Koneet suunnitellaan ja rakennetaan. Koneet rakennetaan osista ===> reduktionistinen ajattelu.Koneet ovat osiensa summa.
Luonnossa ei ole koneita paitsi teistisen hahmotuksen oletuksessa että jonkinlainen "Luojajumala" loi ns. luonnonlait eli ikäänkuin lainsäädännön sille mikä on "sallittua" luonnossa ja mikä taas ei ole eli analogisesti samaan tapaan kuin vallanpitäjät ihmisten yhteiskunnissa säätävät lakeja joita kaikkien pitäisi noudattaa rangaistusten uhalla.
Ns. "eloton" aine on passiivista vain siinä mielessä että sen oletetaan noudattavan pelkästään ulkoapäin määriteltyjä "luonnonlakeja" joiden oletetaan syntyneen "jostain jotenkin" jo alkuräjähdyksessä ja säilyneen sen jälkeen täysin muuttumattomina siitä lähtien ikuisesti kaikkialla.
Organismit kasvavat ikäänkuin "sisältä ulospäin" yhdestä solusta monimutkaisemmiksi eliöiksi. Niiden käyttäytymisen säännönmukaisuudet eivät ole kenenkään säätämiä vaan lähinnä vallitsevien olosuhteiden (luonnonvalinta) vähitellen tuottamia käyttäytymistapoja jotka toimiessaan edistävät lajin säilymistä.
Eliöt ovat aktiivisia toimijoita eli pyrkivät edistämään omia etujaan kuten hengissä säilymistä ja oman lajinsa lisääntymistä ja monimutkaisemmilla eliöllä voi olla monimutkaisempia päämääriä kunhan perustarpeet on ensin riittävästi tyydytetty (ihmisten kulttuureissa Maslowin tarvehierarkian mukaan).
Tuon eliöiden aktiivisen toimijuuden voi jokainen päätellä vain jokainen itse ainoastaan oman toiminnan muille näkymättömän tietoisuuden tilan perusteella jota ei voi tyhjentävästi koskaan päätellä pelkästään havaittavissa olevan kehon käyttäytymisen perusteella ja varsinkin nykyaikana sitä voidaan matkia & emuloida kehittyneen teknologian eli koneiden avulla pelkän käyttäytymisen tasolla josta voi helposti seurata sitten helposti virheitä analogisen metafora-ajattelun tasolla kun oletetaan identiteetti pelkän empiirisen käyttäytymisen perusteella ja sovelletaan sen jälkeen 2-arvoista kyllä/ei logiikkaa sen jälkeen kuten luonnontieteiden reduktionistisissa paradigmoissa.
....
Entä jos kaikki mahdolliset havaitut säännönmukaisuudet ovatkin ihmisten tapojen ja rutiinien kaltaisia eli olosuhteiden mukaan muuttuvia?
Tällöin ei tarvitse olettaa ikuisia luonnonlakeja eikä alkuräjähdystä jossa ne ovat syntyneet "jotenkin jostakin" josta seuraa että nykyhetken tai lähimenneisyyden säännönmukaisuuksista ei välttämättä voi suoraan päätellä kovin pitkälle tulevaisuuden eikä myöskään menneisyyden suhteen.
Mitään luonnon säännönmukaisuutta ei voi olettaa ikuisesti samanlaisena toimivaksi vaikka tietynlaiset abstraktit määritelmällisesti todet asiat voivat olla ainakin jossain määrin toimivia jos samalla oletetaan luonnon olevan sellainen kuin niiden aksiomaattisten systeemien perusteissa oletetaan.
Inspiraation lähteeni:
Alan Watts - The Myth of the Ceramic Construct
https://www.youtube.com/watch?v=OIKcrLjDhMs
Luonnossa ei ole koneita paitsi teistisen hahmotuksen oletuksessa että jonkinlainen "Luojajumala" loi ns. luonnonlait eli ikäänkuin lainsäädännön sille mikä on "sallittua" luonnossa ja mikä taas ei ole eli analogisesti samaan tapaan kuin vallanpitäjät ihmisten yhteiskunnissa säätävät lakeja joita kaikkien pitäisi noudattaa rangaistusten uhalla.
Ns. "eloton" aine on passiivista vain siinä mielessä että sen oletetaan noudattavan pelkästään ulkoapäin määriteltyjä "luonnonlakeja" joiden oletetaan syntyneen "jostain jotenkin" jo alkuräjähdyksessä ja säilyneen sen jälkeen täysin muuttumattomina siitä lähtien ikuisesti kaikkialla.
Organismit kasvavat ikäänkuin "sisältä ulospäin" yhdestä solusta monimutkaisemmiksi eliöiksi. Niiden käyttäytymisen säännönmukaisuudet eivät ole kenenkään säätämiä vaan lähinnä vallitsevien olosuhteiden (luonnonvalinta) vähitellen tuottamia käyttäytymistapoja jotka toimiessaan edistävät lajin säilymistä.
Eliöt ovat aktiivisia toimijoita eli pyrkivät edistämään omia etujaan kuten hengissä säilymistä ja oman lajinsa lisääntymistä ja monimutkaisemmilla eliöllä voi olla monimutkaisempia päämääriä kunhan perustarpeet on ensin riittävästi tyydytetty (ihmisten kulttuureissa Maslowin tarvehierarkian mukaan).
Tuon eliöiden aktiivisen toimijuuden voi jokainen päätellä vain jokainen itse ainoastaan oman toiminnan muille näkymättömän tietoisuuden tilan perusteella jota ei voi tyhjentävästi koskaan päätellä pelkästään havaittavissa olevan kehon käyttäytymisen perusteella ja varsinkin nykyaikana sitä voidaan matkia & emuloida kehittyneen teknologian eli koneiden avulla pelkän käyttäytymisen tasolla josta voi helposti seurata sitten helposti virheitä analogisen metafora-ajattelun tasolla kun oletetaan identiteetti pelkän empiirisen käyttäytymisen perusteella ja sovelletaan sen jälkeen 2-arvoista kyllä/ei logiikkaa sen jälkeen kuten luonnontieteiden reduktionistisissa paradigmoissa.
....
Entä jos kaikki mahdolliset havaitut säännönmukaisuudet ovatkin ihmisten tapojen ja rutiinien kaltaisia eli olosuhteiden mukaan muuttuvia?
Tällöin ei tarvitse olettaa ikuisia luonnonlakeja eikä alkuräjähdystä jossa ne ovat syntyneet "jotenkin jostakin" josta seuraa että nykyhetken tai lähimenneisyyden säännönmukaisuuksista ei välttämättä voi suoraan päätellä kovin pitkälle tulevaisuuden eikä myöskään menneisyyden suhteen.
Mitään luonnon säännönmukaisuutta ei voi olettaa ikuisesti samanlaisena toimivaksi vaikka tietynlaiset abstraktit määritelmällisesti todet asiat voivat olla ainakin jossain määrin toimivia jos samalla oletetaan luonnon olevan sellainen kuin niiden aksiomaattisten systeemien perusteissa oletetaan.
Inspiraation lähteeni:
Alan Watts - The Myth of the Ceramic Construct
https://www.youtube.com/watch?v=OIKcrLjDhMs
Vastaukset 28
Vanhimmat
Entäpä jos asia on päinvastoin. Eliöiden, ihminen mukaan luettuna, toiminnat ovatkin noiden luonnonlakien aikaansaamia. Olosuhteet lisäksi vaikuttavat kulloiseenkin toimintaa.
Esim. heitetty kivi lentää kunnes putoaa. Muttam jos tiellä on este, se törmääkin siihen , pomppaa ja putoaa. Tämäkin non aivan luonnonlakien mukainen tapahtuma, olosuhde vain vaikutti.
Jospa ihmisenkin toiminta on samanlaista? Me toimimme täysin luonnonlakien mukaan mutta monimutkaiset olosuhteet määräävät kulloisenkin toiminnan suunnan.
Ajattelu olisi,yksinkertaista vertausta käyttääkseni, kuin nvesi jota kaadetaan kukkulan laelta. Se virtaa alaspäin lukuisia erimpolkuja myöten etsien joka hetki helpoimman tien. Mitään "ajattekua" ei tapahdu, vesi ei mieti, menenkö tästä vai tuosta.
Tietoisuus olisi sitten sitä, että eliö (esim. ihminen) tarkkailee noita tapahtumia ja luulee "päättäneensä" tehdä niin tai näiun.
Ihmisen ja robotin välinen ero on vähäisempi kuin ihmisen ja koiran välinen ero.
Koiraa ei kannata muuttaa robotiksi. Sillä ei ole käteviä käsiä eikä puhekykyä. Vain ihminen on tarpeeksi arvokas ja monipuolinen luomus, jonka ominaisuudet houkuttelee kopioimaan koko systeemin robotiksi.
B.n teesien lyhyt tiivis arvio.
Luonnonlakien rinnastaminen yhteiskunnan lakeihin ontuu:
yhteiskunnan lait ovat määräyksiä, luonnonlait puolestaan havaittujen
säännönmukaisuuksien kuvauksia.
Samoin koneen osista rakentaminen ja luonnon selittäminen osien
avulla ovat kaksi eri asiaa.
