Olen käynyt vuosien saatossa muutaman kerran iltarasteilla. Juoksuvoimaa minulla on vaikka muille jakaa, mutta suunnistamisessa on paljon parantamisen varaa. Varsinkin rastin lähestymisessä.
Kuinka monta kertaa pitää käydä iltarasteilla, että homma alkaa sujumaan hyvin? Oppiiko itse opiskelemalla edes moista vai pitääkö mennä toisen oppiin?
Kuinka monta kertaa pitää käydä iltarasteilla, että homma alkaa sujumaan hyvin? Oppiiko itse opiskelemalla edes moista vai pitääkö mennä toisen oppiin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Suunnistus on taitolaji, juoksuvoimasi ok, vie asiaa eteenpäin rutosti! Toisaalta sisältää riskin, jalat vievät eteenpäin liian vauhdikkaasti, pää ei pysy mukana. Sinulla on kaksi apuvälinettä kartta ja kompassi, turvaudu niihin, pysy suunnassa niin hyvin kuin mahdollista, katso kompassiin jatkuvasti, olet oikeassa linjassa!
Karttaa täytyy osata lukea, hosuminen ei auta, vertaile maastoa ja karttaa koko ajan täytyy täsmätä, eli koko ajan täytyy tietää missä olet menoss, noin suunniilleen.
Aloita iltarastit mieluummin lyheemmistä radoista, helpoimpia, rata pitenee, vaikeusaste nousee.analysoi tekemiäsi valintoja session jälkeen, tutki tekemäsi virheet ja pyri vastaisuudessa pääsemään niistä eroon. Virheistä oppii, jopa maailman parhaat suunnistajat tekevät virheitä.
Pudota vauhtia rastia lähestyttäessä, ota tarkasti loppumetrit.
58v puhuu asiaa. Mulla on myös juoksuvoimaa niin paljon ettei pää pysy aina mukana, mutta parempaan suuntaan mennään.
Jälkikäteen on mukava analysoida rastiväliaikoja ja siinä tulee usein todettua että ottamalla suunnan ja kävelemällä olisi ollut luultavasti nopeammin rastilla kuin vauhdikkaasti pummaten. Mutta tuossapa se suunnistuksen suola on, ainakin itselleni.
Suunnistaa voi vaikka ei kykenisi juoksemaan kuten minä.
Vaikea jalkavamma, pitkien matkojen käveleminen kun tuottaa joskus vaikeuksia.
Silti harrastan suunnistamista. 2-6km reittejä.
Hitaasti edeten.
Joskus läski pyörää apuna, etenen teitä ja polkuja pitkin mahd. lähelle rastia ja loput kävellen.
No, menee siinä aikaa... Karttamerkit pitää olla hallussa sekä maastonmuotojen luku. Mutta, kuntorastit ovat hyvä paikka opetella!
Joo kovakuntoisilla tulee alussa isompia pummeja kun ei malteta, mut pari kesää se vie ennenkuin voi saada tyydyttävän taitotason. Suunnistuksen viehätys piilee siinä, et opi täysin sitä koskaan, uusissa maastoissa ja keväisin olet aina aloittelija tavallaan.
Mahtavaa on luukuttaa juuri taitotasonsa ylärajalla, ylittämättä sitä.
Rastilta lähtiessä älä koskaan lähde yhtään mihinkään, ennenkuin sinulla on suunnitelma seuraavalle rastille. Älä anna tulla "pimeitä" hetkiä, eli aina tiedät mihin olet matkalla. Kartta tulee aina olla oikein suunnattu. Luota itseesi.
Muut suunnistajat lähtevät rastilta edes karttaan vilkaisematta. Onneksi välillä näkee todella pahasti hukassa olevia muitakin suunnistajia.. :)
Lyhyt kertaus Ruotsin päävalmentajan oppikirjasta:
- suunnittele, - ennakoi, - havainnoi, - toteuta
Tee rastivälin reitinvalintasuunnitelma (1), jota lähdet toteuttamaan ennakoimalla (2) mitä maastokohteita rastivälillä kartan mukaan on tulossa, havaitse (3) edessä näkyvä maastokohde ja sen jälkeen toteutat (4) etenemällä näkyvään kohteeseen. Tämän teorian mukaan toteutat etenemistäsi koko suunnistussuorituksen ajan. Huomaa, että Sinun pitää kokoajan edetessäsi pyörittää tätä toimintamalliia mielessäsi. Samalla kun havaitset edessä näkyvän kohteen niin kartalta katsot mitä sen jälkeen on tulossa (ennakoi).
Parasta harjoitusta tähän alkuun on kuntorastien helpot radat, joilla pääset opettelemaan kartanlukua. Kompassin voit aluksi jättää pois (taskuun). Näin "pakotat" itsesi kartanlukuun, jossa koko ajan olet tietoinen missä menet.
Taitotason karttuessa voit siirtyä vaativimmille radoille.
Katso aina ennen lähtöä minä vuonna käytössä oleva kartta on valmistettu. Voit senjälkeen päätellä kartan luotettavuuden (mm. hakkuut, tiheiköt, ajourat).
