Viime aikojen lakkojen keskeisenä "punaisena lankana" näyttää olevan tietoinen ja suunnitelmallinen astelmien ajo törmäyskurssitilanteisiin. Ennen muuta työnantajien taholla on nähty hämmästyttävää neuvotteluhaluttomuutta.
Uusimpana näyttönä tästä politiikasta on Stockmannin johtaja Hannu Sepppälän eroaminen Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n edustajistosta ja myös Kaupan liiton hallituksesta vastalauseena tuloksettomille "neuvotteluille". Hän luonnehtii PAM:n lakkoa älyttömäksi työnantajile ja työntekijöille. Se on paljon tehty ja sanottu merkittävän työnantajapuolen johtajan kannanottona.
Aprikoimisen tuloksena mieleen tulee laaja periaatteellinen politiikan suuntavalinta. Nähtävästi työnantajaleirissä ja yleensäkin meidän talouselämämme ylimpien vaikuttajien piirissä on arvioitu aiheelliseksi törmäyskurssilinjan noudattaminen työmarkkinaneuvotteluissa. Sinänsähän tuo valinta on täysin älytöntä politiikkaa juuri niin kuin Hannu Penttilä luonnehtii. Jokin idea siinä kuitenkin täytyy olla, kun kaava toistuu kerran toisensa perään.
Mahtaisiko taustalla on psykologinen "kalavelkojen maksamisen tarve" eli nyt kun Neuvostoliittoa sen enempää kuin sosialismin uhkaakaan ei enää ole, niin nyt työnantajataho ja Iso Raha yleensäkin on katsonut tilaisuuden tulleen näyttää työväelle, kuka maata hallitsee ja mistä se kana pissii. Mitään muuta selitystä en keksi, niin tyhjänpäiväiseltä kuin tämäkin historiasta kumpuava syndrooma tuntuukin.
Uusimpana näyttönä tästä politiikasta on Stockmannin johtaja Hannu Sepppälän eroaminen Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n edustajistosta ja myös Kaupan liiton hallituksesta vastalauseena tuloksettomille "neuvotteluille". Hän luonnehtii PAM:n lakkoa älyttömäksi työnantajile ja työntekijöille. Se on paljon tehty ja sanottu merkittävän työnantajapuolen johtajan kannanottona.
Aprikoimisen tuloksena mieleen tulee laaja periaatteellinen politiikan suuntavalinta. Nähtävästi työnantajaleirissä ja yleensäkin meidän talouselämämme ylimpien vaikuttajien piirissä on arvioitu aiheelliseksi törmäyskurssilinjan noudattaminen työmarkkinaneuvotteluissa. Sinänsähän tuo valinta on täysin älytöntä politiikkaa juuri niin kuin Hannu Penttilä luonnehtii. Jokin idea siinä kuitenkin täytyy olla, kun kaava toistuu kerran toisensa perään.
Mahtaisiko taustalla on psykologinen "kalavelkojen maksamisen tarve" eli nyt kun Neuvostoliittoa sen enempää kuin sosialismin uhkaakaan ei enää ole, niin nyt työnantajataho ja Iso Raha yleensäkin on katsonut tilaisuuden tulleen näyttää työväelle, kuka maata hallitsee ja mistä se kana pissii. Mitään muuta selitystä en keksi, niin tyhjänpäiväiseltä kuin tämäkin historiasta kumpuava syndrooma tuntuukin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Demulinnakkeesta käsky punaperseiden lakoille. Saada kaaos aikaan. Vesiperä. Kaikki nauraa ja punaperseet kohta työttömiä, kuten ahtaajatkin.
Julkisuudessa on tosiaankin suunnattu ankaria moitteita työntekijätaholle ja sen kampanjoinnin takia on syntynyt tilanteesta kovin yksipuolinen mielikuva, joka ei ilmeisestikään sovi yhteen todellisuuden kanssa. Työnantajatahon puolella on katsottu mahdolliseksi ja aiheelliseksi ottaa käyttöön jopa työsulku pyörien pysäyttämisen menetelmänä. Jokin tarkoitushan siinäkin täytyy olla takana, kun työantajat itse laitattavat rukkaset naulaan. Siihen samaan mentaliteettiin viittaa myös Hannu Penttilän hikeentyminen oman työnantajaporukan "toimintaan". Penttilä on itse ollut paikan päällä sisäpiiriläisenä havainnoimassa niin EK:n kuin Kaupan liitonkin ilmapiiriä ja henkeä. Jos ja toivon mukaan kun rakentavaa suhtautumista tavoitellaan työmarkkinoilla, niin kyllähän sitä varten tarvittaisiin asiallisuutta sekä työnantajien taholla kuin myös ay-liikkeen puolella.