Se, että luonnon säännönmukaisuudet eivät välttämättä ole ikuisia, ei
vielä ole peruste olettaa niiden muuttuvan. Tässä mahdollisuus ja sitä
tukeva näyttö menevät sekaisin.
Myöskään kaksiarvoinen logiikka ei edellytä reduktionismia eikä
kiellä ilmiöiden monimutkaisuutta. Kritiikki näyttää kohdistuvan
pikemminkin siihen, miten logiikkaa ja tieteellisiä malleja sovelletaan
kuin itse logiikkaan.
2-arvoisen logiikan arvostelu on B lempipuuhaa, mutta sillä näyttää
olevan oma hintansa: B sekoittaa toisinaan luokittelun rajat, tiedon
rajat ja logiikan rajat toisiinsa. Logiikka ei ole sama asia kuin se,
miten ihminen soveltaa sitä todellisuuteen.
Tässä on kuitenkin myös filosofisesti kiinnostava ajatus. Kysymys ei
lopulta ole siitä, ovatko luonnonlait muuttumattomia, vaan siitä,
mitä luonnonlailla tarkoitetaan: todellisuuden ominaisuutta vai
ihmisen muodostamaa kuvausta todellisuudesta?
R.
"Yhteiskunnan lait ovat määräyksiä, luonnonlait puolestaan havaittujen säännönmukaisuuksien kuvauksia."
Teistisessä maailmankuvassa länsimaissa oletetaan luonnonlakien olevan persoonallisen ihmisen näköisen persoonallisen Jumalan suunnittelemia.
Itäisissä perinteissä "jumaluudet" ovat jonkinlaisen alunperin erilaistumattoman protoaineen/prototietoisuuden tapojen kaltaisia jossa "aineellisuus" ja "henkisyys" ovat saman asian erilaisia aspekteja (kaksoisaspektimonismi) jota myös itse kannatan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Double-aspect_theory
Nykyisessä tieteessä "Jumala" tiputettiin pois ja ikuisten muuttumattomiksi oltettujen luonnonalakien synty ja matemaattisten kaavojen soveltamisen peruste luonnontieteissä jäi samalla tyhjän päälle ja nykyään sen kaikkivaltiaan Jumalan tilalle postuloitiin "kaikkivaltias" alkuräjähdys josta pidetään kiinni kynsin ja hampain koska muuten koko matemaattisten kaavojen avulla operoiva fysiikkatiede joutuisi ongelmiin ja samalla pelkästään vain määritelmällisesti toden matematiikan soveltaminen luonnontieteisiin kyseenalaistuu vaikka voikin toimia suht. hyvin yleensä äärimmäisen hitaasti muuttuvien "elottoman" luonnon säännönmukaisuuksien tai ehdollistumisten tasolla.
Eliöiden ja ihmisten tapauksessa tavat ja rutiinit kehittyvät vähitellen toiston avulla ja niistä voidaan myös pois-oppia vaikka se on aina paljon työläämpää kuin niiden omaksuminen ja sekä haitallisia että hyödyllisiä tapoja voi oppia yhtä helposti ja eroon pääseminen on aina työlästä.
....
"Samoin koneen osista rakentaminen ja luonnon selittäminen osien avulla ovat kaksi eri asiaa."
"Se, että luonnon säännönmukaisuudet eivät välttämättä ole ikuisia, ei vielä ole peruste olettaa niiden muuttuvan"
Se että luonnossa havaitut säännönmukaisuudet ovat jonkintasoisen tietoisen toimijan/toimijoiden ehdollistumisten seurauksia on itse asiassa pätevä vertauskuva koska jokaiselle meistä on omakohtaista kokemusta tapojen muodostumisesta kun taas ns. ikuiset matemaattiset luonnonlait ovat pelkkä jäänne keskiajan teologisista pohdinnoista samoin kuin myös Occamin periaate eli äärimmäinen pelkistäminen ja idealisointi konevertauskuvaan perustuvassa teoreettisessa fysiikassa.
https://en.wikipedia.org/wiki/William_of_Ockham
Myös yliopistolaitos oli teistisen kulttuurin luomus ja kirkon perustama ja hyvin samankaltainen toiminta ja päämäärät ovat edelleen voimassa eli ehdoton auktoriteettiusko ja toisinajattelijoiden torjunta (inkvisitio keskiajalla ja nykyään "tieteelliset" skeptikkoyhteisöt).
Konevertauskuvaa pyritään nykyisen tieteen malleissa aina soveltamaan kaikkeen mahdolliseen vaikka ei ole mitään tieteellistä empiiristä metodia selvittää onko kyse tietoisuuden tason ehdollistumisesta vai mekaanisesta lähinnä vain kiinteän aineen tasolla toimivasta determinismistä kuviteltujen "luonnonlakien" ohjaamana.
"Tietoisuuden" aspektissa ihmishavaitsijoiden aisteille yleensä näkymätön eksplisiittinen taso toimii eksplisiittisen "aineen" tason aspektin organisoijana ja kaikki tapahtumat syntyvät rajapintana toimivan esiaineellisen kvanttitason todennäköisyyksien kiteytymisestä vähitellen havaitsijoiden konsensustasolle.
....
Todellisuus on täynnä ilmiöitä joita ei voi mitenkään todistaa eikä falsifioida muuten kuin näennäisesti sitoutumalla samalla tiukasti vallitsevaan narratiiviseen paradigmaan.
Järkevintä olisi korvata koko 'totuuden' käsite käyttökelpoisuuden ja toimivuuden käsutteillä kuten esim. tekniikan kehityksessä käytännössä joudutaan aina toimimaan.
Jos jokin metodi/laite toimii niin se on riittävässä määrin "tosi" niissä vallitsevissa olosuhteissa joissa sitä on testattu ja voi olla "epätosi" jos testaajien perusoletukset ovat vääriä ja virheellisiä tai eivät ole yhteensopivia testausympäristön olosuhteiden kanssa &
https://en.wikipedia.org/wiki/Observer-expectancy_effect
Luonnontieteen metodilla ei voi siis edes tutkia universaaleja eikä ikuisia luonnonlakeja.
"..sekoittaa toisinaan luokittelun rajat, tiedon rajat ja logiikan rajat toisiinsa. Logiikka ei ole sama asia kuin se, miten ihminen soveltaa sitä todellisuuteen."
Ilmiöiden ja asioiden luokittelu on aina jossain määrin mielivaltaista ja omaksutun maailmankuvan ohjaamaa ja jos looginen päättely nojautuu pelkästään luokitteluun ja käsitteiden määritelmiin mustavalkoisella kyllä/ei akselilla niin kyse on lähes aina omien uskomusten projisoinnista todellisuuteen.
Arjen ja yksinkertaisten kokonaisuuksien tasolla muodolliseen määritelmälliseen pätevyyteen perustuvat metodit eivät yleensä aiheuta kovin fataaleja seurauksia.
...
Suurin osa nykyisestä tieteestä ja filosofiasta on hyvin kaavamaista ja reaktiivista vallitseviin ajatustottumuksiin (=narratiiviset paradigmat) urautunutta koska se on aina paljon helpompaa kuin uudenlaisten ja erilaisten hahmotuksien kehittäminen ja kokeilu.
...
Kaikki tiede on aina vain ihmisten muodostamaa kuvausta todellisuudesta!
B.
Kaksiarvoisen logiikan kritiikistä: jos luokittelu on huono, siitä ei seuraa,
että logiikka on huono. Virhe voi olla lähtöluokituksessa.
Luokittelu tuottaa käsitteitä joista tehdään johtopäätöksiä, tässä ei ole
varaa tehdä huonoja luokittelua --> huonoja johtopäätöksiä.
Ohjelmointi analogioissa olet viitannut usein, roskaa sisään-->roskaa
ulos. Tämä toimii koska tietokone on logiikkakone, se toimii myös
tieteessä, koska tiede tuottaa loogisia paloja joista muodostuu
todellisuuskäsitys. Palojen on sovittava kokonaisnäkemykseen.
"Järkevintä olisi korvata koko 'totuuden' käsite käyttökelpoisuuden ja
toimivuuden käsutteillä kuten esim. tekniikan kehityksessä käytännössä
joudutaan aina toimimaan."
Tekniikan kehitys tuottaa meille toimivia koneita, kone ei varsinaisesti
tuota totuutta, vaan toimii suunnittelussa annettujen rakenteiden ja
ehtojen mukaisesti. Kokemuksesi tietokoneista pitäisi riittää
huomaamaan eron, se on logiikkakone joka tuottaa loogisen tuloksen,
sen kanssa olet hyvinkin looginen sitten taas tieteen kanssa
ote lipsahtaa, vaikka mikään ei ole oleellisesti muuttunut.
Sitten ”Kaikki tiede on aina vain ihmisen kuvaus todellisuudesta.”
Se on tietysti mahdollinen filosofinen lähtökohta, mutta silloin oma
kuvauksesi luonnosta on aivan saman ongelman edessä. Miksi juuri
sinun kuvauksesi tietoisten toimijoiden ehdollistamisesta olisi
todellisuutta paremmin kuvaava?
Tässä ei voi olla liian relativistinen, tiedon suhteellisuusteoria ei taida
toimia niin suorasukaisesti kuin ilmaisit.
Ja sitten luonnonlait, kuinka "tyhjän päälle" ne jäivät?
