"Natriumhydroksidia valmistetaan ruokasuolasta eli natriumkloridista (NaCl) elektrolyyttisesti. Natriumkloridiliuokseen johdetaan sähkövirta, jonka vaikutuksesta natriumionit pelkistyvät katodilla natriummetalliksi (Na) ja kloridi-ionit hapettuvat anodilla alkuaineklooriksi (Cl2). Natrium reagoi edelleen veden kanssa, jolloin vapautuu vetyä ja syntyy hydroksidi-ioneja. Kloori ja vety muodostavat räjähtävän seoksen, joten anodi- ja katoditila on pidettävä erillään."
Mitähän mahtanee tarkoittaa tuo anodi/katoditilan pitäminen erillään? Jos laitan suolavettä vesilasiin ja työnnän sinne sekaan kaksi sähköjohtoa jonka toiset päät kytken akkuun, onko tässä jo vaara että kloori ja vety reagoivat itsestään ja seuraa "rajähdys"?
Tarkoitus oli kokeilla valmistaa tällä menetelmällä natriumhydroksidia, sitä nyt tietysti voi ostaa ruokakaupoistakin, esimerkiksi uuninpuhdistusaineet ovat sitä ihteään, mutta tarkoitus oli oppia itse valmistamaan suolavedestä natriumhydroksidiliuosta ja sitten haihduttaa siitä vesi pois.
Mitähän mahtanee tarkoittaa tuo anodi/katoditilan pitäminen erillään? Jos laitan suolavettä vesilasiin ja työnnän sinne sekaan kaksi sähköjohtoa jonka toiset päät kytken akkuun, onko tässä jo vaara että kloori ja vety reagoivat itsestään ja seuraa "rajähdys"?
Tarkoitus oli kokeilla valmistaa tällä menetelmällä natriumhydroksidia, sitä nyt tietysti voi ostaa ruokakaupoistakin, esimerkiksi uuninpuhdistusaineet ovat sitä ihteään, mutta tarkoitus oli oppia itse valmistamaan suolavedestä natriumhydroksidiliuosta ja sitten haihduttaa siitä vesi pois.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tapoja on n. ziljoona. Yhtään ainoaa ei voi suositella kotona käytettäväksi.
Tässä pari elektrolyysikennoa, joiden rakenteet saattavat löytyä googlaamalla tai sitten ei.
Vorce cell
Hooker cell
https://books.google.fi/books?id=Q6XFfg8IIuAC&pg=PA527&lpg=PA527&dq=vorce cell&source=bl&ots=AbOM99koK5&sig=9BX8b58ztQ67SgX-aCzNwscmTN0&hl=fi&sa=X&ei=DiMiVbbnNYO4aeOFgZgB&ved=0CDoQ6AEwBA#v=onepage&q=vorce cell&f=false
Lisäksi on elohopeaa käyttäviä rakenteita. Niiden käyttö ei todellakaan ole suositeltavaa tiskipöytäkemistille.
Varmaankin tuo erillään pitäminen tarkoittaa sitä, että kloori hapettasi muuten sen hydroksidin hypokloriitiksi. Harva metalli kestää anodina NaCl-liuoksen elektrolyysissä, joten tuo akusta johdot suolaveteen tuottaa enimmäkseen vetyä ja sekaan liuenneesta anodista epämääräistä hydroksidimössöä.
Kyseessä on vanha kloroalkaliprosessi, jossa anodin luona muodostuu kloorikaasua ja katodin luona natriumhydroksidia ja vetyä. Nämä erotellaan toisistaan joko asbestista, elohopeasta tai nykyisin puoliläpäisevällä kalvolla tehdyllä seinämällä. Muuten reaktiossa syntyy lähinnä natriumkloraattia. Kaasut vapautuvat elektrodien pinnalta ja reaktioastia on sitä varten eristetty ja elektrodit eroteltu toisistaan. Kloori ja vety johdetaan teollisuudessa yleensä erillisiä putkia pitkin reaktoriin, jossa on UV-valonlähde, joka hajottaa Cl2-molekyylin eli dikloorin monoklooriksi (2 Cl), joka on erittäin reaktiivinen ja reagoikin heti vedyn kanssa ja nämä aineet palavat keskenään happeakin energeettisemmin muodostaen kloorivetyä eli tutummin suolahappoa. Elektrolyysissä käytetään tasavirtaa 4-6 voltin jännitteellä, eli verkkosähkö ei toimi.
