettiin. Valokuvakin tapahtumasta on jäljellä, siitä pystyn laskemaan 12 vierasta....