Tiedemiehet ei taida tutkia kovikaan paljon luonnonlakeja, he katsovat
niiden perusteisiin. Metaforana voisi sanoa että luonnonlailla on omat
lait, eikä pelkästään ihmisten "ihmisen tapa muodostaa rutiineja".
Nykyfysiikassa luonnonlakien taustalla on paljon symmetrioita ja niiden
säilymislakeja: ajan siirtosymmetria liittyy energian säilymiseen,
avaruuden siirtosymmetria liikemäärään ja kiertosymmetria
liikemäärämomenttiin.
Luonnonlait kertovat, miten järjestelmä käyttäytyy, kun taas symmetriat
rajoittavat sitä, millainen tuo käyttäytyminen voi olla.
Hauska yksityiskohta on ajan siirtosymmetria, mikä on luonnonlain
perustana. Kuinka pysyvä tälläinen voisi olla, hyvä kysymys.
Hyvä filosofisena kysymyksenä myös, se tuo uuden piirteen esille
ajasta.
R.
"Kaksiarvoisen logiikan kritiikistä: jos luokittelu on huono, siitä ei seuraa, että logiikka on huono. Virhe voi olla lähtöluokituksessa."
Aloitukseni aihe ei ollut muodollinen logiikka eikä luokittelut vaikka se on ilmeisesti sinun erikoisalaasi.
Perinteisessä Aristoteleen mallinnuksessa ja sen johdannaisissa operoidaan luonnollisten kielten hahmotusten tasolla joka voi olla monin tavoin harhaanjohtavaa koska esim. substantiivit voisi korvata verbeillä koska ei ole mitään ilmiöistä erillistä subtanssia tai subjektia vaan pelkästään tapahtumia, prosesseja ja rakenteita eikä ole mitään staattista perussubstanssia eikä kokemuksen ja empirian tasolla voi tehdä minkäänlaisia varmoja johtopäätöksiä ontologiasta eikä perimmäisistä syistä minkään suhteen varsinkaan tieteessä.
https://plato.stanford.edu/entries/aristotle-logic/
Esim.
Ns. "aine" ja ns. "henki/tietoisuus" ovat tyhjiä käsitteitä joita on mahdotonta määritellä ilman kehäpäättelyä. Ei ole mitään perussubstanssia eli jakamatonta perusleegopalikkaa josta kaiken olemassaolevan voisi rakentaa. (isompi hiukkaskiihdytin ----> lisää "alkeishiukkasia" loppumattomiin)
Vallitseva maailmankuva ja eri tieteenalojen paradigmat eli hahnotustavat on aina kehitetty loogisesti koherenteiksi eli niissä ei juuri koskaan ole sisäistä loogista ristiriitaisuutta koska kaikki mikä ei siihen olemassaolavaan hahmotukseen sovi leikataan automaattisesti pois ja jätetään huomiotta. Esim.
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:kausaalinen_sulkeuma
2-arvoinen logiikka on oiva työkalu kaikessa valehtelussa ja kaikessa manipuloivassa ehdollistamisessa koska siihen kiinnitetään ensin usein ensin huomio varsinkin jos itse asiasta ei ole riittävästi omakohtaista kokemustietoa.
Koulutusehdollistamisessa päntätty ja tentitty "tieto" on aina vallitsevan narratiivin mukaista ja taustalla on aina jokin valtaapitävien agenda ja päämäärä. Hahmotus lukittuu eikä muunlaisia mahdollisia ja hyödyllisiä näkökulmia ja hahmotustapoja kyetä edes huomaamaan enää josta seuraa helposti joukkopsykooseja kuten Natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa aikoinaan ja nykyään varsinkin 1990-luvun jälkeen (nykyiset sodat ja sitä ennen covid joukkopsykoosin tuottaminen joka lienee testausta tulevaa varten)
Kvanttifysiikan ilmiöt eivät ole samanlaisia kuin newtonilainen makrofysiikka (lomituminen, superpositiot, todennäköisyysaaltojen Schrödingerin funktio yms.) vaan lähinnä jonkinlainen rajapinta epälokaalin "henkisen" kvanttityhjiön välillä jossa tietoinen toimija kykenee oman biosähköisen kenttänsä (oman alitajunnan "ohjelmointi" aivojen neuroplastisuuden avulla yms. ) avulla muokkaamaan lokaalia todennäköisyysajakaumaa (ns. "manifestaatio" (Neville Goddard) , placebo ja nosebo ilmiöt, Jung-Pauli synkronisiteetti "yhteensattumat" , paranormaalit ilmiöt) jolloin viiveellä "kiteytyy" ns. fysikaalisia tapahtumia jotka koettuna ovat aina menneisyyttä eli empiirisellä tasolla ei käytännössä ole minkäänlaista sisäistä eikä kausaalista sulkeumaa vaan kaikki on seurausta syvemmän tason todellisuudesta joka liittyy kvanttifysiikkaan ja tietoisuuteen.
Myös riippumattomatonta julkista tieteellistä ja kokeellista tutkimusta on harjoitettu jo ainakin 200 vuotta.
Esim.
https://www.heartmath.org/research/research-library/
Näitä epätavallisia ilmiöitä on tutkittu salaa varsinkin kylmän sodan aikaisten dokumenttien perusteella ja edelleenkin yrityksissä joissa ei ole samanlaista julkisuusvelvoitetta kuin USA:n FOI laissa. Näitä löytyy esim. archive.org sivustolta paljon.
https://www.foia.gov/
Valtavirtatieteissä kaikki on hahmotettu tarkoituksella ja tahallaan täysin väärin ja tieteen kokonaisuus on sisäisesti hyvin ristiriitainen vaikka erityisalojen tasolla on pyritty säilyttämään narratiivin sisäinen koherenssi "needtoknow" tyyliin. :D
B.
Hmm. kun et vastannut luonnonlakien kohtaan etkä tieteen kuvaukseen,
niin tuo logiikkaosuus jäi jäljelle.
Aristoteleen metafysiikka on aivan eri asia, se että todellisuus voisi
muodostua tapahtumista ja prosesseista eikä substansseista on
tietysti mahdollinen lähtökohta. Tosin suosin enemmän tapahtumia
koska prosessit ovat myös tapahtumia tai tapahtumasarjoja.
Mutta ei tästä seuraa että kaksiarvoinen logiikka olisi huono työväline.
Prosesseistakin voidaan esittää tosia tai epätosia väitteitä.
Käytät tietokonetta ohjelmointiin, eikä se tarvitse Aristoteleen
metafysiikka toimiakseen.
Tästä voisi sanoa, logiikan muodollinen pätevyys ei edellytä, että sen
symbolit olisivat luonnon perimmäisiä substansseja.
Voimme käyttää 0 ja 1 -arvoja, vaikka emme väittäisi niiden olevan
todellisuuden peruspalikoita. :D
Mutta näytät ajattelevan jotakin tämäntapaista.
Aristoteleen ontologia on ongelmallinen → luonnollisen kielen luokittelut
voivat johtaa harhaan → kaksiarvoinen logiikka on epäilyttävä.
Mutta mistä viimeinen askel oikein tulee?
Sinun logiikkasi tuntuu hyppivän joskus.
R.
"Hmm. kun et vastannut luonnonlakien kohtaan etkä tieteen kuvaukseen, niin tuo logiikkaosuus jäi jäljelle."
Jos kerran kaikki mahdolliset mittaukset &havainnot voidaan tehdä vain paikallisesti ja korkeintaan muutaman sadan vuoden aikana niin ei ole mitään syytä olettaa luonnon säännönmukaisuuksien olevan muuttumattomia ja syntyneen oletetun alkuräjähdyksen yhteydessä vaikka matematiikkaa soveltavilla fyysikoilla tuntuu olevan suuri halu siihen.
Tästä samasta asiasta olen kirjoittanut tänne lukemattomia kertoja enkä jaksa aina toistella samaa.
....
Kaksiarvoinen logiikka toimii parhaiten sellaisessa viitekehyksessä johon ei liity suuria filosofisia ongelmia (ontologia, metafysiikka, tietoisuus vs aineellisuus yms. ) ja ennestään tutuissa & käytännön tasolla toimivissa olosuhteissa ja viitekehyksissä.
Näennäiset loogiset ristiriidat johtuvat usein nimenomaan väärästä perushahmotuksesta eli jotain ei ole otettu huomioon premissien valinnassa tai sitten jotkut premissit ovat virheellisiä tai puutteellisia.
Suurin osa ihmisistä uskoo ja haluaa uskoa vain sellaiseen mihin jo valmiiksi uskoo ja suhtautuu samalla skeptisesti kaikkeen itselle erilaiseen ja uuteen koska kokee sen uhkana ja oman ajattelun muuttaminen tai korjaaminen voi tuntua hyvin vastenmieliseltä varsinkin jos on esim. opiskelussa ja urallaan käyttänyt siihen paljon aikaa, vaivaa ja rahaa.
Suurin osa ihmisistä myös käyttäytyy uskomustensa mukaisesti jonka takia yhteiskunnassa vallitsevat narratiivit ovat tehokkain tapa kontrolloida kokonaisuutta vaikka se on samalla ristiriidassa reduktionistisen maailmankuvan kanssa jossa tietoisuus oletetaan suhteellisen merkityksettämäksi tai jopa olemattomaksi.
