Kohta on lauvantain ehtookellot.

"Miksei ovet aukene meille" laulu on itelle tärkeä. Näen hevosmiehen sota-aikana korvessa kärryn ja kaatuneiden kanssa. Menee kuusista mehtätietä kärrien kanssa " sointu tumma niistä väräjää, katse kauas häämöttää"

Voi sen sanoa lapsille soveliaammin laulun "maan korvessa kulkevi lapsosen tie" sanoin.

Sotien hautuusmaalla ajattelen edellisiä sukupolvia kunnioittaen. Täällä ei mitaljeita tarvita!

Kaikki saa yhtyä yhteiseen rukoukseen; " Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua"

Mutta jos josku pääsen hietaniemen hautuusmaan porttien sisäpuolelle,TURHA ESTÄÄ! POIS TIELTÄ RISUT JA MÄNNYNKÄVYT! mää oon lapsena tykänny lemmikkikasvista. Siinä on semmoset herkän taivaansiniset kukat. Ne on vissiin tosi jyrkkä konrasti särkyneen kärrynpyörän muistomerkillä.

Se on jotenkin vaikea ajatus kun olen hatuusmaalla, romanisankarihautuusmaalla. Juu, olette kiertolaisia ja soveltunut karjalaiseen ja suomalaiseen kulttuuriin. No karjala katos, tuli evakot ja muut. "Puolustimme isäinmaata" No vaatteet ja ruokakin voidaan viedä ja elämä, muttei sitä mitä on sydämmessä.

Jos hautuumaalla näkeepi alastoman romanimiehen haikeasti laulamassa jeenon humppaa niin tietääpi jotta juuri on haudattu pökähtänyt röijyjeeno.

Sitte tuleekin tuo "Oi joukko valkopukuinen" (virsi630) ja heti toi perään " On mulla onnenpäivä, miksen laulaisi"

Ja esirukouspyyntö. Äiti sanoi että justiin on velipoika kuskattu ampilanssilla ouluun tahdistinleikkaukseen. Urheilullinen ja terveet elintavat, koko suuren perheen puolesta rukousta.

"Kynttilä suitsevainen, on ollut uskoni"