Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Uskon vuorenvarmasti, että ns. "tavallisen tallaajan" elämä on yhtä paljon kertomisen arvoista kuin esim. jonkun julkkiksen. Ehkäpä vielä suuremmassakin määrässä. Tai jonkun seikkailijan tai maastamuuttajan. Villakoiran ydin on minkä asian ympärille tarinan kirjoittaa, mitkä asiat nostaa esiin, asettaa keskiöön.
Opiskelu, avioituminen, perhe, toimeentulo, urakehitys (työ), avioero, uudellenkoulutautuminen, paikkakunnanvaihto jne. lista on aiheista, joista voi rakentaa kiinnostavan ja mukaansatempaavan tarinan, vaikka olisi ollut vain kotiäiti, ollut osuuskaupan kassalla töissä tai avioitunut naapurin pojan kanssa. Kirjallisuus on täynnä tarinoita jotka on rakennettu pienten teemojen ympärille. - En voi käyttää "minä" sanaa jos en kirjoita itsestäni.
Käytän "me" sanaa kun yleistän omiin kokemuksiini perustavat havainnot koskevaksi suurempaa ryhmää, ei kuitenkaan aina enemmistöä. - "Elämäni nettikiusaajana"
saattaisi olla sinulle sopiva aihe ja nimi kirjallesi.
:) :) :) - Kai sen pitäisi mennä niin, mutta ei se useinkaannoin tapahdu. Etenkin ikäpolvemme tyttöjen valintoihin vaikuttivat usein poikaystävät, sulhaset, miehet.yleensäkin. Rakkaus. on sekoittanut monennuoren naisen pään ja saanut hänet tekemään ei aina niin viisaita valintoja.
Lasten ja nuorten valinnot olivat yleensä vanhempien valintoja heille. Oikeastaan vasta kuusikymmenluvulla (omassa nuoruudessani) aloimme vapautua vanhempien ohjauksesta ja saimme omaa rahaa, ja mahdollisuuden opintolainoihon ja omiin valintoihin. - Jotkut arvostavat tällaista sukupolvilta seuraville siirrettyä tietoa tavallisesta elämästä. Joskus, kuten minun tapauksessani, omille lapsille se tieto ja ne muistot ovat vielä niin läheisiä, että kiinnostusta ei ole, mutta seuraava sukupolvi tai ehkä sitä seuraava saattaisi pitää suurena aarteenaan isomummin kirjoittamaa omaelämänkertaa.
- "Peräpeilivisio on aina 100%" piti olla : peruutuspeili
- Elämänkertojen kirjoittaminen on kovasti suosittua. Meidänkin kirjoituskurssilla vetäjä ehdottaa muita aiheita aina välillä, mutta kaikki kirjoittaminen tahtoo pyöriä oman elämän, omien muistojen ympärillä. Onhan ymmärrettävää että nyt jo loppusuoralla haluaa jättää jotain jälkeensä,, ei-materiaalista perintöä, ja oma elämä, kirjaksi kirjoitettuna, saattaa olla parasta mitä jätämme tuleville polville.
Tai sitten vain sen vuoksi että on kivaa kirjoittaa ja ja samalla jäsentää omia ajatuksiaan. Joskus tulee aivan uusia näkökulmia esiin, jos kirjoittaa omaa tarinaansa, nyt jälkikäteen. Peräpeilivisio on aina 100% - En tainnut puhua kenestäkään muista kuin vain itsestäni.
Ei minulla ollut parikymppisenä riittävästi järkeä että olisin voinut tehdä tarkkaan punnittuja, rationaalisia, kauaskantoisesti kannattavia riskianalyysejä ja hakea asiantuntijoiden tukea päätöksilleni . Minuun oli helppo vaikuttaa, kuuntelin ystävien ja tuttujen mielipiteitä enemmän kun "asiantuntijoita".
Jo sinä olet onnistunut paremmin, tekemään kypsiä valintoja nouruudessasi, kun valitsit koulutusta, ammattia, puolisoa, asuinpaikkaa jne. ja kääntymään asiantuntijoiden puoleen, jos et ollut aivan varma kaikesta niin hienoa, hyvä sinulle! Emme kaikki ole yhtä taitavia.
Omat valintani olivat usein spontaaneja, päätökset nopeita ja intuitioon varassa.
Mielestäni ei kuitenkaan niin huonoja, omalta kannaltani. Tein kaikki valintani mieheni kuoleman jälkeen ajatellen lasteni hyvinvointia ensimmäiseksi, eikä se väärin mennyt.
Kirjoittaminen tyttären näkökulmasta, minäkertojana, on kuitenkin herättänyt uusia ajatuksia, avannut uusia perspektiivejä. - Liisa Keltikangas-Järvinen avaa tätä nuorten mielenterveysteemaa ansiokkaasti kirjassaan "Itsekkyyden aika"
"Monia nykyajan hyveistä pidettiin ennen narsismin tunnuspiirteinä. Kun tavallinen ihminen yrittää pärjätä vallitsevien yltiöyksilöllisyyttä suosivien ihanteiden mukaan, hän alkaa voida huonosti. Suurimpina kärsijöinä ovat nuoret, joiden mielenterveyden haasteet ovat räjähtäneet käsiin. Samaan aikaan julkisen tilan on täyttänyt toistensa päälle huutavien riitapukarien kuoro, mikä on tehnyt yhteistyöstä vaikeaa. Kuinka tässä näin kävi?"
