En pidä itseäni tyhmänä, mutta joskus minusta tuntuu että minulta odotetaan asioita, joihin en yksinkertaisesti kykene venymään. Miten minun pitäisi toimia, jotta tulisin paremmin toimeen tällaisten tilanteiden kanssa? Älykkyyttä, siis oppimiskykyä, ei voi kehittää, mutta sitä voi kompensoida ahkeralla työnteolla. Jäljelle näyttääkin jäävän puurtaminen siihen asti, kunnes joko pää hajoaa tai asiat alkavat aueta vähitellen. Mitä pitäisi tehdä että saan ajan riittämään?
Entä miten pitäisi suhtautua itseensä, kun ihmisen arvo mitataan kyvyissä ja menestyksessä, jotka ovat synnynnäisistä ominaisuuksista kiinni?
Entä miten pitäisi suhtautua itseensä, kun ihmisen arvo mitataan kyvyissä ja menestyksessä, jotka ovat synnynnäisistä ominaisuuksista kiinni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Etkö voi delegoida töitä muille? Kannattaa myös priorisoida tehtävien tärkeysjärjestys.
Jos aika ei todellakaan riitä muuhun kuin työntekoon, niin sitten ollaan jo hyvin hukassa. Ahkera saa olla mutta järki kuitenkin säilyttää, ei ne työt katoa mihinkään, siirtyvät vaan.
Itseensä ei kannata ottaa, vaikka rahkeet ei riitä. Joskus on vain hyväksi antaa asioiden olla.
ps. jos työ tuntuu raastavalta ja on aina ankea mennä töihin niin oletan että silloin ollaan väärällä alalla.
En tarkoittanut tässä pelkästään muodollista työtä, vaikka vastaavaa on tapahtunut myös siellä. Ylipäätään elämässä ja ihan missä tahansa tulee vastaan tilanteita, joissa tietyt vaatimukset tuntuvat itsestäni ylitsepääsemättömiltä. Siksi pelkkä alan vaihto ei voi olla ratkaisu, etenkin kun lähdin alalle intohimosta alaa kohtaan.
Ehkä vaihto helpompiin saman alan tehtäviin voisi olla osa ratkaisua, vaikka en uskokaan että se poistaisi ongelmaa muusta elämästäni. Puurtaminen josta puhuin voi olla myös itsensä kehittämistä muissa asioissa, kuten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta omien sanojeni mukaan siitä ei aina ole apua, koska pitää yltää jollekin "tasolle" kelvatakseen ihan mihin tahansa. Haluaisin tietenkin täyttää ne vaatimukset.
Se "taso" on niin korkealla ettei sinne ole vielä kukaan yltänyt.. Ja miksi vaivautua miellyttämään ihmisiä esim. näissä sosiaalisissa tilanteissa? Jos ei oma persoona miellytä muita niin minun puolesta saavat mennä jonnekkin pimeään paikkaan.
Tämä ei tietenkään tarkoita että saa olla täys (*alapää sävytteinen lause*).
Sitten kun itsellä on hyvä olla niin ihminen on parhaimmillaan, eli itselleen luonnollisessa tilassa.
Ja kaikki hoksaa asiat kyllä aikanaan, toiset 30v ja toiset vasta kuolinvuoteella.
Kiitos tuestasi. Eipä ole enää muuta sanottavaa.