Paloma.se01
https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/<br /><br />"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."<br /><br />Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.<br /><br />Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html<br /><br />Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)<br />Viimeisin:<br />"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."<br /><br />Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia258 aloitusta · 7599 kommenttia
- Mitä siitä sitten? Kyllä kai luettuakin voi kommentoida. Dollysta nyt vaan on tosi paljon kirjoitettu mediassa ja tähän saakka vain myönteisiä asioita. Ilahduttavaa tietää että maailmassa on vieläkin tällaisia dollyja.
- Kyllä minä hänen peruukeistaan tiedän.
Hän kertoo hakanneensa "Joleenen" peruukillaan kuoliaaksi ;)
Kuvass Dolly 15-vuotiaana hänellä on ihan sellainen tavallinen keskiruskea tukka.
Hän oli tehnyt itsensä alusta loppuun taitelijana ja esiintyjänä.
Lopun ollessa lähellä hän pyysi että hänet laskettaisi lepäämään yksinkertaiseen pumpulivuoteeseen, "olen kantanut raskaita esiintymisasuja koko elämäni". - "Rääsyistä strasseihin"-Dollylla oli mahtava huumorintaju ja hän oli hyvin maanläheinen ja suorapuheinen.
Mun suosikki "Dollysitaatti": Vaikka olen blondi en ole tyhmä. En ole myöskään blondi" - Dolly itse kertoi jossain konsertissa, että "Jolene" oli punatukkainen pankkivirkailija joka yritti ottaa hänen aviomiehensä hoitoonsa avioliiton alkuvuosina, kun Dolly rakenteli uraansa ja kävi kiertueilla. Kysymys oli kuitenkin vain flirtistä.
https://www.youtube.com/watch?v=J6VIPL0osss
Dolly ei ollut alunperin mikään kauneuskuningatar, vaan aika tavallisen näköinen nuori nainen köyhistä oloista ja kaikki hänessä, oli hänen oman kovan työnsä tulosta. - Minä taas olen aina ollut Dolly Partonin suuri ihailija.
Olen istunut tv-tuolissani sherpafilttiin kääriytyneenä koko aamun ja kuunnellut Jolenea uudelleen ja uudelleen. Dollyn lämmin, herkkä ja sydäntäsärkevän haavoittuvainen ääni joka kertoo naisen kamppailusta saadakseen pitää rakastettunsa, on ehkä kaunein ja eniten mieleenjäävä laulu rakkaudesta minkä olen kuullut.
Dolly oli vain pari vuotta minua vanhempi ja vaikka hän oli suuri tähti ja kuuluisa ja rikas hän ei koskaan unohtanut lähtökohtiaan pienestä vuoristomökistä Appalakeilta, isästä joka ei osannut edes lukea.
Hänen yksityiselämässään ei ole ollut moitteen sijaa, hän oli naimisissa saman miehen kanssa koko elämänsä, aviomies kuoli viime vuonna. Suureksi surukseen hän ei koskaan saanut lapsia (sairaus syynä ja kohdunpoistoleikkaus), mutta lahjoitti suuria summia jyväntekeväisyyteen ja rakasti lapsia.
Toinen suosikeistani, Bonnie Tyler, tippui oksalta hiljakkoin myös. Vakavaksi vetää kun rivit harvenevat. Tuolla omassa ketjussani "Hajan Ammas" keskustelemme vähän kevytmielisesti ketä haluaisimme tavata sitten helmiporteilla, jos sinne joskus pääsisimme ja Bonnie ja etenkin Dolly saisivat kyllä laulaa minulle edelleen siellä ja mikäpä siellä, vaikka kävellä vierelläni. - Luulen että pitkä palveluaika USA:n ilmavoimissa on vahvistanut jo hänen alkuperäistä vakaumustaan. En tiedä hänne ekonomiastaan, mutta hyvin näkyvät pärjäävän. Ei hän kai lähtenytkään kultaa vuolemaan, vaan ihan muita ajatuksia päässään silloin, kesällä 69. Olin morsiusneitona heidän häissään .
- Koko joukko tyyppejä, joita en haluaisi tavata helmiporteilla. Jos ne on sitten niitä Jeesuksen omia sitten....minä vain ihmettelen.