Logiikka voi toimia 100% luotettavasti jos kaikki premissit ovat 100% oikeita ja kattavat ko. asian perusteet mutta esim. empiirisen perustutkimuksen ja uusien & tuntemattomien ilmiöiden/asioiden tasolla se on vaikeaa tai mahdotonta jo sen takia että tieteen metodi voi operoida vain hyvin kapealla todellisuuden kokonaisuuden alueella.
Tieteen metodit ja muodollinen logiikka & matematiikka eivät ole mitään totuusautomaatteja koska ne ovat vain määritelmällisesti tosia aksiomaattisia äärimmäisen pelkistettyjä hahmotuksia ilman minkäänlaista suoraa kosketuspintaa todellisuuteen.
....
Kirjoitit taas koko ajan aiheen vierestä (organismien ja koneiden eroista joka taas liittyy myös tietoisuuteen & elollisuuteen suihteessa ns. materiaan ja ns. luonnonlakeihin.Logiikka on tämän tyyppisessä tutkimuksessa kaikkein vähiten kiinnostava asia eikä sitä kaivata keskeneräisessä tutkimuksessa koska monet asiat ovat epävarmoja ja avoimia kysymyksiä eikä kaikkiin saada koskaan täyttä varmuutta.
Itseäni kiinnostavat eniten sellaiset ilmiöt joita ainakaan julkinen tiede kykene selittämään vaan joita se pyrkii salailemaan tai jättää vähäiselle huomiolle. Ns.Salaisessa tieteessä ei tunnu olevan ennakkoluuloja ja "anything goes" kunhan se toimii. Tavistiede on taas lähinnä vain tekniikkaan liittyvää tai silkkaa härskiä propagandaa ja manipulointia. :D
....
Laitan tänne välillä viesteissäni syöttejä vain sellaisiin asioihin joita itse pidän mielenkiintoisina.
Aika harva niihin tarttuu kun ilmeisesti on aina helpompaa ja mukavampaa elää vain oman vertaislaumansa kuplatodellisuutensa kaikukammioissa. :D
Alkaa olla taas aika puuduttavaa tämä "keskustelu" kanssasi ja se lienee myös tarkoituksesi.
B.
Hehe..
Logiikkahan on hyvää metafysiikassa ja ontologiassa, oikeastaan jopa
herkullista.
Jos haluat avata ontologian ja metafysiikan kysymykset, tarvitset
logiikkaa enemmän, ei vähemmän.
Ontologia kysyy esimerkiksi mitä on olemassa, metafysiikka millainen
todellisuus on. Logiikka kysyy, mitä näistä oletuksista seuraa. Se ei
ratkaise ontologiaa puolestamme, mutta estää vaihtamasta
huomaamatta väitettä toiseksi.
Näytät suhtautuvan logiikkaan kuin se olisi poliisi, joka tulee
metafysiikan juhliin tarkistamaan henkilöllisyystodistuksia.
Minusta se on enemmän tarjoilija: se ei päätä, mitä juhliin tuodaan,
mutta pitää huolen siitä, ettei sama asia päädy yhtä aikaa pöydälle ja
roskikseen.
Tästä voi tehdä käytännön pieniä kokeita.
Kokeile syöttää tietokoneellesi virheellisiä käskyjä eli epätosia
premissejä, katso miten kielen kääntäjä suhtautuu siihen, nippu
virheilmoituksia, siis logiikka toimii, roskaa sisään --> roskaa ulos.
Sitten luonnonlaki. Luonnonlait näyttävät olevan ajan suhteen
symmetrisiä: sama laki pätee nyt ja, parhaan nykyisen tietomme
mukaan, myös sadan vuoden kuluttua.
Sitten ihminen: sama ihminen kuvattuna kymmenen vuoden välein
muuttuu selvästi ajan kuluessa. Makrotasolla syntyy siis nuolen
kaltainen epäsymmetria, vaikka perustavat lait eivät itsessään olisi
muuttuneet.
Tuhannen euron kysymys: miksi luonnonlait voivat olla ajan suhteen
symmetrisiä, vaikka niiden kuvaamat makroskooppiset järjestelmät ovat
usein ajallisesti epäsymmetrisiä?
Siinä olisi muuten paljon kiinnostavampi metafyysinen kysymys kuin se,
onko kaksiarvoinen logiikka huono asia.
R.
"Minusta se on enemmän tarjoilija: se ei päätä, mitä juhliin tuodaan,mutta pitää huolen siitä, ettei sama asia päädy yhtä aikaa pöydälle ja roskikseen."
Koska itse olen kiinnostunut eniten asioista jotka ovat tieteen valtavirran kannalta reuna-alueilla sekä kiistanalaisia ja epävarmoja niin epäilen olemassaolevan tieteen taustaoletuksia kun taas suurin osa tieteilijöistä ja tieteen harrastajista omaksuu ne sellaisenaan annettuna ihan samalla tavalla kuin uskovaiset oman uskontonsa perusteet ja ne ns. pseudoskeptikot (numeromies, sinä ja monet muut) suhtautuvat nykyisen tieteen maailmankuvaan aika hurmahenkisesti ja fanaattisesti uskoen kaikkia valtavirran ja varsinkin oman alansa auktoritetteja.
Itse pyrin olemaan jonkinlainen aito ja pyyteetön skeptikko ja totuuden etsijä.
En usko enkä luota oletusarvoisesti kehenkään enkä mihinkään annettuna ja nimenomaan etsin ja olen eniten kiinnostunut kaikista erilaisista ja uudenlaisista hahmotustavoista ja sellaisista ilmiöistä joihin pseudoskeptikot ja valtavirran ns. "auktoriteetit" suhtautuvat usein äärimmäisen torjuvasti ja pelokkaasti.
Näistä "huuhaaksi" ja fringetieteeksi oletetuista tutkimuskohteista poimin sitten omasta mielestäni mielenkiintoisimmat ja kehityskelposimmat ideat ja jätän muun osuuden vähemmälle huomiolle tai avoimiksi kysymyksiksi.
Matematiikka ja logiikka tuottavat näennäistä varmuutta koska ne ovat aksiomaattisia systeemejä joissa perusoletusten kuvitellaan pätevän "kaikissa mahdollisissa maailmoissa" mikä harvoin jos koskaan pitää paikkansa varsinkin jos kokeilee itse erilaisia hahmotustapoja ns. aitoon kokemustodellisuuteen ja voi usein samalla huomata niiden olevan toisiaan täydentäviä ja vain harvoin toisiaan poissulkevia mikä ei toimi kovin hyvin ehdottoman kyllä-ei logiikan metodien puitteissa.
Logiikka, matematiikka ja muut vastaavat kaavamaiset metodit ovat mielestäni ns. laiskan miehen tiedettä ja filosofiaa ja samalla äärimmäïsen omahyväistä ja ylimielistä käytöstä mikä tuntuu olevan hyvin yleistä ja tyypillistä hännystelevän akateemisen "wannabe eliitin " seurapiireissä. :D
...
Luonnossa ei ole "lakeja" vaan säännönmukaisuuksia jotka ovat ihmisten tapojen kaltaisia ja se ilmenee selkeästi jo kemiassa uusien yhdisteiden kiteytymisen yleistymisen prosesseissa.
"Paras" tietonne vaikuttaa aika avuttomalta joka hyvin ymmärrettävää nykyisenkaltaisen tieteen hyvin lyhyen historian ja kehityksen kannalta.
Tieteen valtavirran historia onkin se ehkä mielenkiintoisin aihe psykologiselta, sosiologiselta ja nykytieteen suhteen myös psykiatriselta kannalta ja sieltä löytyy aika paljon tahatonta komiikkaa.
Ihmisten omat kokemukset osoittavat että nykyinen tiede on suurimmaksi osaksi pelkkää pintaliitoa ja sekoilua. Matematiikka on vain keino yrittää peittää esim. nykyisen teoreettisen fysiiikan äärimmäinen pohjimmainen alkeellisuus ja massiivinen sekoilu.
Teknologian toimivuus ei sellaisenaan todista teorioita oikeaksi koska suurin osa tieteestä ei ole selityksiä vaan pelkkiä mittaus& aistidatan kuvauksia ja vain luonnossa havaitut säännönmukaisuudet ovat olennaisia tekniikassa.
...
Nykyisenkaltainen tiede& teknologia ja siihen liittyvä käyttäytyminen ja ajattelu on ollut äärimmäisen tuhoisaa ja vastuutonta ja muutamassa sadassa vuodessa ja intensiivisimmin n. sadassa vuodessa on aiheutettu valtavaa tuhoa ja kärsimystä luonnolle, eliöille ja ihmiskunnalle itselleen ja samalla upottu ahneuden & kulutuskulttuurin suohon kiihtyvässä idioluutiossa jolle ei ole näkyvissä muuta loppua kuin yhä todennäköisemmin ihan lähiaikoina toteutuva globaali ydinsota jota kukaan ei enää edes tunnu pelkäävän toisin kuin vielä 80-luvulla.
Tämän ihmiskunnan kiihtyvän idioluution takia pyrin välttämään muiden ihmisten seuraa niin paljon kuin mahdollista. Vielä 80-luvulla oli suhteellisen siedettävää mutta nykyinen meno on jo liian infernaalista ja myrkyllistä.
...
Taitaa olla tauon paikka taas vaihteeksi. :D
B:n logiikka.
