Jos vain jostain sattuis löytämään sellaisen toimivan W 353 farmarin! Sinne mahtuu ajokoira takakonttiin pask. eiku tepastelemaan ja muukin perhe kyytiin eikä maksa paljon. Jättäähän se joskus kovimmilla pakkasilla välille, kun mopomallisen luistikaasarin luistin alle kerääntyy jäämöykky.
Mikä mahtava fiilis lähtee siitä, kun polkee liikennevaloissa kaasua takana olevien ällöttävien merkkifanaatikkojen silmille niin, että 50 m taaksepäin ei näy muuta kuin sinistä 2-tahti savua.
Ja Warre on hyödyllinen kesämökillä ja juhannusjuhlilla sillä kun ajaa rinkiä kesämökin ympäri niin ei näy yhtään mosguittoa noin 100m säteellä ja vaatteet haisee aina 15-v räkänokkapojan mopon pakomaasulle. Ei muuten muijat liikoja lähentele.
2-tahti on jees vai mitä?
Mikä mahtava fiilis lähtee siitä, kun polkee liikennevaloissa kaasua takana olevien ällöttävien merkkifanaatikkojen silmille niin, että 50 m taaksepäin ei näy muuta kuin sinistä 2-tahti savua.
Ja Warre on hyödyllinen kesämökillä ja juhannusjuhlilla sillä kun ajaa rinkiä kesämökin ympäri niin ei näy yhtään mosguittoa noin 100m säteellä ja vaatteet haisee aina 15-v räkänokkapojan mopon pakomaasulle. Ei muuten muijat liikoja lähentele.
2-tahti on jees vai mitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On se.
Loimaalainen ukko osti silloin 1990 neljä oranssifarmaria, eli kauppiaan varaston itselleen. On kuulemma nyt ajellut ensimmäisen varaosakuntoon ja ottanut no 2 käyttöönsä. Joku oli kysynyt ladossa rasvassa pukeilla olevien hintaa. Ukko kysyi onko utelija tosiostaja?
- Silloin sun pitää laittaa kolkyttonnia käteen. Ei mun tarvi niitä myydä. Ajan aina yhden loppuun kymmenessä vuodessa. MAksoin niistä markkoina 16500 kappaleelta, kun kenellekään eivät kelvanneet. Ajoin tuolla (viisasi) vuodesta 1990 viime vuoteen 190 000 kilometriä tekemättä sille mitään muuta kuin katsastuksen.
Warren ympäristöystävällisyydestä on myös hyvä todiste siinä, ettei siltä vaadita katsastuksessa edes pakokaasutestiä vuosimallista riippumatta. Tämä on edelleen kova näyttö DDR-insinööritaidosta/suunnitelmataloudesta, jossa ympäristöarvoilla oli keskeinen sija. Eikä silloin tarvittu mitään euronormeja.