Jossakin luki, että ajamalla tavispyörällä jalkakäytävän reunaan tai vastaavaan, isku vastaa 3 - 5 kNewtonin voimaa, kiloiksi muutettuna isku olisi 300 - 500 kilon isku. Hyppy-, maasto- ja temppupyörissä isku saattaa olla 2 - 3 kertaa suurempi.
Paljonko renkaan ilma ja ja vanne ottaa iskusta vastaan? Samoin suora etuhaarukka, ja jos etuhaarukka on taivutettu elastiseksi, haarukka ottaa iskua vastaan.
Emäputken kulma on yleensä 68 - 72 astetta, mutta sekä emäputki että ohjainlaakeri saattavat ottaa silti pahasti kipeää. Loppu siirtyykin sitten runkoon, mutta se on enää murto-osa. Rungon tehtävä on vain kannatella painoa.
Renkaat ovat tärkein ensielementti ottamaan iskua vastaan, etuvanteen ja pinnoituksen sekä joustavan etuhaarukan osuus on merkittävästi pienempi. On pääteltävissä, että emäputki ja ohjainlaakeri ottavat kuitenkin vastaan jopa reilusti yli puolet iskusta.
Etuhaarukan ei tarvitse olla joustava, sillä renkaat ja vanteet ovat tärkeämmät. Iskevässä tilanteessa etuhaarukan materiaalin tulee kestää 2 kNm taivutusmomentti ja 3–4 kN aksiaalinen puristus ilman murtumaa. Riippumatta siitä, joustaako se 10 % tai ei, suuruusluokka on sama. Sama mitoitus koskee levyjarrujen osalta vasenta haaraa. Levyjarrujen osalta jarrutusrasitus on tasaisempi.
Voimakas jarrutus (vasemmalle sijoitetulla etu-) levyjarrulla vastaa voimakkuudeltaan lähes iskua isoon kuoppaan tai jalkakäytävän reunaan.
Vertauskuvana etuhaarukan päässä (testi vaaka-asennossa) saa istua tai seistä kuusi 80 kiloa painavaa ihmistä, eikä etuhaarukka saa rikkoutua. Vastaavasti neljän tai viiden aikuisen pitäisi istua tai seistä yhtäaikaa ohjaustangon päällä, jotta etuhaarukka ja emäputki kokisivat saman rasituksen kuin kovin isku.
Maasto- ja hyppypyörissä luvut kerrotaan luvulla 2 - 3.
Paljonko renkaan ilma ja ja vanne ottaa iskusta vastaan? Samoin suora etuhaarukka, ja jos etuhaarukka on taivutettu elastiseksi, haarukka ottaa iskua vastaan.
Emäputken kulma on yleensä 68 - 72 astetta, mutta sekä emäputki että ohjainlaakeri saattavat ottaa silti pahasti kipeää. Loppu siirtyykin sitten runkoon, mutta se on enää murto-osa. Rungon tehtävä on vain kannatella painoa.
Renkaat ovat tärkein ensielementti ottamaan iskua vastaan, etuvanteen ja pinnoituksen sekä joustavan etuhaarukan osuus on merkittävästi pienempi. On pääteltävissä, että emäputki ja ohjainlaakeri ottavat kuitenkin vastaan jopa reilusti yli puolet iskusta.
Etuhaarukan ei tarvitse olla joustava, sillä renkaat ja vanteet ovat tärkeämmät. Iskevässä tilanteessa etuhaarukan materiaalin tulee kestää 2 kNm taivutusmomentti ja 3–4 kN aksiaalinen puristus ilman murtumaa. Riippumatta siitä, joustaako se 10 % tai ei, suuruusluokka on sama. Sama mitoitus koskee levyjarrujen osalta vasenta haaraa. Levyjarrujen osalta jarrutusrasitus on tasaisempi.
Voimakas jarrutus (vasemmalle sijoitetulla etu-) levyjarrulla vastaa voimakkuudeltaan lähes iskua isoon kuoppaan tai jalkakäytävän reunaan.