Tauko lienee tässä tosiaan paikallaan. :D
B on vienyt keskustelun jo logiikasta → ontologiaan → kvanttifysiikkaan
→ salaiseen tieteeseen → valtavirtatieteen sosiologiaan → ydinsotaan.
Se ei enää ole yksi argumentti vaan maailmankuvan buffet.
B:n ongelma ei oikeastaan ole huono formaalinen logiikka. Hänen
logiikkansa on pikemminkin epäsymmetrinen epäilylogiikka: hän vaatii
erittäin vahvaa näyttöä vallitseville käsityksille, mutta käyttää pelkkää
mahdollisuutta avaamaan oven omille vaihtoehtoisille käsityksille.
B pitää logiikkaa rajallisena, mutta tieteen ja tiedon rajamailla se
näyttääkin toimivan varsin hyvin. :DD
R.
Tämä oli paljon mielenkiintoisempi asia kuin mitätöimisyrityksesi jota en edes viitsi kommentoida:
"Ajan suhteen symmetrisyys"
Kun ilmiöitä tarkastellaan mahdollisimman pienessä mittakaavassa niin ei enää tunnisteta hahmoja eikä rakenteita jotka ovat aina jonkinlaisia kokonaisuuksia.
Kun katsot paljain silmin esim. valokuvaa mistä tahansa makro-objektista niin tunnistat siinä hahmoja/rakenteita eli jokinlaisen kokonaisuuden. Jos vaihdat havaintovälineeksi esim. mikroskoopin ja katsot vain sen kautta sitä samaa kuvaa niin hahmot/rakenteet katoavat etkä tunnista enää muuta kuin joukon värillisiä pikseleitä.
Sama tilanne on tapahtumien ja prosessien suhteen joilla on aina jokin ajallinen kesto joka ei ole nolla ja jos se olisi nolla kyseessä olisi ikäänkuin videon pysäytyskuva josta on vaikeaa tai mahdotonta enää tunnistaa sitä tapahtumaa kokonaisuutena.
Tarpeeksi pienessä mittakaavassa eli mikrofysiikan tasolla tapahtumia ja rakenteita ei enää tunnisteta vaan kaikki näyttää muutosten suhteen symmetriseltä ihan samalla tavalla kuin valokuvasta ei enää erota hahmoja mikroskoopin kautta tarkasteltuna.
Fysiikkatieteessä oletetaan että vain heikko emergenssi eli vain joko satunnainen tai "luonnonlakien" mukainen on ainoa mahdollinen/sallittu selitys staattisina hahmotetuille rakenteille ja tapahtumille .
Kysymyksiä:
Onko ihmisen teknologia, tiede ja kulttuuri syntynyt heikkona emergenssinä pelkästään luonnlakien/sattuman kautta vai olisiko edes mitenkään mahdollista että ihmiset oikeasti voisivat aikaansaada jotain mitä ei ole jo valmiiksi determinoitu alkeishiukkasten tasolla?
tai konkreettisemmin:
Onko kännykäsi syntynyt heikon vai vahvan emergenssin kautta?
Ovatko tieteet teoriat ja filosofiset opit syntyneet pelkästään luonnonlakien ja sattuman determinoimina?
Ihminen hahmottaa asioita yleensä vastakohtien kautta ns. "suuriss"a asioissa (binäärinen hahmotus)
Esim.
1. Teesi - holistinen alkeelinen hahmotus
uskonto: kaikkivaltias Jumala loi maailmankaikkeuden ja luonnonlait ja ylimmät yhteiskunnan pomot ovat sen Jumalan edustajia Maan päällä.
2. Antiteesi - reduktionismi
tiede: Alkuräjähdys tuotti kaiken käyttökelpoisen energian ja kaikki on sen jälkeen alamäkeä universumin lämpökuolemaan asti. Alkuräjähdys tuotti (jotenkin) deterministiset muuttumattomat luonnonlait.
3. Synteesi:
Alussa oli täysin tyhjä erilaistumaton kokonaisuus jota ei voi määritellä eikä kuvailla koska sellainen edellyttäisi jotain erilaista johon verrata - ei ennalta määriteltyjä luonnonlakeja eikä aikaa. Ikäänkuin vertauskuvallisesti syvän unen tila ilman unennäköä.
Erilaistuminen erilaistumattomasta tuottaa entiteettejä, olosuhteiden mukaan kehittyviä säännönmukaisuuksia. Käytännössä ainoa aito ja muuttumaton "luonnonlaki" on looginen ristiriidattomuus ajan ja paikan suhteen. Aika ja paikka syntyvät automaattisesti erilaistumisen seurauksena.
Kun prosessi etenee niin ehdolistumisten määrä lisääntyy ja sen seurauksena syntyy uusia rakenteita ja prosesseja jotka toimivat samalla ympäristönä tuleville entiteeteille jotka syntyvät jakautumalla Ikäänkuin fraktaaliprosessissa jossa prosessien lopputulokset syötetään takaisin prosessiin jolloin syntyy automaattisesti kompleksisuutta ja analogisesti samankaltaisia rakenteita todellisuuden eri tasoilla ja eri mittakaavoissa.
Hermeettinen periaate: "Niin ylhäällä kuin alhaalla. Niin sisällä kuin ulkona."
Sisäpuoli= tietoisuus
Ulkopuoli= kokemuksellinen aineellisuus
Ylhäällä = makrotodellisuus kosmologiassa ja tähtieteessä
Alhaalla = kaikki mahdollinen mikrotodellisuuden ja makrotodellisuuden välissä
Tietoisuus ja aine ovat saman erilaistuneen & erilaistumattoman todellisuuden toisiaan täydentäviä aspekteja.
A Mandelbrot Fractal Zoom (3e3284)
https://youtu.be/6ouG6L-2L3Q?list=RD6ouG6L-2L3Q
2-arvoinen logiikka: Vain 1 paradigman määrittelemä näkökulma ---> joko-tai hahmotus josta seuraa erimielisyyksiä, riitoja, sotia yms.
Toisiaan täydentävät näkökulmat --->sekä-että hahmotus , yhteistoiminta, rauhallinen kehitys, kokonaisuuden harmonia
....
Alan Wattsin ajatteluun kannattaa muuten perehtyä. Hän on mielestäni merkittävin 1900-luvun ajattelija joka tajusi suurin piirtein kaiken olennaisen ja sen mikä on pielessä nykyisessä kulttuurissa hyvin kansantajuisesti ilmaistuna.
https://www.youtube.com/results?search_query=Alan+watts
B
B.
No jotain mielenkiintoista, kokeilen vastata tieteenfilosofian
suunnasta, loogisen jä käsitteellisen koherenssin suunnasta.
Erotetaan mitä havainnot osoittavat, mitä nykyiset teoriat selittävät ja
mikä jää avoimeksi.
Voiko todellisuudessa syntyä jotakin aidosti uutta, vai onko kaikki jo
määräytynyt mikrofysiikan tasolla?
- Onko ihmisen teknologia, tiede ja kulttuuri syntynyt heikkona
emergenssinä luonnonlakien ja sattuman kautta?
Kyse ei ole pelkkä sattuma, takana ovat fysikaaliset ja biologiset
prosessit, sen kautta esiintyvät ihmisen ominaisuudet, sen myötä
oppiminen, tavoitteellinen toiminta ja kultturin välittämä tieto.
Heikko emergenssi tarkoittaa tavallisesti sitä, että kokonaisuuden
ominaisuudet syntyvät osien vuorovaikutuksesta, vaikka niitä ei ole
mielekästä kuvata pelkästään osien ominaisuuksilla.
Kännykkä on makrotason rakenne, jota ei voi tunnistaa
tarkastelemalla irrallisia alkeishiukkasia.
- Voiko ihminen aikaansaada jotakin, mitä ei ole ennalta määrätty
alkeishiukkasten tasolla?
Tämä on vaikeampi kysymys.
Ihmisen päätös voi olla todellinen syy kännykän valmistamiseen,
vaikka päätöksen toteutuminen edellyttää fysikaalisia prosesseja.
Avoimeksi jää, missä määrin ihmisen toiminta voisi olla aidosti ei-
determinististä ja mitä vapaa tahto silloin tarkoittaisi. Pelkkä
emergenssi ei ratkaise sitä.
- Ovatko luonnonlait ikuisia ja muuttumattomia?
Nykyinen fysiikka olettaa monissa teorioissaan, että niiden peruslait
ja parametrit ovat tietyssä mielessä muuttumattomia. Tämä ei ole
kuitenkaan sama asia kuin todistus siitä, että kaikki luonnonlait ovat
ikuisesti muuttumattomia.
Teorioita arvioidaan niiden selitysvoiman, havaintojen ja ennusteiden
perusteella.
Mutta siitä, ettei muuttumattomuutta voida todistaa kaikille ajoille, ei
seuraa, että luonnonlait muuttuisivat. Molemmat väitteet vaativat
omat perustelunsa.
- Voisiko aika, paikka ja luonnon säännönmukaisuus syntyä
erilaistumisesta?
Tätä tutkitaan laajasti. Esimerkiksi aika-avaruuden emergenssi on
vakavasti otettu tutkimusaihe. Se ei kuitenkaan sellaisenaan tue
väitettä, että kaiken alussa olisi ollut täysin erilaistumaton
kokonaisuus, josta aika, paikka ja säännönmukaisuudet syntyivät.