Kannattaa lukea. Kirjasta on tullut hyvin suosittu taitaa olla jo viides painos menossa.
Nuorten mielenterveysongelmia on ain aollut, mutta meidän nuoruudessamme niitä ei otettu vakavasti, vaan ne lakaistiin maton alle, asenteella, että kunhan se joskus aikuistuu, niin kyllä se siitä... Nuorten elämä ei todellakaan ollut helpomapaa viisikymmentä/kuusikymmentäluvulla, vaikka se vaikuttikin siltä, koska valinnat olivat vähäisemmät. Jos oli lukupäätä niin opiskelemaan, vaikka velaksi, ellei, niin ansiotyöhön ja perhettä perustamaan ja äkkiä. Luoja ei laiskaa elätä.
Nyt nuoriso lojuu sohvilla, näprää älypuhelintaan ja syö masennuslääkkeitä. citalopramia ja jos Luoja ei elätä, niin Valtio tekee sen ja hyvinvointivaltion turvaverkosto ei petä, vaikka onkin reikäinen. Tulevaisuudennäkymien ja tulevaisuudenuskon puuttuminen tekee nuorista passiiviisia ja koska yhteistä, yhdistävää asiaa kuten jälleenrakentaminen ei ole ja samalla yhteiskunta vaatii yhä kasvavan määränvalmiuksia, tietoa, koulutusta mihintahansa ammattiin tai työhön, johon nuorella ei ole edellytyksiä.
Toisaalta leikkaukset ja sosiaaliturvan heikentäminen eivät myöskään ole lääkkeitä tilanteeseen: nuoret eivät voi paremmin, aktivoidu ja hae työpaikkoihin, joita ei ole olemassakaan. Suomessa on Euroopan toiseksi vanhin väestö , joka tarvii kasvan määrän hoivaa ja palveluja ja toisaalta hallitus joka on maahnmuuttovihamielinen. Yhtälö on melkein mahdoton. Vahustenhoiva ja kaikki ihmisläheiset palvelut pyritään yksityistämään ja myymään firmoille jotka hoitavat asian pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla ja suurimmilla voitoilla, jotka sitten investoidaan uudelleen tai siirretään Maltalle tai Caymansaarille, modernin uusliberaalin talouspolitiikan mukaan.
Tekoäly ja automaatio vähentävät edelleenkin ihmistyön merkitystä ja nuortemme mahdollisuuksia orientoitua työmarkkinoille, - On helpompi arvioida riskejä jos näkee koko kuvan.
Numerot ovat helpompia, kun ajattelee esim riskejä joita ottaa rahallisesti, esim. sijoittamisessa, suurissa ostoksissa tai kiinteistöissä.
Ammatinvalinnassa, ihmissuhteissa, asuinpaikan valinnassa jne. omienvalintojen seuraukset ovat usein hyvin kauaskantoisia, mutta teemme niitä hyvinkin spontaanisti, ottaen huomioon senhetkisen tilanteen, olosuhteet ja sen perusteella mitä sillä hetkellä tiedämme. - Oikeita tai vääriä valintoja tuskin onkaan, koska meillä ei ole koskaan kaikki mahdollisuudet tai faktat hallussamme. Jos olisi valinnut jonkun toisen tienhaaran, tietäen sen minkä tietää nyt, olisiko lopputulos sitten ollut kuitenkaan parempi, koska olosuhteet muuttuvat, ja meillä ei ole koskaan kaikki variantitit tiedossamme.
Mitä hyödyttää kirjoittaa omaa historiaansa aikuisten lasten näkökulmasta? No ainakin sen että perspektiivin muuttuminen tuo esillle uusia prioriteettejä. - Pesen hampaat ja kasvot.
Puekeudun. Laitan aamukahvin tippumaan, mittaan verensokerin, juon lasillisen beroccaa ja avaan tietokoneeni. Somessa seikkaillessani, foorumeita ja e-postia lukiessani, päivän digilehtiä selaillessani juon ison mukin maitokahvia ja syön yhdenFazerin pyöreän ruisleivänpuolikkaan, sipaisu margariiniä päällä ja kolme matjessillipalaa.
Kirjoitan pari, kolme liuskaa, noin puolitoista tuntia siihen saakka kun mies tulee alakertaan.
Opiskelen Italiaa puoli tuntia .
Käymme aamupäiväkävelyllä miehen kanssa, n. 35-45 minuuttia, lähes joka aamu. Otan luontokuvia kännylläni,.