Vertauskuvana etuhaarukan päässä (testi vaaka-asennossa) saa istua tai seistä kuusi 80 kiloa painavaa ihmistä, eikä etuhaarukka saa rikkoutua. Vastaavasti neljän tai viiden aikuisen pitäisi istua tai seistä yhtäaikaa ohjaustangon päällä, jotta etuhaarukka ja emäputki kokisivat saman rasituksen kuin kovin isku.
Maasto- ja hyppypyörissä luvut kerrotaan luvulla 2 - 3.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Maantiepyörää ajetaan aina siellä, missä on tarkoitettu pyörillä liikuttavan. Turha hajottaa vanteita kelveillä.
Maantiepyöräilijät ovat näkyvä ja kenties eniten autoilijoita ärsyttävä osa kevyttä liikennettä. Iskut pyörään tai pyöräilijään ovat erilaisia.
Maasto- ja työmatkapyöräily yleisellä tasolla on muita ihmisiä vähiten ärsyttävää, mutta vaatii pyöriltä riittävää lujuutta.
Autoilijan ärsyyntyminen liikenteessä kertoo autoilijan omasta epävarmuudesta ajotaitojaan kohtaan, ei osata suhtautua luontevasti muihin tiellä liikkuviin vaikka tie on tarkoitettu kaikille liikkujille eikä ainoastaan ratin takana muille liikkujille raivoavalle.
Sujuva liikennöinti edellyttää joustavuutta ja muiden huomioimista.
Hiilikuiturunkoinen ei kestä juuri ollenkaan iskuja vaan hajoaa lasin tapaan pirstaloitumalla. Ei ehkä heti mutta ajan myötä iskun aiheuttama vaurio laajenee ja pyörä hajoaa arvaamatta.
Pienehköjenkin iskujen jälkeen hiilikuiturunko tulisi ultraääniskannata vaurion selvittämiseksi turvallisuuden varmistamiseksi.
Teräs ja alumiinirunkoon tulee lommo iskun seurauksena ja siitä on helppo päätellä vaurion vakavuus. Alumiinirunko kestää lommoutumistakin huonommin kuin teräsrunko.
Ja tästä sinun kohtuullisesta harhaluulostasi huolimatta isoin osa huippuluokan maastopyöristä on hiilikuiturunkoisia. Miten tämä mahdollista jos hiilikuitu ei kestä?
Myös esimerkiksi F1 auton monokokki runko on rakennettu Hiilikuidusta ja miksi?
No esim. Tekoalyltä tuli asiaan tälläinen vastaus:
” Formula 1 -autoissa monokokki on tyypillisesti valmistettu hiilikuidusta sen keveyden ja lujuuden vuoksi. Hiilikuituinen monokokki tarjoaa erinomaisen suojan kuljettajalle, koska se kestää iskuja ja puristusvoimia paremmin kuin perinteiset materiaalit. Lisäksi se mahdollistaa auton painopisteen alentamisen, mikä parantaa auton käsiteltävyyttä ja suorituskykyä”
Toikin on ihan miltä tekoälyltä kysyy, minun tekoälyni sanoi että monokokki ei ole kummoinen ruoanlaittaja.
Ei ole harhaluuloa että hiilikuitu ei kestä iskuja.
Kokeilin itsekin tekoälyä ja tiivistän vähän sen jaaritteluja:
"Vaikka hiilikuitu onkin kevyt ja jäykkä materiaali, se ei kestä hyvin iskuja. Terävistä iskuista hiilikuitu voi helposti rikkoutua tai halkaista.
Hiilikuidun heikkous on sen hauraus ja iskunherkkyys. Jos hiilikuituun kohdistuu voimakas isku, se voi vaurioitua helposti, jopa niin, että se täytyy kokonaan korvata.
Esimerkiksi polkupyörän ohjaustanko, joka on valmistettu hiilikuidusta, kestää hyvin painetta ja voimaa, mutta iskuja se ei välttämättä kestä yhtä hyvin kuin alumiininen ohjaustanko. Hiilikuitu voi rikkoutua törmäyksessä tai kolarissa.