Ja mitä tarkoittaa erilaistuminen, jos aikaa tai ennalta määriteltyjä
säännönmukaisuuksia ei vielä ollut? Vertauskuva voi havainnollistaa
ajatusta, mutta se ei vielä selitä, miten prosessi tapahtuu.
- Voiko logiikka olla luonnon ainoa muuttumaton laki?
Looginen ristiriidattomuus ei yksin tuota luonnon rakennetta.
Looginen ristiriidattomuus rajoittaa johdonmukaista päättelyä ja
teorioiden muodostamista. Se ei kuitenkaan yksin kerro, millainen
maailma on.
On erotettava looginen mahdollisuus fysikaalisesta mahdollisuudesta.
Logiikka kertoo, mitä oletuksista seuraa; havaintojen ja teorioiden
tehtävä on selvittää, mitkä oletukset kuvaavat luontoa.
R.
"Voiko todellisuudessa syntyä jotakin aidosti uutta, vai onko kaikki jo määräytynyt mikrofysiikan tasolla?"
Esität sellaisia suuria kysymyksiä joita olen aikaisemmin jo täällä käsitellyt melko laajasti vaikka valitettavasti esim. filosofia osiossa vain 30 sivua (n. 3 v) on luettavissa ja kaikki sitä vanhempi aineisto on hankalammin löydettävissä hakukoneiden avulla jos sitä enää edes on tallessa.
....
Katso ympärillesi. Koko ajan syntyy jotain uutta nimenomaan ihmisten tuottamana (tiedettä, tekniikkaa, taidetta, uusia tapoja tehdä asioita).
Tästä voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen että nimenomaan elollisen luonnon tasolla ilmaantui joitain sellaista mikä oli selkeästi erilaista kuin aikaisemmat makrofysiikan ja kemian ilmiöt vaikka nekin vaikuttavat suurelta osin jonkinlaiselta valmistautumiselta vastaanottamaan uutta & erilaista todellisuutta jostain syvemmältä epälokaalilta tasolta joka on tietysti edelleen hyvin kiistanalaista monien sellaisten mielestä jotka ovat tiukasti atomistiseen todellisuusmalliin sitoutuneita.
"Ihmisen päätös voi olla todellinen syy kännykän valmistamiseen, vaikka päätöksen toteutuminen edellyttää fysikaalisia prosesseja."
Pelkkä päätös ei riitä. Pitää vähitellen kehittää tietotaitoa uuden tekniikan kehittämisessä ja nykyinen elektroniikka nojautuu hyvin pitkälle kvanttifysiikan mittakaavan säännönmukaisuuksiin.
Luonnossa sellaisenaan ei ole koneita ellei väkisin halua tulkita elollisia olioita koneiksi ja konevertauskuvassa ensimmäisiä malleja olivat kellokoneisto & höyrykone ja tekniikan kehittyessä myös konemetaforaa kehitettiin niin että nykyään se hahmotetaan tietokone ja tekoälymallien mukaan.
Tästä voisi päätellä että ihmiskunnan tiede kehittyy sitä mukaa kuin ihmisen kehittämä tekniikka kehittyy mutta jo pelkästään siitä että taustalla vaikuttava vertauskuva muuttuu pitäisi oivaltaa että kyse on vain ihmisen hahmotuksen kehityksestä ja ollaan vielä äärimmäisen kaukana koko totuudesta.
Kartta ei ole sama kuin maasto ja ihmisen tiede ja filosofia toimii nimenomaan todellisuuden kartoittamisessa eikä todellisuuden ja tieteen välillä siis kannata koskaan olettaa minkäänlaista täydellistä identiteettiä ja sen takia mahdollisimman poikkitieteellinen ja myös ihmisen oman kokemuksen huomioon ottava tutkimus voisi olla hedelmällisintä eikä erilaisiin metafyysisiin karttatason poteroihin asemoituminen kuten nykyisen tieteen ja filosofian melko alkeellisissa & umpimielisissä reviirikiistoissa.
Tieteen kokonaisuus on niin fragmentoitunut että sen kautta on hyvin vaikeaa muodostaa koherenttia maailmankuvaa jos jätetään huomiotta metafysiikka ja keskitytään vain siihen mitä on oikeasti tähän mennessä löydetty ja havaittu ilman uskonnollis-filosofista samaistumista mihinkään olemassaolevaan narratiiviin tai teoriaan.
Tieteessä ei ole narratiivista riippumattomia faktoja. Olennaisin asia on aina havaintojen ja mittausten tulkinnat jotka ovat vain havaintoihin projisoituja hahmotuksia (karttaehdokkaat).
Tede voi kehittyä vain sitä mukaa kuin havaintovälineet kehittyvät eikä oikotietä ole.
Tiede edellyttää sekä avointa että kriittistä ajattelua mutta ei umpimielistä skepsismiä joka on aina vahvan dogmaattisen uskon ääntöpuoli jossa sitoudutaan tiukasti johonkin hahmotukseen ja torjutaan samalla kaikki erilainen mikä ei mahdu siihen omaksuttuun malliin.
....
"Kyse ei ole pelkkä sattuma, takana ovat fysikaaliset ja biologiset prosessit, sen kautta esiintyvät ihmisen ominaisuudet, sen myötä oppiminen, tavoitteellinen toiminta ja kultturin välittämä tieto."
Tuossa sitoudut reduktionismiin. Jos ajatellaan alkuräjähdysmallia ja siitä seuraavaa lämpökuolemaa niin on hyvin vaikea kuvitella että todellisuus on niin monimuotoinen ja rikas sisällöltään vaikka siitä oletetusta Big Bangistä on kulunut jo miljardeja vuosia ja koko ajan ilmeisesti syntyy uusia aurinkoja eikä mikään oikeasti viittaa minkäänlaiseen massiiviseen entrooppiseeen tuhoon vaan pikemminkin siihen että maailmankaikkeus jotenkin onnistuu ylläpitämään matalaan entropiaan liittyvää riittävää tasapainoa.
Kaiken olemassaolevan taustavaikuttaja ei siis välttämättä ole ns. aine/energia vaan jotain sellaista jolle ei ole edes selkeää käsitettä ja hahmotettavissa esim. harmonian, luovuuden, älykkyyden ja informaation käsitteiden kautta jotka liittyvät perinteiseen "henkisyyteen" esim. hermeettiseen perinteeseen jossa todellisuuden pohjana on ns. mentaalisuus eli sellainen tietoisuuden taso johon esim. lähes kaikkien muiden kulttuurien perinteissä on ainakin jossain määrin pyritty eikä kuten länsimaissa luonnon hyväksikäyttöön ja kontrollointiin.
esim.
https://en.wikipedia.org/wiki/Hermetica
https://archive.org/details/the-kybalion-three-initiates-z-library/page/n5/mode/2up
Hermeettinen perinne oli voimissaan vielä renesanssiaikana Euroopassa mutta ns. Valistuksen aika pysäytti sen kehityksen ja sitten päädyttiin Newtonin, Descartesin jne. kautta nykyiseen melko kaoottiseen tilanteesee
B.
Kartta ja maasto analogia on aika hyvä.
Mutta kartan keskeneräisyys ei kerro, mitä maastossa vielä on.
Sama koskee sinun karttaasi. Vaadit tieteeltä kriittisyyttä mutta et
sovella samaa vaatimusta omaan hermeettiseen tulkintaansi.
Tässä näkyy epäsymmetrinen epäilylogiikka: vallitsevan tieteen puutteet
lasketaan sitä vastaan, mutta oman vaihtoehdon puutteet tulkitaan lähinnä
merkiksi siitä, että asiaa pitäisi tutkia lisää.
Mutta millaisen havainnon tai perustelun avulla erotat toisistaan kaksi vaihtoehtoa: että todellisuuden taustalla on tuntematonta fysikaalista rakennetta tai että sen perustana on hermeettinen mentaalisuus? Mitä jälkimmäinen selittää, mitä ensimmäinen ei selitä? Muuten mentaalisuus jää mahdolliseksi tulkinnaksi, ei vielä selitykseksi.
R.
Tässä on kyseessä paradigmaan liittyvä kiista. Sinulla ja kaikilla muillakin instituutioiden vah vasti ehdollistamilla on se valtavirran paradigma johon sinut on koulutettu ja johon olet vahvasti sitoutunut. Arvioit kaikkia siitä poikkeavia hahmotuksia ja näkökulmia vain sen oman paradigmasi viitekehyksessä etkä edes halua perehtyä tarkemmin sellaiseen mikä voisi kyseenalaistaa sen omaksumasi ajattelutavan ja narratiivin.
Itse taas olen aina kokeillut erilaisia paradigmoja ja syventynyt niihin ja jossain vaiheessa löydän jokaisesta suuntauksesta jotain puutteita ja ns. sokeita pisteitä mikä on luonnollista koska kielellisesti ei voi ilmaista kerrallaan kuin yhden näkökulman koska kielen logiikka ei osaa hypätä luontevasti näkökulmasta toiseen vaan ajattelu on pelkkien käsitteiden tasolla aina ikäänkuin yksiraiteista ja vahvasti urautunutta ja ikäänkuin kaivetaan samaa kuoppaa aina vain syvemmälle koska valaistus tuntuu sen kuopan kohdalla hyvältä ja kaikki näyttää selkeältä ja suoraviivaiselta ja voi kehittää algoritmisia metodeja ja laitteita automatisoiman jatkotutkimusta vaikka kaikki merkittävimmät tulokset on yleensä jo saavutettu ainakin uskomusten tasolla ja tutkimuskohteen hedelmällisyys on jo aika heikkoa ja enää vain yksityiskohtien tarkennusta.