Aseta tavoitteeksi 100 rastia peräkkäin ilman pummia (vaikka kävelle). Sen jälkeen voit pikkuhiljaa lisätä vauhtia.
Tätä toimintamallia voin vuosikymmenien kokemuksella suositella.
Lyhyt kertaus Ruotsin päävalmentajan oppikirjasta:
- suunnittele, - ennakoi, - havainnoi, - toteuta
Voisitko kertoa kirjan nimen ja kirjoittajan?
Pekka Nikulainen: Suunnistustaito v. 1995, ER-Paino Lievestuore
Itselläni oli aluksi liian kova juoksukunto ja se hidasti oppimista, kunnes tajusin ottaa kävellen. Joskus kävelin niitä pummejani läpi ja huomasin, että neljännes karttamerkeistä jäi vauhdissa huomaamatta. Ja seassa oli tietysti juuri niitä ratkaisevia, joista olisin saanut satavarmasti "kiinni". Seuraava vaihe oli ikävuosieni (n:) 28-38 väli, jolloin tuli sitten vähän menestystäkin, kun etenin vain sen, minkä aivot selvittivät. Viimeisin vaihe on sitten ollut tämä "silmälasivaihe. Eihän aitoa näköä mitkään apuvälineet korvaa. Olen kuitenkin kovaa koukussa lajiin ja pienen v***tus vaiheen jälkeen tajusin, ettei niiden rastien optimaalinen löytyminen tee minua sen onnellisemmaksi. Painelen täydellä vauhdilla "hukkaan", löydän itseni ja sama taas.
Kivalle lajille siis:
Laita sykevyö ja painele täydellä vauhdilla vaan usein ja pitkään. Kun näytät sitten sykekäyriäsi asiantuntijalle niin saat kuulla, ettei niistä puutu mitään, mikä vie huippukuntoon. Se tulosliuskojen hännillä olo vaatii aluksi vähän totuttelua
MUTTA:
Ompa oma nimeni nyt ikämiehenä komeillut hölkkäkisojen podiumilla monesti ja usein vielä pykälän tai kaksi nuorempien sarjassa. Jos haluat todella huippukuntoon, niin lajivalintasi on täysi 10. Mutta hyvä ihminen; eksy kaikessa rauhassa. kyllä ne maalissa odottelevat (kokemusta on).
Sen oppii kerralla.
Menet vain niin kauas metsään että eksyt.
Ja sitten tulet pois sieltä ilman että kukaan auttaa.
Tuskin kommentointi auttaa enään 2020 tai toivottavasti henkilö ei ainakaan ole enään metsässä.
Se juoksuvoima saattaa häiritä taidon kehitystä.
1 Laita saappaat jalkaan ja kokeile kävellen lyhyttä, mutta vaativaa rataa periaatteella, että tiedät piste pisteeltä missä olet.
2 Koeta käyräkarttaa, jos lähiseuroilla sellaisia on. Sen idea on näyttää itsellesi, että oletko 3D ajattelija vai muita kiintopisteitä käyttävä. Maaston muotoja kyllä löytyy lähes kaikkialta, mutta risukoissa niitä et sitten aina näe.
3 Harjoittele rastivälejä myös ilman kompassia.
4 Mene jälkeenpäin rauhassa kävellen ne rastivälit, joissa "pummasit".
5 ja tärkein: Vaikkei taitosi kehittyisi lainkaan, niin käy silti usein rasteilla ja pitkät matkat. "Taitamattomana" fysiikkasi kehittyy paljon nopeammin, kuin taitavien suunnistajien. Tämän hyväksyttyäsi se nykyinen "juoksuvoimasi" on vielä pelkkä varjo siitä, mitä se tulee vielä olemaan. Ja tämä neuvo ei perustu kuultuun. Se perustuu kokemukseen. VANKKAAN kokemukseen!
" "Taitamattomana" fysiikkasi kehittyy paljon nopeammin, kuin taitavien suunnistajien"
Aika outo väite. Seisoskelemallako ja ihmettelemälläkö se kunto kehittyy?
Useampi kausi menee, ehkä n. 100 suunnistussuoritusta pisimmällä radalla. Suunnistaja ei ole koskaan valmis, huiputkin tekevät joskus virheitä.
Miksi suunnistajalla pitää olla huippukunto?
Ei kuntosuunnistajalla tarvitse olla, mutta huippusuunnistajat menevät sitä vauhtia, että kunto pitää olla maailmanluokkaa.
Kannattaa kävellä ensimmäiset kaksi tai kolmekin kautta. Sitten voi hölkätä helpoimmat kohdat.
Oikeasti oppimisprosessi hidastuu, jos etenee nopeammin kuin ehtii karttaa ja maastoa lukea.
Vinkkinä ota joku kokeneempi suunnistaja mukaan ja pyydä häntä neuvomaan jokainen rastiväli. Opit suunnistamisen idean nopeammin, kun on joku heti viemässä sinua oikeille jäljille.
Oppia kertyy hiljalleen ja sitä enemmän hommasta nauttii. Ja kun sujuu liian hyvin, voi siirtyä vaativampiin ratoihin ja yösuunnistukseen.