Hei vaan kaikille! Olen 23-vuotias nuori nainen ja mulla on tosi omituisia käyttäytymistapoja, koskien varsinkin syömistäni. Ensinnäkin, syöminen on mulla mielessä tosi tosi paljon päivän aikana. Pystyn skarpaamaan esim. töissä enkä tietenkään ajattele työtehtävien aikaan syömistä, mutta ruokkiksella ja kahvitauoilla taas ajattelen. Ja varisnkin kun pääsen töistä. Onglema on vielä se, että asun yksin niin mun ei tarvitse skarpata kotona enää kenenkään takia.. mutta eihän sen tietenkään pitäisi olla ongelma, tajuan sen. Noraali ihminen yksin oleessaankin pystyy syömään normaalisti eikä se karkaa käsistä.. lisäksi mun syömiseen liittyy se, että kun vaikka töissä tarjolla on jonku syntymäpäivän kunniaksi täytekakkua -> otan palan -> tulee huono omatunto -> ajattelen mielessäni et no, tänään meni pilalle tää päivä ku söin töissä tota kakkua niin ihan sama jos töitten jälkeen haen esim. suklaata ja pakastepizzan kaupasta, mutta huomenna aloitan "normaalin" elämän taas! Tällaisista tilanteista usein mun ahminta alkaa ja siihen liittyy se, että päätän et esim. huomenna tai seur. maanantaina aloitan kunnollisen elämän. :/
Tällasta on jatkunut jo useamman vuoden. Olen lihonnut reippaasti, melkein 10 kg. Tuntuu kamalalta sanoa se ääneen.. :( hyi, inhoan niin itseäni.. olen kyllä melko herkkä masentumaankin ja tietysti noista ahmimiskohtauksista aina masennun! Mutta olen myös kerran viillellyt itteäni pahasti otin lääkkeitä ja alkoholia ja jouduin psyk. osastolle pariksi viikoksi, mut en kertonut heille tuosta syömishäiriöstä, koska häpesin sitä niin ja jotenkin erityisesti mieshoitajille oli vaikea puhua.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän loppuun asti! Ja jos joku osaa auttaa.. Musta tuntuu että omin avuin en pääse tästä "kierteestä". Onkohan mulla joku pakko-oireinen häiriö, kun tuli mieleen et kun olen kasvissyöjä ja jos esim. joskus vahingossa syön jossain kutsuilla vaikka pizzaa, jossa on kinkkua, niin vaikka söisin vain yhdenkin palan, niin sekin aiheuttaa mulle sen, et ajattelen et voin ostaa nyt tänään vaikka pullaa ja jätskiä kotiin, kun kumminki tämä meni taas pilalle. Liian pitkä yhtenäinen lause, tiedän, mut ei nyt voi mitään. (:
Tällasta on jatkunut jo useamman vuoden. Olen lihonnut reippaasti, melkein 10 kg. Tuntuu kamalalta sanoa se ääneen.. :( hyi, inhoan niin itseäni.. olen kyllä melko herkkä masentumaankin ja tietysti noista ahmimiskohtauksista aina masennun! Mutta olen myös kerran viillellyt itteäni pahasti otin lääkkeitä ja alkoholia ja jouduin psyk. osastolle pariksi viikoksi, mut en kertonut heille tuosta syömishäiriöstä, koska häpesin sitä niin ja jotenkin erityisesti mieshoitajille oli vaikea puhua.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän loppuun asti! Ja jos joku osaa auttaa.. Musta tuntuu että omin avuin en pääse tästä "kierteestä". Onkohan mulla joku pakko-oireinen häiriö, kun tuli mieleen et kun olen kasvissyöjä ja jos esim. joskus vahingossa syön jossain kutsuilla vaikka pizzaa, jossa on kinkkua, niin vaikka söisin vain yhdenkin palan, niin sekin aiheuttaa mulle sen, et ajattelen et voin ostaa nyt tänään vaikka pullaa ja jätskiä kotiin, kun kumminki tämä meni taas pilalle. Liian pitkä yhtenäinen lause, tiedän, mut ei nyt voi mitään. (:
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla oli kanssa nuorempana samaa, eli jos söi pullan niin sitten ajattelin että ihan sama, voin syödä mitä tahansa muutakin. Olen kuitenkin opetellut ajattelemaan, että päivä ei mene pilalle pullasta. Eli jos syön pullan, voin pelastaan päivän syömällä illalla kevyemmin.
Ruokatunnilla ja kahviksella ruoan ajattelu on ihan normaalia. Kyllä mulla ainakin on jos syön normaalisti (aamupala, lounas, välipala, illallinen, iltapala) nälkä sekä lounaalla että iltapäivän kahvitauolla. Sitähän varten ne on, että voi tankata. Olen tosin muutenkin sellainen ihminen, että syön usein mutta pieniä aterioita. Pitää aika hyvin mielihalut hallinnassa, kun tietää että ruokailu on edessä taas kohta eikä pääse tulemaan mikään älytön nälkä missään vaiheessa.
Itsellä tosiaan auttaa, että ajattelen ettei mikään mene pilalle yhdestä pullasta, ja se että syön terveellistä ja vähäsokerista ruokaa sen verran usein, ettei himoja tule. Mulla sokeri altistaa syömiselle, joten pyrin välttelemään sitä. Kakkua, keksejä, ym., otan vaan tosi pienen palan. Syön kasviksia, kevyitä proteiineja jne. Esimerkiksi aamulla lesepuuron ja kananmunan, päivällä keittolounaan, välipalaksi jogurtin ja marjoja, illalla kanasalaatin, iltapalaksi vie jotain jos on nälkä.
Liikunta auttaa kanssa. Et sano siitä mitään, mutta jos liikut paljon, satunnaiset pullat ei paljon haittaa. :D
Tsemppiä sulle!
Kiitos kannustavasta viestistäsi! yritän muuttaa ajattelutapojani jotenkin..
muuten, että on omin avuin vaikeaa. Kaikki ei onnistu yksin Jos pääset esim. opiskelujen kautta kognitiiviseen terapiaan tai johonkin syömishäiriöisten ryhmään, se voi auttaa. Tai jos on joku kaveri, jolla on samanlaisia kokemuksia. Kannattaa etsiä vertaistukea tai objektiivista mielipidettä tai molempia.