Jos hiilikuitutuote altistuu iskuille, on tärkeää tarkistaa sen kunto ja mahdolliset vauriot. Jos vaurioita havaitaan, tuote kannattaa vaihtaa turvallisuussyistä. "
Mielestäni oli aika samoilla linjoilla mitä itse kirjoitin.
Oletko itse kokenut maistanut kun tiedät sen tottakin olevan? Jos et niin kirjoituksesi on yhtä tyhjän kanssa.
Siis nyt pitää selkeästi kertoa mitä näillä "iskuilla" kukakin tarkoittaa.
Hiilikuitu kestää kuidun suuntaisesti kohtuullisen hyvin puristusta (mutta ohuen seinämän suuntaisia iskuja huonosti) ja aivan loistavasti vetoa ja tämän tulee ottaa huomioon rakenteita suunnitelteassa.
Perinteisenä putkimaisena, tasaseinäisenä rakenteena (missä osa putkesta ottaa vastaan vetojännitystä ja osa putkesta ottaa vastaan puristusjännitytsä) hiilikuiturakenne ei ole vahvimmillaan vaan sen vahvuus on sen muokattavuus suunnittelupöydällä ja valmistusprosessissa.
Siitä pystytään rakentamaan kappaleita (esim. polkupyörän runkoja) joissa hiilikuitua pystytään käyttämään optimaalisesti sen vahvuuksien ja heikkouksien mukaan. Kohtia missä hiilikuiturakenne altistuu enemmissä määrin isommile puristusvoimille pystytään ainevahvuutta paikallisesti kasvattamaan aivan suunnittelijan halun mukaisesti ja sitten taas niissä kohdissa pyörää joissa ajotilanteissa aiheutuu isoja vetorasituksia (eli tilanteessa jossa hiilikuitu "loistaa" oikeastaan mitä tahansa muuta materiaalia vastaan tarkasteltaessa) pystytään rakennepaksuus pitämään suhteellisen ohuena.
tämä tietysti on valmistusvaiheessa aikaavievää ja sitä kautta kallista, mutta lopputuloksena on materiaalipaksuuksiltaan suunnittelijan tahdon mukaan optimoitu pyöränrunko joka on lähtökohtaisesti teknisiltä lujuusominaisuuksiltaan parempi kuin mistään muusta materiaalista valmistaen.
MUTTA se tosiaan missä ne ongelmat tulevat on kun tapahtuu niitä asioita joitka eivät kuulu "Normaaleihin, pyörän käyttöon liittyviin tilanteisiin", eli lähinnä koviin vaakasuoraan runkoon kohdistuviin iskuihin joita aiheutuu esim. kaatumisessa ja pyörän rungon osuessa johin terävään kivenkulmaan yms. tälläisen kuitujen suuntaa vasten olevia iskuja vastaan hiilukuitu ei ole vahvimmillaan, ei se nyt aivan herkästi näissäkään tapauksissa hajoa (riippuen tietysti osumakohdan ainvahvuudesta) mutta vastaavia teräviä runkoa vasten olevia iskuja metallirungot kestävät paremmin.
Oikein suunniteltu (j valmistettu) hiilikuiturunko kyllä kestää hyvin sille suunnitellun ajoympäristön aiheuttamat vaatimukset, ongelmat tosiaan saattavat tulla kun jotain suunnittelematonta sattuu. Isomman kaatumisen jälkeen hiilikuitupyörän runko kannattaa tarkastaa huolellisesti josko jotain onkin sattunut.
"Hiilikuituinen monokokki tarjoaa erinomaisen suojan kuljettajalle, koska se kestää iskuja ja puristusvoimia paremmin kuin perinteiset materiaalit. "
Tekoäly kiireessä unohti lisätä että painoonsa nähden kestävämpi kuin perinteiset materiaalit.
Toisaalta hiilikuidustahan se Oceangaten Titan-sukellusaluskin oli tehty.
