Edellyttääkö älykkyys oppimista?

Yleisälykkyys mm auttaa oppimaan ja omaksumaan nopeasti ennestään tuntemattomia asioita. Älykkyys on paljolti synnynnäistä mutta vain oppimisen ja muiden virikkeiden kautta voi hyödyntää koko älyllistä potentiaaliaan.

Kun katsotaan esim darwinia tai einsteinia niin tuon tason töiden tekeminen on parin kymmenen vuoden prosessi. Itseään hekin ovat joutuneet kehittämään jotta ovat päässeet sille tasolle missä ovat kyenneet ratkomaan asioita. Näillä neroilla on yksi yhdistävä tekijä eli nähdä jotain mitä muut eivät joka lopulta on ihan yksinkertainen kuten omena putosi miksi ja alkaa siitä pohtimaan miten kaikki toimii.

Tutkinnot eivät ainakaan auta älykkyyteen. Kylmässä pimeässä kommunistivaltiossa on järjetöntä asua, silti moni kouluja käynyt asuu suomessa.

Mielestäni älykkyys on synnynnäistä. On tilastollisesti mahdollista merkitä eri älykkyysosamäärät.

Joidenkin älykkyyttä voidaan typistää. Esim. jos ÄO on 115 niin se voisi olla parempikin ilman typistämistä. Käytännössä typistäminen on uskontojen omaksumista ja niiden tuomitsemista ja kiroamista kieltävän käskyn noudattamista.

Joidenkin älykkyys paranee oppimalla esim. jos ÄO on 105 se saatta nousta oppimalla ja toiveikkuuden sekä optimistisen yritteliäisyyden johdosta 10-15 pistettä.

Uudestisyntymisessä voi tapahtua muutosta älykkyydessä. Uudestisyntyminen tarkoittaa horroskooppimerkin vaihtumista toiseksi. Esim. maaelementin härästä saattaa tulla ilmaelementin Jousimies. Tällöin älykkyys luultavasti putoaa jonnekin 115:sta 105:een asti. Mutta voihan ehkä joskus uudestisyntyä niin, että älykkyys nousee vähän. Muutta luulisin sen olevan ennemin laskusuunnassa useimmiten kun henkilö uudestisyntyy.

Neroilla on luonteenpiirteitä jokaisesta ÄO luokasta. Heillä saattaa olla huumorintaju samanlainen kuin ÄO 135, mutta muut ominaisuudet vaihtelevat eri ÄO luokkien mukaan.

Ajattelukykyä parantaa kuvien ja patsaiden kanssa ajatteleminen. Jos ihminen on kuvainraastaja niin ajattelukyky on sen jälkeen luultavasti sangen heikko.
Kuvista eniten ajattelukykyä parantavat epäsymmetriset ja monimutkaiset kuvat. Sen sijaan pyöreät ja symmetriset kuvat eivät siinä määrin.
Esimerkiksi kiinalaiset kirjoitusmerkit ja islamin ornamentit parantanevat ajattelukykyä.

Eli älykkyyttä voi myös typistää ja kehittää, mutta kyllä se mielestäni on pitkälle silti synnynnäistä.

Ensimmäiseen kysymykseesi vastaus on, että älykkyys on sekä synnynnäistä, että opittua.
Sillä siihen synnynnäiseen älykkyyteen tarvitaan tietynlaiset aivot, jotka jokainen meistä saa perimänsä kautta. Älykkyyteen tarvitaan fyysisiltä ominaisuuksiltaan tietyissä aivoalueissa poimuttuneisuutta ja hermoverkoston kehittyneisyyttä. Ja oppimisessa, tiedon prosessoinnissa ja eri asioiden havannoimisessa neuroneilla, hermoverkostolla ja hermoimpulssien välisillä toiminnoilla on suuri merkitys.

Kuitenkin ennen kuin voidaan lähteä ruotimaan, tai erittelemään sitä, onko älykkyys synnynnäistä, vai opittua, täytyisi ensin selvittää, mitä ja minkälaisesta älykkyyden ominaisuudesta on edes kysymys.

Meillä jokaisella kun on yksilöinä erilaiset kyvyt, taidot ja ominaisuudet.
Joku on hyvä lähes kaikissa oppiaineissa, joku taas vain muutamissa niistä.
Sekin pitää muistaa, että arvosanat, tai numerot eivät aina kerro koko, tai lainkaan totuutta kunkin henkilön todellisista kyvyistä. Lukemiseen ja opiskeluun kun tarvitaan myös motivaatiota, intoa ja todellista halua opiskella.
Jos niitä ei ole, ei myöskään mitään opikaan.

Joku sanoi tässä edellä, että kaikki taidot korreloivat keskenään.
Se ehkä pätee musiikin opiskelun ja soittamisen, tai liikunnan harraastamisen hyvistä vaikutuksista myös muuhun oppimiseen liittyen.

Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole välttämättä kovin paljoa kouluja käyneitä, silti he ovat hyviä. ns. käytännön asioissa ja töissä.
Sitäpaitsi on paljon ihmisiä, jotka ovat ihan tavallisissa töissä ja läpäisseet sen. ns. Mensan testin.

Kouluttautuneisuus ei siis välttämättä tarkoita sitä, että he olisivat sen älykkäämpiä, kuin muut. Oppimisessa keskittymiskyvyllä ja mieleen, tai muistiin painamisella on suurempi merkitys ja osuus niissä asioissa.

Minusta kaikessa oppimisessa ja opiskelemisessa pitäisi tutkintojen ja ammatin hankkimista enemmän keskittyä niiden meille jokaiselle mukanaantuomiin hyötyihin ja siihen, että tieto avartaa maailmankatsomusta, ja että opiskeleminen on kivaa, kehittävää ja nautinnollista.

Tästä löytyy aika paljon hyviä vastauksia.

Yksinkertaistettuna mielestäni älykkyys on synnynnäinen ominaisuus josta seuraa _automaattisesti_ oppimista. Älykäs ihminen on utelias ihminen. Tästä voi johtaa vastaukset muihin kysymyksiisi.

Lisäisin vielä kuitenkin että oppiminen ei kuitenkaan suoraan korreloi älykkyyden kanssa. Esim. ulkoa muistaminen ei vielä ole älykkyyttä. Voi tietysti kysyä mitä oppiminen edes on? Jos pärjää hyvin kokeessa, onko asia opittu?

Pärjäsin itse hyvin lukion todennäköisyyslaskennan kurssilla. Sain kokeessa kaikki oikein. En kuitenkaan koe olevani kovin hyvä todennäköisyyslaskennassa enkä "ymmärrä" vieläkään todennäköisyyksiä luontaisesti. Sain kokeessa täydet koska olin sattunut laskemaan kotona juuri samanlaiset laskut edellisenä iltana. Kuitenkin nyt jos joku joka arvostaa todennäköisyyslaskennan osaamista katsoo todistustani, pitää hän minua todennäköisesti älykkäänä, koska tietää sen olevan vaikeaa.

Kovin on suhteellista siis...

Kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta nykyään akateemisten piirien vastaus on yleensä, "hieman molempia".

Psykologien pitkään käyttämässä Wechslerin älykkyystestissä on otettu suhteellisen tasaväkisesti huomioon sekä kulttuurista omaksuttu, eli verbaalinen ja synnynnäinen eli visuaalinen älykkyys. Testissä lasketaan yhteen molempien osioiden tulokset ja annetaan kokonaisarvosana, eli älykkyysosamäärä.

Itse olen sitä mieltä että älykkyys on tuota synnynnäistä kykyä ja sivistyneisyys omaksuttua.

Tarvitsee oppimista