Käyttäytymistieteet (taloustiede ja psykologia) ovat paljastaneet karuttomasti, että ihminen maksimoi itsekkäästi elämässään omaa hyötyään, mikä on yksilötasolla ollut inhimillisen toiminnan tavoite aina historiassa.
Pyhimykset, maailmanparantajat ja -pelastajat ovat aina olleet toiminnassaan oman hyödyn maksimoijia kuten kaikki muutkin.
Ainoa avoin kysymys on se, että mikä ihmiselle tuo lopulta suurimman hyödyn. Tähän ei löytyne yleispätevää vastausta.
Pyhimykset, maailmanparantajat ja -pelastajat ovat aina olleet toiminnassaan oman hyödyn maksimoijia kuten kaikki muutkin.
Ainoa avoin kysymys on se, että mikä ihmiselle tuo lopulta suurimman hyödyn. Tähän ei löytyne yleispätevää vastausta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika kapea käsitys sulla elämän tarkoituksesta. Ensinnäkin, biologisesti elämän tarkoitus näyttää olevan omien geenien kylväminen jälkipolville. Sen takia eläinurokset ovat valmiita ottamaan suuria riskejä ja naaraat puolustamaan jälkeläisiään henkensä uhalla.
Ihmiselläkin tuo biologinen tavoite on vahva, vaikkakin siitä on jossain määrin irtauduttu. Osa ihmisistä on päättänyt olla hankkimatta jälkeläisiä. Ja osa ihmisistä ei kerää omaisuutta jälkeläisilleen vaan käyttää kaiken itse.
Maslovin tarvehierarkian mukaisesti ihmisen elämän tarpeet voivat painottua eri tavoin. Jos alemmat tarpeet (fysiologiset, turvallisuuden ja yhteisölliset tarpeet) eivät täyty, ihminen voi vain haaveilla korkeammista tarpeista (arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeet).
On tähän ihan yleispätevä vastaus ollut jo tuhansia vuosia:
Kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tuuli käy ylitsesi eikä sinua enää ole.
Suurimman hyödyn siis saanee, kun istuu alas ja miettii tätä kaikkea ne vähät päivät mitkä on jäljellä.