- Lisämausteen näihin sisarusten ja muiden lähisukulaisten pitkiin keskustelusessioihin antaa se että olemme kaikki eläneet hyvin erilaisen elämän, mitä tulee kulttuuri ja-kieliympäristöön, perheolosuhteisiin, elämänkatsomukseen ja poliittiseen kantaan. Keskustelut liikkuivat laidasta laitaan, jokaine sisaruksista toi esille vaikeita ja kipeitä asioita omasta elämästään ja yhdessä pohdittiinratkaisuja, melkein kuinperheterapaa.
Veljeni on äärikonservatiivi republikaani USA:n lännestä, sisareni kristillisdemokraatteja Suomesta, toinen suurperheen äiti, toinen maalaislääkäri eläkkeellä, ja minä pohjoismaisten liberaalien arvojen edustaja, humanisti ja agnostikko.
Suuri osa aikaa taisi sitten näiden keskustelujen loppuosassa kulua yritykseen pelastaa minun sieluni, ennen kuin on liian myöhäistä.
Taitaa olla mahdoton tehtävä.
En pelkää kuolemaa, vaikka en ole mitenkään vakuuttunut siitä että jotain jatkoa tälle narratiiville on. Olisihan se tietysti upeaa kohdata kaikki rakkaat ihmiset helmiporteilla, ikävä on ollut. Mutta kysymys herää, ovatko nekin ihmiset joita en välttämättä haluaisi tavata odottamassa minua siellä kunhan olen päässyt sisälle porteista?
Ja ovatko he sitten parantaneet tapansa ja tulleet kilteiksi siellä? - Viiden päivän jälkeen matkasta ja arki on kahmaisuut minut syliinsä. Ihan samat rutiinit, ongelmat ja pienet ilonaiheet kuinedellisellä viikolla. Mihinkä ne olisivat kadonneet kahdeksan poissaolopäivän aikana?
Hienoa toisaalta olla taas kotona,, oma koti näytti niin kauniilta kaikessa vaatimattomuudessaan. Pihan kukat oli kasteltu, kasvimaalla oli käyty, kasvihuonetta hoidettu.Sisätiloissa hehkuivat omat syysvärit, kultapiiskut maljakossa, ,kesän viimeiset ruusut.
Omenapuun oksat roikkuvat satoa, teen vain muutaman purkin omenahilloa talveksi ja kuivatan kaneliomenarenkaita talveksi puuron päälle. Puolukkaan olisi kai ehdittävä vielä, vaikka odotamme mielellään että pakkanen puraisee kevyestu ensin ja tekee puolukasta sokerisen ja makean.
Koulut ovat alkaneet ja syksyn tuntee jo ilmasssa, lehtien alkavassa kellertymisessä, pihljanmarjojen punaisessa, Rudbeckiat ja syysasterit kukkivat runsaasti, samoin syysleimu. Poliitikot tekevät vaalikampanjaa meidänkin pikkuisessa tuppukylässä. Vaalimainoksia joka paikka täynnä.
Lukupiirit alkaneet ja kirja odottaa kirjoittamistaan. - Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua elämän kilpajuoksussa
on DNF.
Tai kompastua viimeisellle aidalle. - Kyllä vaan, kiitos oikoluvusta :)
- Yritän koota näistä muisteloista yhtenäistä narratiivia ja minun täytyy kai tyytyä siihen, että se tulee loppupeleissä olemaan oma tulkantani todellisuudesta, jota olen paikkaillut muiden kertomuksista poimituilla tiedonmurusilla.
Olennyt lopullisesti luopunut ajatuksesta lunastaa syntymäkotini takaisin itselleni: pelkkä nostalgia ei riittänyt perusteeksi realiteetin edessä: perustat liikkuneet, , kosteutta talon alla, kellarissa vettä,lattian tukihirret mädät. lattia voi romahtaa milloin tahansa. Ovet ei mene enää kiinni eikä auki; talo on elänyt ja asettunut ja sen korjaaminen olisi melkeinpä utopiaa: ainoa mahdollisuus olisi purkaa kokonaan ja rakentaa perustuksista lähtien uusi ja se ei tunnu mielekkäältä, jos ei aio asustella talossa kuin ehkä viikon tai pari joka kesä.
