- Normaali aamu. Hereille klo7:n tienoissa 8:n tunnin unen jälkeen. Kahvi, lehti, aamu tv. Iltaruskoni lämpö heräilee aina puolisen tuntia minun jälkeeni.
Perjantai aamun jälkiviisaat. Mittarilukema 26 astetta. Kassin pakkaua, karvat niskaan ja salille. Takaisin marketin kautta ja sapuskan valmistelu.
Yksitoikkoista elämää ikärillä. - Maitohapoista tietämättä. Parhaimmillaan minulla oli 2 x 60l + 2 x 30l pullot. Valmistin viiniä etupäässä mustaherukoista mutta myös omenan pastoroimattomasta puristemehusta sekä kuivatuista luumuista joka oli ympärivuotista ja helppoa.
Pullovolyymistä johtuen ei ollut kiirettä vaan viinit saivat kypsyä ja kirkastua käyntipulloissaan kunnolla eikä pullotettujen tuotteidenkaan suhteen ollut hoppua.
Mieleeni on jäänyt pieni erä, 12 x 1litra omenaviiniä joka unohtui muuton yhteydessä pannuhuoneeseen rojujen taakse. ( Joo, moitteita rojuista ). Ko. pullokori ilmestyi esiin noin 4:n vuoden jälkeen. Ensimmäistä pulloa avatessani pelkäsin saavani nenään etikan hajun koska pannarin lämpötila oli +28 ->, muuta yllätyin koska viini oli todella erinomaista tuoksultaan ja maultaan. Väri oli hieman punertavaa mutta ei oranssin tapaista.
Alkoholitoisuudella en päässyt pullistelemaan koska työpaikkani labraan toimittamani näyte-erä osoittatui vahvuudeltaan 12%vol.
Hyvä harrastus hiipui työympristön muutosten ja muuttojen myötä ja vaihtui pontikan keitoksi. - Nukahtamislääkkeen hyvä puoli tuleee esiin silloin kun, tehtyämme kotimatkaa enemmän kuin puoli vuorokautta, niin elimistön ylikierrokset tasoittuvat kun otan yhden nukahtamispillerin vaimon tuusasta.
Jäätyäni pitkäakaistyöttömäksi harjoittelin alkoholismia mutta kolmessa vuodessa sen sivuvaikutukset osoittautuivat vähemmän suotaviksi ja vaihdoin liikuntaan.
Uni tulee huomaamatta. Vaimon havainnon mukaan parissa minuutissa. - Kuka haikailee, kuka ei!
En haikaile paskamoista lapsuuttani enkä levotonta nuoruuttani. Nykyään haikailen, viivytystaistelusta huolimatta, hiljalleen hupenevaa miehuuttani.
Vapaaehtoisena suoritetun intin jälkeen oli todella helppo lähteä siitä onnelasta. Yritin muutaman kuukauden sinnitellä mutta en sietänyt vanhempieni meininkiä.
Lähtiessäni en ajatellut edes tulevaisuuttani pitemmälle kuin junalla Helsingin kautta Turkuun ja kansipaikalla Tukholmaan. T:n keskustyönvälitys oli sentään suunnitelmissa mutta ei sen pitemmälle.
Jos olisi taipumusta niin saattaisin olla jopa katteellinen niille jotka muistavat lapsuutensa kodin onnelana mutta heidän onnensahan ei ole minulta pois! - Läpi vuoden silkkinen tuplatäkki puuvillaisen pussilakanan sisässä.
- Suliin asfalttiteihin tottuneet eivät pärjää sorallakaan.
Englannista minulla ei ole havaintoa mutta mainitsemani ukon käydessä Suomessa hän nosti repsikan paikalla kaamean älämölön oikaistessani soratien ja -rinteen kautta hänen hotskuunsa.
Unkarissa ja Espanjassa olen nähnyt "soravaikeuksiin" juuttuneita.
Murheellisin oli Espanjassa päällysteeltä toiselle oikaisua yrittäneen BMW735:n kohtalo. Päällysteiden välissä on noin 20m:n soraosuus. Heppu yritti siirtyä päällystetyltä kadulta toiselle. Pehmeähköllä soralla ressukka murjaisi etupyörät linkkuun, rumasti kaasua, etupyörät upposivat soraan ja oikean puolen eturengas törmäsi hiekassa olleeseen kiveen jolloin sen puolen etuakseliston ripustukset pettivät. - Hirveä haitta talouselämälle! Aikanaan ostin keskisestä Englannista tasaisina toimituksina kierrerullia. Kun seurava toimitus viivästyi niin soitin hepulle joka kertoi sille tienoolle tulleen lunta 2 tuumaa eikä hänellä ole päiväkausiin ollut töissä ketään.