>>> Etuhaarukan ei tarvitse olla joustava, sillä renkaat ja vanteet ovat tärkeämmät. Iskevässä tilanteessa etuhaarukan materiaalin tulee kestää 2 kNm taivutusmomentti ja 3–4 kN aksiaalinen puristus ilman murtumaa. Riippumatta siitä, joustaako se 10 % tai ei, suuruusluokka on sama. Sama mitoitus koskee levyjarrujen osalta vasenta haaraa. Levyjarrujen osalta jarrutusrasitus on tasaisempi.
Etuhaarukan ei todellaan tarvitse olla joustava. Rengas on se, joka ottaa ensi kontaktia vastaan. Kova rengas (paine 5 baria tai enemmän) antaa vähemmän mukavuutta, suojaa renkaalle mutta enemmän riskiä vanteelle, haarukalle ja emäputkelle, mutta pehmeä rengas (paine alle 2,5 tai alle) vanne vaurioituu varmuudella ja kumi saattaa puhjeta. Kaupunki- tai fitness pyörässä paineen tulisi siis olla 3,5 - 4,5 baria.
Maantiepyöräilijät hidastavat vauhtinsa aina nollaan lähestysessään jalkakäytävän reunaa, tai menevät kiertotietä. Itsekkäimmät tietenkin polkevat rinnakkain autokaistalla, vaikka pyörätie olisi vieressä, jolloin korokkeet eivät ole ongelma.
Vaikka teräksinen etuhaarukka joustaa, sillä ei ole juurikaan merkitystä rakenteen ja lujuuden kannalta. Etuhaarukka ja emäputki pitää joka tapauksessa laskea maksimin mukaisesti. Hiilikuituinen etuhaarukka saavuttaa jo 400 grammaisena saman lujuuden kuin teräksinen etuhaarukka 1200 grammaisena. Alumiini on välimuoto, ja sama vertailulujuus saavutetaan noin 700 grammaisena.
Hiilikuitu ei taivu, eikä sen tarvitse lainkaan joustaa, koska sen lujuus riittää kestämään iskut ilman muodonmuutosta. Teräs joustaa, ja sen muoto palautuu, ja sitä voi etuhaarukassa verrata jouseen. Alumiini on jämäkkä eli mikään materiaaleista ei ole yli toisen, ellei jotakin tiettyä ominaisuutta haluta.
Yllätys jollekin voi olla se, että äkkijarrutus muistuttaa voimiltaan kovaa iskua jalkakäytävän reunaan. Kokonaispaino lisää riskiä kaikille osille rikkoutua, sillä voima on massa x kiihtyvyys (myös negatiivinen hidastuvuus).
"Hiilikuitu ei taivu, eikä sen tarvitse lainkaan joustaa, koska sen lujuus riittää kestämään iskut ilman muodonmuutosta."
Muuttaa tasan tarkkaan muotoaan, kun tulee terävä ja pistemänen isky sopivasta suunnasta...
Kuinka tasaisesti ja tarkkaan? Itselläni on hiilikuituinen etummainen haarukka enkä koskaan koe sen joustavan. Enkä myöskään välitä kuopista, kanttareista, enkä huonosti madalletuista jalka/kevyenliikenteen reunoista. Aina täysillä että suorastaan kolisee kaksin käsin niinku. Tällä on menety ja nyt jo 30003 kilometriä eikä repeämiä väsymystä jne näy. Kokohiilellä sitten sama peli eli keli. Ei säästellä vaan päästellään ja äijä painaa 94 kiloa joka kampia omin voimin pyörittää. Kyllä kestää! Antaa mennä vua!
Kerro lisää tuosta eli millainen voima tarvitaan? Normaali laskukaava on 5000 newtonia * varmuuskerroin 1,5. Kerro mitä kaavaa käytät.
Vai tarkoitatko että pitää lyödä vasaralla tai lekalla ihan tarkoituksella?
Katukivetykselle noustessa nykäistään ohjaustangosta niin etupyörälle ei tule iskua, ja heti perään nojataan eteenpäin ohjaustangon yli, jolloin takapyöräkin kevenee ja nousee kivetykselle ilman iskua. Kuten mennään trial-moottoripyörälläkin sujuvasti ison kiven yli, mutta siinä ohjaustangosta nykäisemisen sijaan etupyörä nostetaan ilmaan kytkinkahvaa ja moottoria käyttämällä.
