Aika sairasta touhua täällä

Ehdottomasti kannatettu näin.
Leppoisaa Jussinjatkoa myös.

Kannatetaan.Tämä ahkerasti kirjoittja pitää poistaa kokonaan,sen kirjoitukset,eivät kuulu palstalle.Nimittelyt ja alarvoiset kirjoitukset! Jos joku on eri mieltä=RIITA.Ei syöpäpotila eikä läheinen jaksa.Heillä on omat ilot ja surut.

Ei niin vaan että syöpäpotilaan koko elämän kirjoista kirjoittelu olisi sallittua. Näin toivoisin ainakin ma.

niinhän tämä palsta toimi silloin kun se aloitettiin. Puheltiin elämästä ja mitä oltiin puuhattu, miten oli jaksettu esim sytostaattien välillä tehdä. Neuvojakin sai tarvittaessa, arkipäiväisissä syöpäpotilaan asioissa.
Itse jaksoin raahautua tietokoneen ääreen päivittäin raskaista sytohoidoista huolimatta. Oli lohduttavaa lukea toiveista ja optimismista - elämänviisaus, rohkeus ja päättäväisyys kuului monissa viesteissä.
Syöpään sairastuminen voi toimia elämän puhdistajana. Asiat näyttävät todelliset kasvonsa - moni elämän muka-tärkeä asia onkin kuplaa, ja jotkut jutut ovat painonsa arvosta kultaa, noin kuvaannollisesti.

Arvokasta oli myötäeläminen ja tuen saaminen. Tälläkin palstalla alkoi sitten jotkut olla suuna päänä, kommentoimassa aina ja kaikkea. Ei sitä jaksanut lukea.

Tämäkin palsta voisi olla myötätuntoisen kuuntelun ja vertaistuen paikka! Millä se saataisiin aikaan? Pitäisikö kaikkien kirjautua jotka kirjoittavat? Pitäisikö jotkut 'keskustelut' vain jättää kommentoimatta ja vastaamatta?

Juuri tämä hetki elämässä on se tärkein. Ystävällinen tuntematon voi olla arvokas tuki! Minulle, parantuneelle, tämä palsta oli hyvä ja tärkeä apu.

kuuntelen mitä sanot kirjoitti:

niinhän tämä palsta toimi silloin kun se aloitettiin. Puheltiin elämästä ja mitä oltiin puuhattu, miten oli jaksettu esim sytostaattien välillä tehdä. Neuvojakin sai tarvittaessa, arkipäiväisissä syöpäpotilaan asioissa.
Itse jaksoin raahautua tietokoneen ääreen päivittäin raskaista sytohoidoista huolimatta. Oli lohduttavaa lukea toiveista ja optimismista - elämänviisaus, rohkeus ja päättäväisyys kuului monissa viesteissä.
Syöpään sairastuminen voi toimia elämän puhdistajana. Asiat näyttävät todelliset kasvonsa - moni elämän muka-tärkeä asia onkin kuplaa, ja jotkut jutut ovat painonsa arvosta kultaa, noin kuvaannollisesti.

Arvokasta oli myötäeläminen ja tuen saaminen. Tälläkin palstalla alkoi sitten jotkut olla suuna päänä, kommentoimassa aina ja kaikkea. Ei sitä jaksanut lukea.

Tämäkin palsta voisi olla myötätuntoisen kuuntelun ja vertaistuen paikka! Millä se saataisiin aikaan? Pitäisikö kaikkien kirjautua jotka kirjoittavat? Pitäisikö jotkut 'keskustelut' vain jättää kommentoimatta ja vastaamatta?

Juuri tämä hetki elämässä on se tärkein. Ystävällinen tuntematon voi olla arvokas tuki! Minulle, parantuneelle, tämä palsta oli hyvä ja tärkeä apu.

Samaa mieltä,silloin täältä sai taustta tukea,kun monella oli hoidot käynnissä ja toisilla juuri ohi.Pystyi kysymään mitä vain ja aina sai neuvoja ja kannustusta.Näin soisi olevan nykyisillekkin potilaille.

kuuntelen mitä sanot kirjoitti:

niinhän tämä palsta toimi silloin kun se aloitettiin. Puheltiin elämästä ja mitä oltiin puuhattu, miten oli jaksettu esim sytostaattien välillä tehdä. Neuvojakin sai tarvittaessa, arkipäiväisissä syöpäpotilaan asioissa.
Itse jaksoin raahautua tietokoneen ääreen päivittäin raskaista sytohoidoista huolimatta. Oli lohduttavaa lukea toiveista ja optimismista - elämänviisaus, rohkeus ja päättäväisyys kuului monissa viesteissä.
Syöpään sairastuminen voi toimia elämän puhdistajana. Asiat näyttävät todelliset kasvonsa - moni elämän muka-tärkeä asia onkin kuplaa, ja jotkut jutut ovat painonsa arvosta kultaa, noin kuvaannollisesti.

Arvokasta oli myötäeläminen ja tuen saaminen. Tälläkin palstalla alkoi sitten jotkut olla suuna päänä, kommentoimassa aina ja kaikkea. Ei sitä jaksanut lukea.

Tämäkin palsta voisi olla myötätuntoisen kuuntelun ja vertaistuen paikka! Millä se saataisiin aikaan? Pitäisikö kaikkien kirjautua jotka kirjoittavat? Pitäisikö jotkut 'keskustelut' vain jättää kommentoimatta ja vastaamatta?

Juuri tämä hetki elämässä on se tärkein. Ystävällinen tuntematon voi olla arvokas tuki! Minulle, parantuneelle, tämä palsta oli hyvä ja tärkeä apu.

Minusta Cancer.palstalla oli jotenkin peloittavaa ja kliinistä, silloin kun olin sairas. Tännekin pelotti tulla, olenko todella syöpäsairas? Voiko olla totta!
Täällä palstalla kuitenkin oli aivan ihmeellistä keskustelua. Mentiin ja touhuttiin ja sivulauseessa todettiin että oli sytotiputuksia 6 tuntia... Näin että oli elämää sairauden ohessakin, toiveita, haaveita, tunteita.

Kun elämän rajallisuuden mahdollisuus tulee tietoisuuteen ja kokemukseen, takuulla loppuu kaikki typerät kommervenkit ja 'pelit'. Tosi ihmisyys alkaa ilmentyä kaiken itseriittoisuuden takaa Oman minän vähäpäitoinen tärkeys ehkä selviää itselle.. Voi kokea lämmintä empatiaa ja että ollaan 'samassa veneessä' , asioissa joita ei itse hallitakaan. Sen jälkeen vain tukea, tukea ja omalla olemassaolollaan ja viesteillään avata ihmisyyden suurta mysteeriä toinen toisillemme.

Vieläkin muistelen niin hyvällä tätä palstaa, joka oli minun 'hyvä ystävä' sairausaikoina. Kunnioitus ja kiitos, Raspis, Sipatti, Loistava Polku ja monet muut! Mitä opetitte meille muille, nöyrää ja suurta ihmisyyttä.

Tälläseet kirjotukset veke täältä,ei tarttte kirjottaa jos ei oo mitään kirjotetavaa! Samoten nää nimetelyt,veke nekin!

kuule, ei asia taida olla noin miten luulet. ei täällä "suurin osa keskustelijoista" oe rintasöpäpotilaita. varohan yleistämästä. (En minäkään ollut.)
Ihminen aika helposti vain kiinnittää huomiota siihen mikä itseä kiinnostaa.