Tämän tyyppinen tiukasti paradigmaan (narratiiviin) sitoutunut toiminta ja kehitys tappaa helposti kaiken mielikuvituksen, luovuuden ja intuition koska kaikki uusi ja erilainen koetaan liian radikaalina ja olemassaolevaa järjestystä tuhoavana.
Tieteellinen metodi ei voi tuottaa selityksiä vaan ne selitykset ovat aina vallitsevan narratiivin mukaista ja usein alitajuntaan ehdollistettua hyvin mekaanista ja automaattista projisointia havaintojen & mittausten tulkintaan.
Minkäänlainen kaavamainen falsifiointi- eikä verifiointimetodi ei toimi empiirisesä tieteessä algoritminomaisesti koska tieteen hypoteesien ja teorioiden oikeellisuus määritellään niiden ennusteiden perusteella mikä taas edellyttää säännönmukaisuuksien tunnistamista ja ne säännönmukaisuudet voidaan testata vain lokaalisti eikä käytännössä voida eristää ilmiöitä ympäristöstä ellei jo etukäteen tiedetä varmasti mitkä asiat vaikuttavat tutkimuskohteeseen mikä on käytännössä aina mahdotonta.
Luonnon säännönmukaisuudet ovat myös täysin riippumattomia paradigmoihin liittyvistä tulkinnoista joten ennusteen toimivuus tai toimimattomuus ei voi vahvistaa eikä kumota teorioiden selitysosuutta vaan pelkästään ilmiöiden kuvausten oikeellisuuden niissä rajoissa missä havainnot ja mittauslaitteet kykenevät ylipäätänsä operoimaan.
Tiede ja filosofia ovat siis pohjimmiltaan epäonnistumiseen tuomittuja projekteja ainakin nykyisessä muodossaan ja kannattaisi ihmisten vain keskittyä elämään päivä kerrallaan ja jättää huomiotta kaikki mahdolliset hirrarkkiset instituutiot ja niiden säännöt.
....
Kannatan nykyään rauhanomaista anarkismia zen tyyliin Alan Wattsin esimerkkiä seuraten jolloin elämä tuntuu mukavalta ja ihmisten enemmistön touhut lähinnä huvittavilta ja typeriltä.
Jos ei opi helposti ja haluaa lyödä päätään seinään niin oppii vain vaikeasti vastoinkäymisten kautta joita nykytilanteen vibojen perusteella on tulossa roppakaupalla viimeisten satojen vuosien sekoilujen karmana ihmiskunnalle.
B
B.
"Tässä on kyseessä paradigmaan liittyvä kiista. "
Kuinka monta kertaa pitää sanoa etten edusta mitään valtavirtoja
tai muita jota kritisoit. Edustan vain itseäni ja omaa ajatteluani.
Se ero mikä meillä on, liittyy suhtautumiseen erääseen tekniseen
asiaan. Minä haluan tietää miten asiat ovat, sinä haluat metafysiikan
joka kertoo miten asiat ovat.
Eihän siinä ole mitään virhettä, ainoa kompastuskivi on siinä kohtaa
jos käytät metafysikkaasi perustelemaan asioita, vaikka metafysiikka
itse pitäisi perustella.
Meidän ero liittyy siihen miten suhtaudumme tiedon rajaan.
Minä hyväksyn tiedon rajan, vaikka se johtaisi filosofiseen
tietämättömyyteen, eikä sitä tarvitse täyttää jollakin oletuksella.
Sinä taas näytät täyttävän tuntemattoman puolen metafysiikalla:
postuloit olioita ja niiden välisiä suhteita, vaikka juuri niiden
olemassaolo ja merkitys pitäisi vielä perustella.
Etsit vaihtoehtoista karttaa; minä tutkin enemmän sitä, mitä karttaan
on perusteltua piirtää.
R.
Jos lyön sinua halolla päähän niin se on aitoa fysiikkaa ilman turhaa metafysiikkaa. :D
Matematiikka ja logiikka ovat myös metafysiikkaa koska ne projisoidaan havaintojen käsitteellisiin tulkintoihin.
B
B.
"Jos lyön sinua halolla päähän...."
Siis fyysisellä halolla!
Olet tähän mennessä huitonut minua metafyysisillä
lillukan varsilla.
Mutta tuo väite logiikan metafyysisyydestä on erikoinen,
realisteilla, idealisteilla, materialisteilla on sama logiikka,
mutta käsitteet erilaisia.
Katsos, kun he tekevät käsitteellisiä oletuksia, he käyttävät
samaa logiikkaa arvioidessaan väitteidensä johdonmukaisuutta.
Logiikka rajoittaa oletuksista tehtyjä johtopäätöksiä, myös
metafyysisiä oletuksia, logiikka on riippumaton metafysiikasta
mutta ei käsitteellisistä oletuksista, mitä filosofit tekevät.
R.
"Mutta tuo väite logiikan metafyysisyydestä on erikoinen,realisteilla, idealisteilla, materialisteilla on sama logiikka,mutta käsitteet erilaisia."
Intuitio voi toimia ja toimii ilman käsitteitä ja logiikkaa koska oikea aivopuolisko ei operoi käsitteiden tasolla vaan toimii ikäänkuin virittimenä kollektiiviseen alitajuntaan joka on kaiken olemassaolevan sisäpuolinen aspekti (kaksoisaspektimonismia käsitteiden tasolla viitteenomaisesti ilmaistuna) ja käytännössä tietää kaiken ja jokainen meistä ja kaikesta muuustakin on vain pisara siinä meressä.
Kun sitä intuitiota yritää ilmaista niin syntyy helposti lukijoissa/kuulijoissa väärinkäsityksiä jotka johtuvat siitä että todellisuudessa juuri kukaan ei päättele käsitteiden määritelmien vaan omien assosiaatioidensa värittämien mielikuvien pohjalta.
Vain kaltaisesi tiukasti mekanistiseeen ajatteluun ehdollistuneet filosofit ja tieteilijät kuvittelevat päättelevänsä aina tiukasti logiikan sääntöjen mukaisesti ja on hyvin vaikeaa käytännössä testata toimiiko se päättely oikeasti konkreettisen todellisuudessa vai onko dominointiin pyrkivä egomieli taas onnistunut huijaamaan itseään ja muita.
Itse pidän ohjelmointikieliä paljon kiinnostavimpina kuin muodollista logiikkaa joka näennäisesti pätee vain hyvin abstraktilla ja pelkistetyllä tasolla esim. predikaattilogiikassa joka on äärimmäisen kaukana kokemustodellisuudesta ja jossa ei ole abstrahoitu edes todellisuutta vaan länsimaisen luonnollisen kielen substantiivi-predikaattihahmotusta josta jo aikaisemmin tässä ketjussa mainitsin.
Kun ohjelmoin jotain niin testailen jokaisen alirutiinin erikseen vaihe kerrallaan kunnes se toimii ja tämäntyyppistä debuggausta on hyvin vaikeaa ja hidasta soveltaa muodollisen logiikan ja luonnollisen kielen käsiteilmaisujen tasolla jotka ovat molemmat metatasolla suhteessa siihen perimmäiseen todellisuuteen josta vain pieni osa suodattuu ihmisaivojen ja hermoston kautta vasemman aivopuoliskon loogis-analyyttiseen prosessointiin ja toimii usein AOL periaatteella (analytical overlay eli narratiivit, käsitteiden merkitykset, odotukset, uskomukset jne.) käytännössä tuottavat trakoitushakuisia pelkistettyjä ja manipulointiin pyrkiviä ilmaisuja tieteessä, filosofiassa ja arjessa toimien ihmislajin puppugeneraattorina varsinkin nykyisissä mekanistisissa todellisuudesta kauas vieraantuneissa kulttuureissa.
Luonnonoloissa nykyihminen kuolisi hyvin nopeasti sukupuuttoon ja metsästäjä-keräilijät voisivat taas yrittää uudestaan jos mitään mahdollisuuksia siihen enää edes olisi.
Filosofia varsinkin nykyisessä hyvin kapean näkökulman loogis-analyyttisessä muodossaan on minusta äärimmäisen triviaalia ja sama koskee suurinta osa nykyisestä tieteestä.
Akateeminen vasemman aivopuoliskon sekoilu pilaa kaiken!
Iain McGilchrist oivalsi tämän hyvin:
https://www.youtube.com/watch?v=dFs9WO2B8uI
B.
Käsittelet logiikkaa ikään kuin se tarkoittaisi vain muodollisten
päättelysääntöjen mekaanista soveltamista.
Ihmisen päättely ei käytännössä koostu pelkistä muodollisista
päätelmistä. Käsitteisiin liittyy mielikuvia, taustaoletuksia ja
assosiaatioita. Käsitteissä on paljon aineistoa, enemmän
mitä haluat loppukommentissa sanoa.