Joten seuraavaksi tulee irtaimiston poistaminen, sähköliittymän purkaminen ja antaa talovanhuksen siirtyä rauhassa muistojen joukkoon. Ehkäpä joku kolmannesta sukipolvesta vielä kiinnostuu ja rakentaa kesämökin kauniille pihatontille.
Minä jatkan tehtävääni jonka olen itse itselleni ottanut: dokumentoida omaa ja sukuni tarinaa. - Ajattelun kieli on sama kuin puhe, se vain muodostuu sisäiseksi puheeksi.
Opetteluvaiheessa tietenkin joutuu kääntämään omaa sisäistä puhettaan toiseen kieleen, mutta jos hallitsee vieraan kielen yhtä hyvin kuin omansa, se vaihe jää pois.
Oma simultaanikapasiteettini on tosin aika heikko, elikkä siirtymävaihe ei tapahdu sekunnissa , pienellä viiveellä siirryn sitten ajattelemaan ja puhumaan toisella hallitsemallani kielellä. - Näinhän Sigmund Freudin mukaan ihmisen psyyke toimii.
Oma valinta sitten haluaako laulaa enkelikuorossa vai ulvoa susien kera. - Heh. Luontaisesti ihminen ajattelee sillä kielellä mitä hän puhuu. Se voi tai ei olla äidinkieli. Sama pätee unien näkemiseen: niissäkin puhutaan "kielillä".
Minulla on yleensä ain ayksi hallitseva kieli, mutta se lipsuu tilanteen mukaan. Kun esimerkiksi treenaan ja lasken pässääni toistokertoja saatan laskea joko suomeksi, englanniksi... myös ruotsiksi.
Kieli jota käytän eniten päivittäin on myös ajattelukieleni, mutta jos matkustan sanotaan vaikka espanjankieliseen maahan niin se vaihtuu nopeasti, ajattelu-ja unikelekseni.
***
Mitään yleispäteviä sääntöjä ei taida edes olla. Jokainen meistä on yksilö: opimme ja unohdamme kielen/kielet sen mukaan mitä meillä on niille käyttöä. - Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden seitsemästä osalajista.
Tämä poika on tietenkin kielellisesti lahjakas ja ekstrovertti, ei kaikki opi englantia puhumaan tietokonepeleistä.
Ja sitten, vertailuni suomalaisten englanninkielentaidon kehittymisestä on pieni otos, pitkältä aikajaksolta, vuodesta 1987 tähän päivään. Muutos on huomattavan suuri. EU-hun liittyminen ja kansainvälistyminen, vaihto-oppilaat ja englanninkielen yleistyminen liike-elämässä, palvelukielenä kaupungeissa jne...on vaikuttanut asiaan. Ravintoloissa, lentokentällä, liikkeissä, jne. kieli vaihtuu aivan vaivattomasti suomesta englanniksi tarpeen mukaan.
(Ja en minä ole puhunut muuta kuin suomea Suomessa omalta osaltani. Velipoikaa jouduin välillä vähän jeesaamaan, kun melkein kuusikymmentä vuotta USA:ssa täysin amerikkalaisessa kieliympäristössä ovat saaneet hänet unohtamaan suomenkielen, noin 80%, sanoisin. Uutisten kuunteleminen telvisiosta ei onnistunut ja kirjoja hän ei pysty lukemaan suomeksi.
Mutta kuten sanoin tuossa toisaalla, tämähän on todella yksilöllistä. Jotkut ovat niin lahjakkaita (kai), että ovat poissa Suomesta sata vuotta ja sitten avaavat suunsa ja kappas vaan, puhdasta suomeahan sieltä tulee! Veljeni, enkä minäkään , emme kuulu niihin. - Tällaisia nuorisokieliä on kai aina ollut ja yleensä ne jäävät sitten omalle paikalleen kielien kehityshistoriaan ja muistojen arkkuun. Osa uudissanoista integroituu sitten pysyvästi kieleen ja rikastuttaa edelleen kaunista suomen kieltämme.
Nuoret etsivät omaa identiteettiään, haluavat erottua vanhemmista sukupolvista ja koska itsetuntokin ei ole oikein vielä kovin vahva sitä ponkitetään "omalla" kielellä, joka ei avaudu vanhemmille.