Tällainen laitteisto on hyvin haastava toteuttaa kotioloissa ja vaikka sen saisikin toimimaan, vety aiheuttaa räjähdysvaaran kuten yllä mainittiin, ja sitäkin vaarallisempaa on kloorikaasu, joka tappaa hengitettynä melko pienissäkin pitoisuuksissa. Kemian kokeissa tätä on demonstroitu pienessä skaalassa labralasista tehdyllä laitteistolla ja patteria tai akkulaturia virtalähteenä käyttäen ja membraanina on toiminut tavallinen, lasittamaton savinen kukkaruukku. Kun testasin tätä vuosia sitten, sain aikaan vain hyvin vienon kloorin hajun. Kloorin tekemiseen tätä voisi ehkä vielä joten kuten käyttää vaikkapa johonkin klorinaatioreaktioon, mutta sitä varten sopii paremmin vaikka hypokloriitin ja suolahapon reaktio tiputussuppilon kanssa. Sen sijaan en keksi kotiloissa juuri vaikeampaa tapaa valmistaa natriumhydroksidia, hanki ennemmin toho ja tee pieni ahjo ja polta siellä natriumoksidia ja reagoita se veteen, tai tee natriumkarbonaatin ja kalsiumhydroksidin metateesireaktio vedessä.
Natrium ja kaliumferriittejäkin saa tohopelillä aikaan.
Eli raudan ruostetta vaikka muuraustiiliin piikattuun syvennykseen,
ja tuhkasta uutettua potaskaa eli natrium ja kaliumkarbonaattia kuivana
sekaan.
Vähän tiiliä ympärille karkaavaa lämpösäteilyä palauttamaan, ja
karbonaatin saa sulamaan.
Sulan karbonatin ja ruosteen rajapinta alkaa syytää ferriitiä ulos,
ja sitä saa melkoisen puhtaina rakeina, jotka eivät ole sulassa
tilassa noissa lämmöissä.
Tuollaista synkänmustaa ja joskus vihertävän näköistä rojua
syntyy.
Sitä vaan lämpimään veteen ja punainen ruostepölläkkä syntyy
ja vajoaa astian pohjalle.
Vesi kirkastuu nopeasti ja nesteen haihduttamalla saa natrium ja
kaliumhydroksidien seosta.
Menetelmää on muinoin käytettykin teollisessa hydroksidien tuotannossa.
--
Nestekaasupoltin on tässä touhussa kyläkin huono ja sillä vaivoin saa
karbonaatin sulaksi,
Pitäisi tehdä poltin jossa paloilma esilämmitetään poistokaasuilla.
Tarkennetaan nyt vielä että kalium ferriitti on eri aine kuin kalium ferraatti.
Google haku paljastaa että vallitsee suuri sekaannus asiassa.
Wikipediakin tuntee vain kalium ferraatin, eli potassium ferrate haulla se
löytyy.
Kalium ferriittin kaava on KFe O2 ja ferraatin K2 FE O4
--
Internetin tulon jälkeen on hävinnyt tietoisuudesta hirmuinen joukko
vanhoja menetelmiä joita voitaisiin uuden tekniikan myötä paljon
helpommin käyttää.
Ei vaan ole viitsitty moisia ladata nettiin.
Itse harrastan vanhoja kemian kirjoja ja siltä pohjalta osaan tilannetta
harmitella.