Tänään samoilin metsässä päälle 4 tuntia. Oli ihanaa. En täysin ollut selvillä missä olin. Kuljin vain aina uusia pölkuja pitkin. Ajattelin että tällainen ennen aikojaan eläkkeelle päätynyt joutaa kuljeksia. Ainahan sitä johonkin päätyy. Lintujen laulu ja ne ihanat tuoksut metsässä antoivat elämänhalua, jota minulta joskus pahimpina aikoina puuttui. Tunsin että tämä on onnea. Niin kauan kun en ole kuollut niin voin tehdä vielä mitä vaan.
Jippii, en oo vielä kuollut
l se menee näin l
1649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En kulkenut pölkuja vaan polkuja. Näkö ei oo enää paras mahdollinen.