Lasiinkaan ei tule lommoa koska se ei jousta vaan säröytyy kuten hiilikuitukin tekee. Lasin säröytymisen näkee silmälläkin.
Hiilikuiturunko taas tulee tutkituttaa ammattilaisen toimesta jotta varmistuu sen turvallisuus iskun jälkeen. Iskun vauriota ei voi nähdä paljaalla silmällä.
Lasinen lapsuus ei kuulu tähän aiheeseen millään muotoa. Tai sitten olet erehtynyt. lasikuitu ei ole synonyymi hiilikuidun kanssa.
Minä en tee koskaan noin. Alla on 28 millimetriä leveät maantierenkaat. Ilmanpaine 7.5 baaria. Etuhaarukka hiilikuitua. Aina tärräytän täysillä enkä jousta yhtään. Hiilikuitukaan ei jousta. Renkaat eivät jousta. Oikein rihdatut puolat joustavat ja pitävät vanteen suorassa.
En väittänytkään sitä vaan ne hajoavat samalla tavalla.
Jokainen tietää että ei hajoa, paitsi ehkä sinä.
Ei tarvitse kovin kummoista iskua kunhan se tulee sopivasta suunnasta.
Taidat olla se sama kaveri jolle ei kelpaa kuin teräsputki. Oletko?
Eivät hajoa samalla tavalla.
Lasi(massa) on amorfinen aina joka tarkoittaa että sen aineet EIVÄT ole järjestäytyneet säännölliseksi kiderakenteeksi (ja siksi se on hauras iskuja vastaan) kun hiilikuitu taasen rakentunut yhtenäisestä, ohuista hiiliatomiketjuista rakentuvista hiilikuitusäikeistä.
Hiilikuidun ja lasin hajoamiskuviot samanmuotoisilla kappaleilla poikkeaisivat toisistaan hyvinkin paljon, koska niiden ainerakenteet ovat hyvin erilaiset.
En minäkään enduro-moottoripyörällä vaan ajan suoraan päin esteitä, mutta fillariani säästän turhilta iskuilta toimimalla kuvaamallani tavalla joka ei ole mikään vaiva.
Saivartelua.
Eihän tuossaole mitään saivartelua, lasilla ja hiilikuidulla on hyvin erilainen ainerakenne joten on täysin virheellistä sanoa että käyttäytyisivät hajotessaan samalla tavalla koska ne eivät sitä todellakaan tee.
Ota lasilevy ja vastaavankokoinen hiilikuitulevy, lyö ne hajalle ja katso lopputulos.
Jep, hiilikuitu sälöytyy / menee täysin päreiksi, lasikuitu pysyy sitkeytensä ansiosta paremmin kasassa / repeää.
"lasikuitu pysyy sitkeytensä ansiosta paremmin kasassa / repeää."
Höpö höpö.
Kyllä, nimenomaan iskuja sekä kolhuja lasikuitu kestää paremmin. Hiilikuitu kestää toki paljon paremmin jännitystä, vetoa ym. hallittua kuormitusta.
Toki, jos laminaatin paksuus on monta senttiä, niin hiilikuitu voi olla parempi, lähinnä keveytensä takia.
Pysyy paremmin kasassa...? Jos lasikuidun kuidut ovat poikki, se on kuin lerppa ku....
Lasikuitu ei repeäisi kerralla poikki normaalissa ajossa. Siihen tulisi ensin repeämä jonka kyllä huomaisi ja se joustaisi.
Älä tuo linkkuveistä pistooleja vastaan. Lasikuitu on ihan eri tarpeeseen.
Tulkaa tänne Espooseen pyöräilemään. Täällä sen voi testata kenttätyönä. Kaupunki oikein rakastaa kevyen pyöräliikenteen vaaravirityksiä.
