Luin juuri kirjan, jossa kerrottiin sota-aikana ja rintamaoloissa hevosille syötetyn teollista selluloosaa. Siis jokseenkin kaikista muista ravinteista puhdistettua materiaali kuin mahdollisesti selluloosan hiilihydraattia.
Itse epäilen hevosen kykyä käyttää kunnolla edes sitä. Kun hevoselle yksimahaisena on siviilissä esim. metsä- tai muissa raskaissa töisssä annettu lisäruokana myös kauraa.
Siis, onko hevosella kyky käsitellä puhdasta teollista selluloosaa ja elää sen varassa?
Itse epäilen hevosen kykyä käyttää kunnolla edes sitä. Kun hevoselle yksimahaisena on siviilissä esim. metsä- tai muissa raskaissa töisssä annettu lisäruokana myös kauraa.
Siis, onko hevosella kyky käsitellä puhdasta teollista selluloosaa ja elää sen varassa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Itse epäilen hevosen kykyä käyttää kunnolla edes sitä."
Kyllä ne vain tällä puunjalostuksesta peräisin olevalla selluloosalla ovat hevosia ruokkineet. Oli siinä ollut hieman kauraa seassa.
Vanhemmat miehet kertoivat, kuinka valtio toimitti sota-aikana maaseudun köyhille kotirintaman miehille sotasaalishevosia lainaan savotta-ajoja varten. No, eihän näillä köyhillä mökinmiehillä tietenkään ollut rehuja omasta takaa. Niinpä rekien päällä tuotiin rautatieasemalta samalla kertaa näitä sellupaaleja ja niiden voimalla hevoset savottatöistä suoriutuivat.
Selluloosaa eli kuitua pidetään ihmisellekin mukamas terveellisenä. Naurettava ajatus.
Muutimme maalis-huhtikuussa 1947 toiseen mökkiin parinkymmenen kilometrin päähän synnyinkodistani. Siellä oli vanhassa tallissa muutama ehkä 40 cm (lapsen arvio) kanttiinsa oleva harmaa levy joitten sanottiin olevan selluloosaa lehmien hätäruuaksi sota-ajalta. Sen enempää en niistä tiedä, hukkaan joutuivat. Hevosta ei meillä ollut.
pannaan paperit vetämään sanoi isäntä,kun ruunalle selluloosaa syotti....ja oli ihan oikeassa..wah-wahh
ja lauloivatten kanssa sota-aikana....ei hevoisella heiniä ,,vaan syovät ne tallista seiniä... ja tuokin on totta,,pollet jyrsii puuta esim. ennen hevosten pitoparrussa kauppojen edessä pollet oli jyrsineet puun ohueksi..--selluloosaa=puuta..
"...pannaan paperit vetämään sanoi isäntä,kun ruunalle selluloosaa syotti"
No tuota, muistatko sinä, pystyikö sitä sellua syöttämään hevoselle myös "välipaloina" eli korvattiinko sillä myös heinien syöttö vaikkapa kuormien purkamisen aikana?
Minulla on ollut sellainen käsitys, että se sellu piti kostuttaa tai liottaa veteen, ennen kuin hevonen kykeni sitä syömään. Joku kertoi, että hevonen hikosi sitä rehua syödessään.
Mutta hiilihydraatteja kai ne lienevät siitä sellusta saaneet ja sillähän voi tuottaa lämpöä ja vetoenergiaa. Joten melkoinen keksintö se on ollut sota-ajan rehuniukkuuden helpottamiseksi. Nykyäänhän hiilihydraateista ei ole niinkään pulaa rehujenkaan suhteen, vaan paremminkin proteiineista.
Hevosella on hiukan eri entsyymit kuin ihmisellä. Ruohonsyöjillä, kuten hevosella, on sellainen entsyymi, joka pystyy pilkkomaan selluloosaa monosakkarideiksi ja siten myös ravinnoksi. Ihmiseltä tällainen entsyymi puuttuu, joten selluloosa tulee muun ulosteen mukana, mutta pitää olemuksellaan yllä suolen toimintaa.
Ihmisen entsyymit pystyvät pilkkomaan monosakkarideiksi vain disakkarideja (esim. ruokosokeri, maitosokeri, mallassokeri) ja tärkkelystä, joka on ketjuuntunutta eli polymeroitunutta monosakkaridia.
Sota-aikana kerrotaan lauletun: "Kiitos sulle, Joulupukki, joka pollen puolesta, kun ei lopu selluloosa karvakorvan suolesta."
"Ruohonsyöjillä, kuten hevosella, on sellainen entsyymi, joka pystyy pilkkomaan selluloosaa monosakkarideiksi ja siten myös ravinnoksi. "
No, oliaiko se sitten kannattavaa kasvattaa pelloilla energiapajua, jalostaa siitä selluloosaa ja syöttää pellon tuotosta osa selluloosana lihakarjalle? Pajuhan tuottaa biomassaa moninkertaisesti heinäkasveihin verrattuna.
Ymmärrän kyllä, että eläimet tarvitsevat kasvaakseen proteiineja, mutta tarvitsevat ne hiilihydraattejakin.
"Ajattelinpa ite", selluloosa ei ole proteiini vaan hiilihydraatti, vahvasti polymeroitunutta monosakkaridia, siis sokeria, mutta ihmisen entsyymit eivät sitä pilko. Selluloosan syöttämisellä hevoselle sota-aikana ei tunnettu energiapajua. Kaikki selluloosa keitettiin irti puusta ja sillä korvattiin heiniä.
En ottanut kantaa, mikä on hyödyllistä, mikä ei, vaan selitin miten ja miksi sota-aikana meneteltiin.
"...selluloosa ei ole proteiini vaan hiilihydraatti"
Tämä kyllä oli tiedossa, kuten ehkä tarkemmalla lukemisella huomaatkin.
Ja sekin oli tiedossa, että sota-aikana syötettiin havusellua.
ja että sillä korvattiin heinärehua.
Mutta tuli vaan mieleen, että olisiko sama menetelmä tuottaa rehua taloudellisesti kannattavaa nykyoloissa, ja vaikkapa siten, että siihen selluloosaan jo lisättäisiin sellaisia entsyymejä, jotka edistävät selluloosan sisältämien suurimolekyylisten hiilihydraattien pilkkoontumista sokereiksi.
Pajuhan tuottaisi paljon enemmän lyhyen kesämme aikana biomassaa, kuin heinät; siis odoteltaessa meidän oloissa menestyvän maissin jalostamista.