Lähetin ko. ukolle valokuvan jossa pihallemme pukitettu lasten lada oli vyötärölinjaansa ( sivulasien alareunaa ) myöten lumen sisällä ja ihmiset kävivät töissä tavanomaisesti. - Avoimen kateelliset ja vahingoniloiset ovat virkistävää seuraa. Rajattomassa ilkeydessäni hierrän heidän arkoja ( kateuden kohde tai vahingonilon aihe ) paikkojaan.
Auttaisivatkohan sähköshokit tähän kieroutumaani? - Mahdotonta asettaa paremmusjärjestykseen. Useimmat ovat olleet hyviä tavalla ja/tai toisella.
Jos nyt joku on kaivettava niin sitten 3:n toimialan PK-yrityksen omistaja-johtaja jonka yritysryppään yhden yksikön toiminnasta vastasin.
Toimeksiantoni oli, että keskuspaikalle toimitettavien kokoonpanokomponenttien on oltava 15% halvempia kuin paras kilpaileva tarjous. Toimitusaikatauliújen on täsmättävä. Mahdolliset laatureklamatiot on käytävä korjaamassa keskuspaikalla, kavereiden on ansaittava vähintään saman verran kuin saman alueen vastaavan tyyppisissä pajoissa ja muutenkin kavereiden on oltava tyytyväisiä.
Porukkaa oli vain parisenkymmentä joten nuo tavoitteet oli helppo saavuttaa.
Omistaja kävi yksikössäni yhden kerran mutta itse vierailin kaskuspaikalla viikoittain koska kokoonpano siellä oli välittömässä yhteydessä hoitamani yksikön toimintaan.
Välimatkaa oli noin 230km.
Sain myös tunnustusta työstäni useammassakin muodossa.
Useiden esimiesteni joukkoon mahtui muutama täyspässikin jotka voivat kellua vain suuressa organisatiossa. - 38:n vuoden rappioelämästä ei palautunut kuin osittain ja sekin kovan työn takana.
60v lupaava alkoholisti, polvi-invalidi ja rankasti verenpaine- ja kolestrolilääkitty ukko aloittaa kuntoutumisen.
Puolen vuoden jälkeen pääsee jo kyykystä ylös käsillä auttamatta.
63v vetää maasta 180kg. Lääkitykset on lopetettu tarpeettomina jo yli 2-vuotta aikaisemmin.
Leposyke laskenut yli 20 lyöntiä ja verenpaine ilman lääkitystä ilmeisen "optimi.
Olkapääleikkaus aiheuttaa 6kk häiriön.
65v mave on jälleen ennallaan 180kg.
67v kaksi paksusuolen syöpäleikkausta aiheuttaa 9kk tauon.
69v mave jälleen 180kg.
70v kolmas leikkaus häiritsee muutaman kuukauden. Niiden jälkeen mave ennallaan.
71v nilkan murtuma tärvelee täysin tehokkaan kuntoilun useiksi kuukausiksi.
72v mave ainoastaan 170kg.
Käytin esimekkinä ainoastaan maastavetoa koska se on yksiselitteinen päin vastoin kuin esimerkiksi penkki ( tarpeeton ), kyykky ( tulkintakysymys ) rinnalleveto ( harrastamaton ei ymmärrä ) jne.
Jos joku ukko sattuu lukemaan tämän eikä ole harrastanut lihaskuntoilua niin ei muuta kuin salille tekemään mavea!
Olisi välttämätöntä tietää kysyjän ikä, sukupuoli, lähtötaso, harrastustausta, terveydentila, ajankäyttömahdollisuudet, harrastuspuitteet ja paljon muuta. - Keventävänä elementtinä vesi kohtelee kuntoilijaa / kuntoutujaa lempeästi.
Vaimoni käy kerran viikossa vesivoimistelussa ja -juoksussa. Muulloin harrastaa kävelyä ( osa kaupoissa luumuilua ).
Ainoa uintimuoto jota viitsin harrastaa on selkäkrooli eikä se oikein sovi kansoitettuun altaaseen. Kun kääntöpaikalla katsoon vapaan radan niin ennen seuraavaa päätyä on joku hitaasti kelluva hylje ehtinyt siirtymään sivusuunnassa sille ja törmäys on väistämätön.
Koska kelluntaominaisuuteni muistuttavat silitysrautaa on mainitsemani uintimuoto minusta miellyttävin.
"Kesäksi kuntoon" on hieman lyhytnokkaista. Hitaammin rappeutuen ikääntyminen on minun mottoni ja toteutan sitä puntti- / kuntosalilla. - Huomioitavaa! Suhtauduin aloitukseesi tosissani koska joku saattaa todella olla tuossa tilanteessa!
- Käy pätevöityneen urheilulääkärin tarkastuksessa ja konsultoitavana ja noudata täsmällisesti hänen ohjeitaan! Ei tee sinulle treeniohjelmaa mutta tarkistaa edellytyksesi ja saattelee eteen päin.