Sinulta jää huomaamatta logiikan laajempi tehtävä:
se auttaa arvioimaan, mitä väitteistä seuraa, missä perustelu
katkeaa ja ovatko väitteet keskenään ristiriidassa.
Ohjelmointi on hyvä esimerkki, minäkin ohjelmoin, mutta en
käytä FreeBasicia mitä sinä ilmeisesti käytät. Tietenkin joudut
sitoutumaan kääntäjän tiukkiin sääntöihin ja logiikkaan, aliohjelmien
vääntö on hyvä vihje siitä, Basicit ovat huonosti suunniteltuja.
Omalla kielelläni ei edes ole aliohjelmia, sen kääntäjä on paljon
joustavampi ja debuggaus on luontevaa ja nopeaa.
Mutta tässä on pointti; klassinen tietokone on logiikkaa simuloiva,
joten sen ohjelmointi ongelmaratkaisussa on tietenkin loogista
vääntöä. Kääntäjät pakottavat ohjelmoijan ratkaisemaan ongelman
"in terms of compiler", siinä kietoudut tietokoneen logiikkaan aika
tiukasti.
En väheksy intuititota, sovellan sitä paljon itsekin, mutta ei se ole
irrallaan logiikasta.
Intuitio voi tuottaa hyvän hypoteesin; sen perustelut ja seuraukset
on silti arvioitava erikseen. Siihen tarvitset logiikkaa laajemmassa
mielessä kuin aikaisemmin mainittu muodollinen logiikka.
En puutu siihen, että oikea aivopuolisko virittyisi kollektiiviseen
alitajuntaan, joka tietää kaiken. Ensimmäinen ajatus on tunnistettava
havainto ihmisen ajattelusta; jälkimmäinen on metafyysinen oletus.
Juuri sitä metafysiikkaa, jolla etsit miten asiat ovat, kuten mainitsin
viime tekstissäni.
R.
Erilaisten hahmotusten puitteissa kannattaa kuitenkin yrittää ymmärtää että niiden erilaisten mallien taustalla ovat yleensä myös erilaiset kokemukset ja havainnot ja niistä seuraavat premissit eli sen vaihtoehtoisen mallin ei tarvitse välttämättä ottaa lainkaan huomioon niitä oletuksia joihin valtavirtamalli nojautuu. Esim. Big Bang mallin yksi olennainen tulkinta liittyy punasiirtymään jonka Halton Arp tulkitsi eri tavalla eli ei galaksien etääntymisenä vaan hänellä oli sellainen hypoteesi joka liittyi uusien galaksien syntymiseen emogalaksien keskustoista ja muistaakseni niiden galaksien keskustojen mustista aukoista jolloin se punasiirtymä tulkittiin tulkittiin eri tavalla.
Sama koskee kaikkia muitakin vaihtoehtoisia hahmotuksia eli kaikissa ei ole samoja tulkintoja eikä samoja premissejä jonka takia valtateorioidne kannattajat eivät niitä kykene ymmärtämään koska vertaavat sitä aina vain siihen omaksumaansa malliin ja sinulla vaikuttaa olevan samankaltaisia virhepäätelmiä kun syytät minua käsitesotkuista.
Mielikuviin ja assosiaatioihin ei voi ainakaan helposti soveltaa muodollista päättelyä koska kyse on usein sellaisista asioista joita mahdotonta määritellä riittävän tarkasti.
Käytännössä omaksuttu narratiivi leikkaa kaiken sellaisen pois päättelystä mikä on ristiriidassa sen narratiivin taustaoletusten kanssa jolloin päättelyn johtopäätökset voivat olla vääriä eikä sitä edes yleensä huomata.
Koska lähes kaikki mahdollinen empiirinen tutkimus on aina jotenkin keskeneräistä niin on usein ennenaikaista olettaa että olemassaolevan aineiston perusteella edes kannattaisi yrittää rakentaa mitään lopullisia johtopäätöksiä ja olettaa sitä kautta ristiriitoja.
Omaksumassani progressiivisessa aproksimaatiossa pidättäydytään lopullisten johtopäätösten tekemistä niin kauan kuin mahdollista ja käytetään tutkimuksissa läydettyjä tuloksia vain heuristisina apuvälineinä jatkotutkimuksia varten. Ei siis ole kiirettä mihinkään eikä haaveilla urakehityksestä eikä mistään turhanpäiväisistä noobeleista yms. pinnallisesta roskasta. :D
...
Mikähän kieli sinulla sitten on jos ei ole edes mahdollisuutta käyttää aliohjelmia jotka nimenomaan mahdollistavat laajojen ohjelmistojen modulaarisen rakenteen ja ulkopuolisten kirjastojen käytön samalla tavalla kuin esim. C tai Pascal -kielissä. Muistaakseni sinulla oli samanlaista sekoilua kun viimeksi keskusteltiin tästä vuosia sitten.
....
Controlled remote viewing (crv) prosessin toimivuus osoittaa että kyse ei ole metafysiikasta vaan siitä että jotenkin esim. meditaation harjoittama mieli kykenee virittäytymään implisiittisen tason todennäköisyyksiin ja poimimaan sieltä fysikaalisiksi kehkeytymässä olevia tulevia fyysisiä tapahtumia ja se liittyy myös siihen että monet keksinnöt ovat ilmaantuneet ensin tutkijoiden unissa tai epätavallisissa tietoisuuden tiloissa esim. LSD:n avittamina. Intuitio on samantyyppistä. Crv toimii täysin sokkona ajan ja paikan etäisyydestä riippumatta ilmaan minkäänlaista etukäteistietoa kohteesta.
Ratkaisu usein putkahtaa mieleen esim. aamulla heti heräämisen jälkeen kun tekee jotain ihan kuin yrittää ratkoa ko. ongelmaa esim. suihkussa tai kävelyreissun aikana.
Tällaista oivallusta ei siis edellä minkäänlainen looginen päättely vaan nimenomaan päinvastoin eli jätetään ongelma rauhaan riittävän pitkäksi aikaa niin alitajunta voi rauhassa tuottaa vastauksen joka on usein myös hyvin looginen ja sopiva.
Eiköhän tämä riitä tämän aiheen vatvomisesta sinun kanssasi kun ajattelin rentoutua ja sitten keskittyä taas omiin projekteihini.
B
B.
"Mikähän kieli sinulla sitten on jos ei ole edes mahdollisuutta käyttää
aliohjelmia....."
En sanonut ettei olisi mahdollisuutta käyttää aliohjelmia,
mutta kielen rakenne on sellainen, etteivät ne ole aliohjelmina.
Siis kielessä ei ole klassista aliohjelma syntaksia, koska kääntäjä
toimii toisella periaatteella kuin vaikka C tai Pascal tai FreeBasic'ssa.
Kirjastojen käyttö on aivan hyvin mahdollista.
Aliohjelma on lähinnä tiedonkäsittely ihmisten keksintö
modulaarisuuden toteuttamaksi, kuten eräät muutkin rakenteet.
Tämä kieli on hyvin modulaarisuutta tukeva, mutta C- ja Basic-ohjelmoijille tämä kieli on aluksi hyvin erikoinen, koska
modulaarisuus on myös itse kielen ominaisuus, C-ohjelmoijat ja
muutkin tulevat tehneeksi karmeita möykkyohjelmia.
Tekoälyt osaavat nykyään ohjelmoida tällä kielellä, mutta jos
ne ovat tottuneet C-kieleen, jälki on on aika surkeaa.
Tekoälyt voi opettaa tekemään hyvää koodia, helposti antamalla
oikeat ohjeet, kuten olen omassa tietoisessa tekoälyssäni tehnyt.
En muista sekoilleeni aiheesta, sekoitat minut johonkin muuhun.
En viitsi kertoa kielen nimeä, menisi mainostamiseksi.
Olen kyllä tutustunut FreeBasiciin, mutta siinä ei ollut mitään minua
kiinnostavaa.
R.
On kaksi melko erilaista mutta sukua olevaa tapaa peittää epämiellyttävä totuus:
Vaikeneminen – asiasta ei puhuta, sitä ei uutisoida tai siitä tehdään sosiaalisesti hankala puheenaihe. Lopulta ihmiset eivät välttämättä edes tiedä, että asia pitäisi ottaa esille.
Informaatioähky / kohina – totuutta ei varsinaisesti kielletä, vaan sen ympärille tuotetaan valtava määrä asiaan liittyvää mutta merkityksetöntä, virheellistä tai ristiriitaista informaatiota. Tällöin olennainen hukkuu massaan.
Johan on taas jonninjoutavaa pakerrusta! Tämäkö filosofiaa? Yhtä jokeltelua hutun huttuna.
Tiiviimpää, paremmin jäsenneltyä ja selkeämpää kirjoittelua tarvittaisiin. Kuka noita viitsii edes lukea?
Jos aika-avaruus on kvantittunut eli koostuu eräänlaisista "aika-avaruuden atomeista", erittäin energiset fotonit voivat käyttäytyä eri tavoin kuin suhteellisuusteoria ennustaa. Tämä voisi olla merkki kvanttigravitaatiosta.
Hän esittelee Nāgārjunan neliosaisen logiikan (tetralemma):
jokin on
jokin ei ole
jokin on ja ei ole
jokin ei ole kumpaakaan
Havainnon teorialatautuneisuus!