Pienemmässä mittakaavassa (emme olleet vielä yhtä kansainvälistyneitä kuusikymmentäluvun lopussa!) teimme samaa itsekin. - Kyllä minä äidinkieltäni puhun, mutta vuotuinen pyrähdys auttaa aina päivittämään kielitaitoa. Vähän hienosäätöä tulee mukaan kuvaan myös, niinku "rullapyörä" ei ole suomalainen sana :), mutta ei mitään suurempaa.
***
Eikä tää nyt ole mitään "antia". Pieniä havaintojani suomen kielen tilasta verrattuna omaani. Saa ihan vapaasti itkeä tai nauraa. Tai mieluummin hypätä yli, kun ei kuulemma kiinnosta vähääkään. Ihmeeati sieltä kuitenkin palautetta tulee, vaikka ei yhtään kiinnosta :) En tiedä itkeäkö vai nauraa. - Hahaaa... "pissa" sekin hyvä, mutta tarkoitin poissa :)
- Puolipilvinen aamu Dalajoen alavirralla, syksyn lähestyminen tuntuu jo ilmassa. Kesää on toki vielä jäljellä ja kasvihuoneessa tomaatit ja munakoisot valmistivat, pikkuruisella kasvimaalla on åerunaa nostoa vaille ja porkkanaa, sipulia ja punajuurta, jotka saavat vielä olla maassa.
***
Terveisiä Suomesta! Matka onnistui hyvin odotusten mukaan ja kahdeksan päivää meni aivan liian nopeasti aivan vain sisarustapaamisissa, Olihan se vähän jännittävää matkustaa ihan yksin lentokoneessa ja sitten junassa, mutta ainoa häikkä oli junalipun ostamisen vaikeus, kun Ruotsin tunnukset eivät tahtoneet kelvata VR:lle, vaikka yhtiö toimii myös Ruotsissa ja pankki sama. Digipankki tuli sitten apuun: sain siirrettyä digipankkitilille rahaa pankkitunnuksille ja sieltä ne rahat sitten lähtivät eteenpäin junalipun maksamiseksi. Kokonainen päivä siinä meni, enne kui maksu meni läpi.
***
Olen nyt sitten lopullisesti luopunut ajatuksesta lunastaa kotitalo takaisin . Kävin pikaisesti vilkaisemassa syntymäkotia ja ei siinä ole mitään järkeä alkaa remontoimaan, lattia on vajoamssa, perustukset liikkuneet, talo elänyt niin että ovet ei mene kiinni, Piha luille vedetty ja metsittymässä, ei kaivoa. Kävin syömässä omenan istuttamastani omenapuusta, Sain kaksi punkkia ja pahan mielen talon huonosta kunnosta. Ensi kesänä on kai tultava tyhjentämään talo kaikesta äidin irtaimistosta, mitä sisko oli sinne jättänyt. Hän halusi loppuun saakka säilyttää talon kesäpaikkana samassa kunnossa kui se oli ollut äidin elossa. Ei hänelläkään riitä resurssit eikä aika sen hoitoon ja jälkipolvella ei riittävästi kiinnostusta.
***
Syvällisiä, pitkiä keskusteluja sisarusten kanssa on käyty. Kaikkea on pohdittu: vanhenemista, terveydestä ja lapsista ja lastenlapsista puhuttiin paljon. Vanhemmista, erilaisista elämänkaaristamme, uskonnosta ja tuonpuoleisesta,. Politiikkaa ja elämänkatsomusfilosofioita yritimme välttää, koska mielipiteemme eroavat liikaa näissä asioissa. Paljon rakkautta ja lämpöä on toki välillämme,
***
Tein aloituksen havainnoistani suomen kielen päivityksestä ja kielihuollosta. Oli kyllä tosi mukavaa katsella Suomen televisiota, kuunnella uutisia ja tietenkin puhua ihan oikeiden suomalaisten kanssa Suomessa. Itseltänikin alkoi taas normaali kieli sujua ja soljua jouhevammin :) Toisaalta suomalaisten kielitaito esim. englanninkielessä on huimasti parantunut sitten 1987 kun palasin ensimmäistä kertaa ulkomailta takaisin.
***
Pissa hyvä, kotona hyvä.