Espoohan hoitaa niin esimerkillisesti kaiken, ladutkin hiekoitetaan. Samoin klv hiekoitetaan pakkasella ennen lumisadetta, jotta hiekka voidaan sitoa jääkerroksen alle. Voi sitä pölyn määrää keväällä.
Ja liukkaita katuja, monot lipsuu
>>> Toisaalta hiilikuidustahan se Oceangaten Titan-sukellusaluskin oli tehty.
Kerro lisää tuosta. Oliko hiilikuitu ja sen sidosaineet uutta ja tuoretta erää, vai oliko kyseessä erään suuren tahon (Boeing- MItsubishi) halpa ylijäämätuote, joka erä ei enää kelvannut lentokoneisiin vanhentuneena?
Kerro vielä siitä, miten kertyvät puristusvoimat oli huomioitu yhdessä titaanin kanssa, siis lujuuskaskennallisesti.
Jos jo valmistusvaiheessa huomattiin visuaalisesti ryppyjä, huokosia ja ilmakuplia kerrosten välillä sekä epätasainen komposiittien liimaus ja delaminaatiota, miksi kellolla piti silti sukeltaa se 30 - 40 kertaa ihan äärirajoille?
Jos sinä olisit saanut päättää, Titan olisi tietenkin tehty pataraudasta. Ja aluksella ei olisi ollut lainkaan sähköä, vaan valokin olisi tehty päreillä tai kynttilällä.
--
Mikä saa jonkun henkeen ja vereen vastustamaan jotakin tiettyä asiaa? Pyöräilyssä kohteeksi ovat joutuneet hiilikuituiset rungot ja haarukat sekä sähköpyörät. Suurimmalle osalle ihmisistä on selvää, että jokaisella tuotteella on hyvät ja huonot puolensa. Jos joku asia olisi kaikilta osiltaan ylivoimainen, sitä käyttäisivät kaikki siihen saakka, kunnes kilpailu loisi uuden tilanteen. Se on luonnon tai ainakin ihmisen luoma laki.
Ps. Mahtaa vaimollasi olla hankalaa kotona, kun ei ole kuin yksi näkemys - sinun näkemys.
Miksi ydinsukellusveneitä ja laivoja ei valmisteta hiilikuidusta?
Huomaan, että ohitit varsinaisen aiheen. Voitko antaa pyydetyt lisätiedot Titanista (esitetty yllä) ja käsitellään sitten sotajuttusi.
Anna vaan rohkeasti tiedot, älä vastaa vastakysymyksillä. Arvatenkin et tiedä aiheesta mitään.
Jos olisi tehty teräksestä tai titaanista, olisi kestänyt.
Jos ei olisi yrittänyt mennä, ei olisi edes tarvinnut.
Nopeita kilpaveneitä itseasissa valmistetaan hiilikuidusta jos et tiennyt...
Mutta miksi ydinsukellusveneitä ei rakenneta hiilikuidusta.
Se varmasti kannattaa kysyä niiden suunnittelilijoilta sekä valmistajilta, hinta ja valmistusmenetelmät varmasti yksi rajoittava tekijä. Hiilikuituahan on käytetty kyllä syvänmerän sukellusaluksissa (Titan) jotka siis sukeltavat moninkerroin syvemmälle kuin sotilaskäyttöiset ydinsukellusveneet.
Mutta sitten vielä kerran tarkastelu siitä mitä hiilikuitu on ja mitä se ei ole. Hiilikuitu on yksi maailman parhaita ellei paras materiaali kestämään vetoa suhteessa painoonsa verrattuna lähes mihin tahansa muuhun edes kohtuullisin kustannuksin valmistettavaan materiaaliin maailmassa (kyllä Grafeeni on vielä huimasti vahvempaa, mutta sen tuotanto maksaa yhäkin todella huimia summia ja isoissa määrin valmistusta ei juuri tehdä), mutta hiilikuidun puristuksenkesto ei ole lähelläkään samaa tasoa vetolujuuden kanssa.