Alan valmistamaan päivän ensimmäistä yhteistä ateriaa, yleensä vain puuroa, voileipää, leikkeleitä ja hedelmiä. Juomme lasin appelsiini-porkkanatuoremehua brunssilla.
Kaikki aamupäivät ei mene saman kaavan mukaan, joskus on tehtävä huusholliakin, laitettava pyykkejä koneeseen, imuroitava ja pyyhittävä lattiat kostealla. - Jos mietityttää, onko tehnyt oikeita valintoja ja ratkaisuja elämänsä varrella suosittelen kirjoittaa olaa elämänlertaa, omaa tarinaa, mutta esim. oman lapsen, sisaruksen tai vanhemman näkökulmasta.
Peruutuspeilistä näkee niin monta asiaa selvemmin, kuin mitä aikanaan kun katse oli aina vain eteenpäin suunnattuna.
Jos olisin tiennyt silloin... - Mohamsson halasi Åkessonia. Mohamsson varmaan ajatteli pelastavansa puolueensa. Åkesson varmasti ajatteli että heti kun päästäään vallan kahvaan niin sinä ja perheesi karkoitetaan maasta. Jimmyboy oli tosi vaivautuneen näköinen kun joutui pakosti poskemaan maahnamuuttajataustaiseen.
Hauskoja ne Jimmien jutut esivanhemmistaan jotka vuodattivat verta isänmaan hyväksi ja söivät pettuleipää. Hänen esivanhempansa olivat tanskalaisia ja vuodattivat verta, joopa, ruotsalaisten verta. (Suomi on kuulunut kauemmin Ruotsiin kuin Skoone) - Ruotsissa Folkpartiet, liberaalinne kansanpuolue, on hajoamassa liitoksissan, koska puoluejohtaja on lupautunut päästämään äärioikeiston (ruotsidemokraatit) hallitukseen.
Liberaalit ovat vannonneet kautta aikojen että Ruotsissa eivät ruskeat paidat tule hallitsemaan, mutta nyt kun kansanpuolue on menettämässä edustuksensa heidän johtajansa kosiskelee äärioikeiston ääniä. Luulen kyllä että ampui omaannilkkaansa ja koko kansanpuolueen omiin perusarvoihinsa uskova siipi siirtyy keskustan äänestäjiksi. Naula omaan arkkuun on vilkuttaa vihreää valoa uusnatseille ja kansallissosialisteille. - Olen kanssasi aivan samaa mieltä.
Palstanäkyvyydellä ei ole mitään merkitystä eikä se ole tavoittelemisen arvoista.
Vastasin kyllä ihan vain aloittajalle joka olisi halunnut "olla joku kuin nojatuoli tai Paloma."
Joka ikinen meistä on "joku".
Jaska Jokunenkin. - Tai sitten ei.
Näkyvyys ja jatkuvuus tekee sinusta massasta erottuvan.
Ei kuitenkaan parempaa tai huonompaa ihmistä. - Valintoihini on aina olleet pätevät syyt. Ei ne ole olleet mielitekoja eikä hetken päähänpistoja.
Kirjoitan nyt tytären tarinaa hänen näkökulmastaan. Hän ei ole saanut koskaan valita. - Voisin kertoa kevään merkeistä noin Turun korkeudella eteläisen norrlannin ja pohjois-upplannin rajoilla, lahden takana.
Joutsenet ovat palanneet. Joki on keskeltä avoin, vain rannan tuntumassa on jäätä, ja nopeasti virtaavissa paikoissa ei juuri sitäkään.
Tulppaanien kukkavarret alkavat pilkistellä kukkapenkissä, ensimmäiset lumikellot kukassa. Tähtimagnoliassa nuput.
Mittari näyttää kahdeksaa plussa-astetta. kevät tulee kohisten.
Aurinko paistaa (risukasaankin?) - Sekä omat henkilökohtaiset asiat että maailmantilanne askarruttavat.
Arjen haasteet, terveys tietenkin, lihasvoiman heikkeneminen, ulkoilun vähentyminen ja muutenkin ylenmääräinen laiskistuminen harmittavat.
Kuuntelin eilen telkkarista kun joku professori ja tutkija kertoi demokratian nopeasta murenemisesta maailmassa, USA kärjessä . Meillä vielä toistaiseksi kohtalaisen hyvin, mutta kuinka kauan. USA:ssa valtaa käyttää presidentti kongressin, oikeuslaitoksen ja oikeusvaltion prinsiippejä ohittavalla executive order/prseidentinmääräyksillään .
Kirjoitan tyttäreni tarinaa ja mietin kaikkia muuttoja ja kuinka arvaamaton elämä on ja miten paljon asiat joihin emme voi vaikuttaa kääntävät koko elämämme päälaelleen. Miten tiukkaa linjaa vedämme ja yritämme kontrolloida kaiken ja sitten hupsis, yksi diagnoosi muutttaa kaiken.
Mutta siis päivittäin on kaikkea vähemmän melodramaattista,... huushollia, kaupassakäyntiä, läheisten hyvinvointia ja pärjäämistä.