- Niin, mökkimatkat. Ensin autolla vajaa 3-tuntia. Sitten lentäen hieman yli 4 tuntia ja lopulta kenttäbussilla 50min ja vetolaukkua kiskoen 10minuuttia niin perillä ollaan.
- Pakon puuttuminen tärkeää tunnelman kannalta. Poistun vapaaehtoiseen harrastukseeni 350:n päähän jalan.
Tein tänään poikkeuksen koska 17-vuotta vanhan menopelin bensaletku oli alkanut vuotamaan ja olin sopinut terveyttämisen ( vastine halpuuttamiselle ) klo10:ksi joten liikuin sillä motoroidulla vekottimella. - Voi niitä aikoja. Haja-asutuksella sijainneen mökkimme tieuraa "oikealle" tielle oli noin 300m. Ura oli raivattu mäntymetsään ja uralle kertyi aina runsaasti lunta.
Kyllä oli ihanuus huipussaan kun alle murrosikäinen pentu kaivettiin vällyistä aamulla 5:n tienoissa isukin kaveriksi avaamaan uraa vm-38 Reo kuormurille. En jalsanut heiluttaa oikeaa lumilapiota joten minulle oli tehty pienempi. Pääasia, ettei töistä lintsattu.
Pääkaupungin pentujen vonkuminen "valkeasta joulusta" otti myös pattiin. Olisivat varmaan nauttineet minun valkeasta autuudestani. Varsinkin moneen kertaan talven mittaan. - Sekä, että. Haetaan ja tarjotaan. Olin 46-vuotias kun viimeeksi hain työtä jonka sitten otinkin vastaan.
Seuraavat, yksi vakituinen ja 10 tehtäväkohtaista toimeksiantoa minulle tarjottiin.
Minä todellakin "kökötin" kotona.
Nuo otin vastaan. Seuraavien tarjousten aikaan olin jo lopullisesti vetäytynyt ja tarjouksetkin loppuivat.
6-vuotta kestäneen työsuhteeni sopimuksen purlamisen jälkeen ehdin olemaan kotona 13 kalenteripäivää ennen ensimmäistä tarjousta. Kysellessään kaveri ilahtui kovin kun kuuli minun olevan työttömänä. Se rupeama kesti 7kk.
Lyhyin oli 2pv ja sekin yli 400km:n päässä. Muut tuolta väliltä sekä kestoltaan, että matkaltaan. - Sveduissa työhön, työhön, työhön! Heti varhain ensimmäisenä aamuna Sölvesborgissa minut kuskattiin kaverini kanssa jäähdytin- / lämmityslaitetehtaalle.
Työpäivät olivat 9-tuntisia. Treenasimme 2-viikkoa kolvi- ja pillitinausta ja sen jälkeen painettiin urakkaa svedunormien mukaan. Työaikana ei ehtinyt tupakoimaan.
Kun kerran mainitsin Suomen 8:n tunnin työajasta niin minulle vastattiin, että mene takaisin sinne Suomeesi!
Yrittäessäni vaihtaa työpaikkaa niin paikallinen työkkäri ei ottanut minua lainkaan tosissaan vaan kehui Blekingeä alueena.
Otettuani lopputilin ja ilmoittauduttuani työkkäriin, tuli niille hätä, ettei siellä saa työttömänä olla vaan suoraan samana päivänä kaksi osoitusta, telakalle ja huonekalutehtaaseen. Kielen ( blekingska = skånska ) vuoksi halusin ymmärrettävämmälle alueelle joten minut osoitettiin Södertäljeen.
En tiedä mitä mahdollisia etuja olisi ollut. Sairastaessa oli 3 ensimmäistä päivää karensseja ja sen jälkeisiltä päiviltä minulla oli 25Sek:n kortti kun samaan aikaan työssä ansaitsin vähintään 87Sek. En sairastanut!
Eka yöstä lähtien maksoin vuokran ja syömiseni itse! - Harkiten ja varautuen! Aloittaessani 53-vuotisena pätkätyö- / työttömyysjaksovuodet otin aina hiukankaan pitemmän työrupeaman jälkeen työeläkelaskelman.
Mitään ei tullut yllätyksenä ja ko. vuodet olivat sopivaa aikaa totutella tulevaan muutokseen ja valmistella elämää sen mukaan. - Jos sinulla on rahaa niin tietenkin moraalinen velvollisuutesi on maksella sitä!
Mennessämme avioon minulla oli vain velkaa ja huonot vaatteet. Kun reilun vuoden ja yhden käytettynä ostetun fillarin jälkeen harkitsimme halvan, käytetyn auton hankkimista niin se maksettiin puotipuksuna toimineen vaimoni säästöistä.
Vähittäiskaupan nuorten naismyyjien palkat olivat todella pieniä 60-luvulla.