Ja kun sukellusveneen tyyppisessä laitteessa jota ympäröi kova paine (puristus)joka taholta, niin hiilikuidun vetolujuudella ei ole niin paljoa hyötyä kuin joissain muissa kohteissa on.
No en tiedä, mutta terästä sen olla pitää.
DeepFlight Challenger on hiilikuidusta, ja se käynyt Mariaanien haudassa. Nereus oli alumiinista ja on käynyt samassa haudassa. Nereus teki lähes 30 sukellusta mutta kärsi lopulta imploosion.
Aluminaut 1960-70 -luvuilla oli alumiinista.
Trieste ja Deepsea Challenger olivat teräksestä. Trieste eläköityi, Deepsea Challenger on tuhoutunut.
Triton 36000/2 on titaanista ja on käynyt Mariaanien haudassa, ja on edelleen elossa.
"Nopeita kilpaveneitä itseasissa valmistetaan hiilikuidusta jos et tiennyt..."
Tiesin. Niin tehdään kilpakajakkejakin. Tiesitkö sinä sitä?
Niille ei sitten kiviä kannata näyttää, lasikuitu puolestaan kestää sellaiset kontaktit paremmin. Edes hiilikuitu-kevlar ei kestä yhtä hyvin kuin lasikuitu, vaikka on hiilikuitua parempi vaihtoehto.
Kuinka moni näistä metallirakenteisista on murskaantunut samalla tavalla sekunneissa kuin puheenalainen hiilikuituihme?
Otapa ihan itse selvää. Titanin imploosio tapahtui millisekunneissa, ei liene väliä kestääkö imploosio sekunnin vai minuutin. Vesi tulee sisään satojen barien paineella eli ei kannata pestä kasvojaan painepesurilla.
Triestessäkin osa "ikkunoista" kilahti.
Ps. Osaisitko tehdä ympyränmuotoisen rungon pyörään? Se olisi vankka.
Ei tartte, kun on jo tehty:
https://bikepacking.com/news/check-out-the-cercle-concept-bike/
Tuo on todella ruma, tässä ihan perinteinen.
https://roundtail.ca/main/the_bikes
Ei tuo kovin perinteiseltä näytä...
Tässä on perinteinen pyöreä taitettava pyörä.
https://www.coroflot.com/josef_cadek/Locust-bicycle
Todella ruma.
Huhutaan, että tässä on joku Cuben proto:
https://www.wired.com/2009/06/scary-looking-concept-bike-is-all-corners/
Todella ruma.
https://www.core77.com/posts/57232/A-Hyper-Minimal-Track-Bike-Inspired-By-Lamborghini
Todella upea.
Tänään kyllä hirvitti katsoa kun ohitse ajoi huomattavan varttunut mies valehtelematta 60 - 70 vuotta vanhalla teräsrunkopyörällä. Ne saumat ja putket ovat kuluneen näköisinä todella rumaa katsottavaa.
Kun varttuneella runko pettää alta kovassa nopeudessa, jälki ja paraneminen ei ole kaunista katseltavaa.
Näit unta.
Mikä osuus tuosta oli unta tai huonon näön aiheuttamaa, siis kerro lisää tuntemuksistasi?
Etkö vain pidä siitä, että teräsputkirunkoja arvostellaan?
Pikaisella hakemisella näyttäisi siltä, että Australiassa teräs on suosittu runkomateriaali, ei muualla.
No, alumiini on halpa materiaali, myös valmistajille. Siitä tehdyistä rungoista saa luonnollisesti paremman katteen. Hiilikuitu taas antaa sellaisen tunteen "kuin olisi lähempänä ammattilaisia".
Putkirunkopappa eli Lihasheikkousmies iski jälleen.
Oletpa katkera
Mene töihin
Totta, katkera putkirunkomiehelle. Eikö olekin kummallinen ilmiö työttömälle?
Niin, putkirunko... mistä putkesta on puhe, hiilikuitu-, alumiini-, vai työttömyysputkesta? Profiileja kun on niin monia.
Ammattilaisille maksetaan riskien ottamisessa.
Sinulla kyse lienee ryyppyputkesta. Nuku humalasi pois.