Descartes etsi varmaa tietoa ja päätyi typeryyteen "cogito ergo sum". Ajattelija muka olisi olemassa jotenkin itsestään tyhjyydessä roikkuvana subjektina. Vielä nykyisinkin jotkut toopet luulevat tässä olevan jokin "syvällinen viisaus". Ei ole.
Havaintoa ei voi olla ilman subjektia, joka sen kokee, mutta havaintoa ei voi olla myöskään ilman objektia, eli sitä mitä havaitaan. Jos havainnon yrittäisi muodostaa ilman objektia, ei olisi ymmärätnyt oikein, mitä *havaitsemisella* tarkoitetaan. Havaitsijaa ei voi dualistisesti erottaa maailmasta irralleen. Se on perustavaa laatua oleva ajatusvirhe, jota kartesiolaisuus ylläpiti vääristyneesti. Siitä on johtunut myös ajatusvirhe ns. mind-body ongelmaa koskien: miten tietoisuus voisi vaikuttaa aineelliseen maailmaan?
Koska tietoisuus ei ole, eikä voi olla mikään maailmasta eikä materiasta irrallinen todellisuus, mitään mind-body ongelmaa ei ole olemassakaan. Se on pelkkä vääristyneestä ajattelusta johtuva näennäisongelma. MOT
Havaintoa ei voi olla ilman subjektia, joka sen kokee, mutta havaintoa ei voi olla myöskään ilman objektia, eli sitä mitä havaitaan. Jos havainnon yrittäisi muodostaa ilman objektia, ei olisi ymmärätnyt oikein, mitä *havaitsemisella* tarkoitetaan. Havaitsijaa ei voi dualistisesti erottaa maailmasta irralleen. Se on perustavaa laatua oleva ajatusvirhe, jota kartesiolaisuus ylläpiti vääristyneesti. Siitä on johtunut myös ajatusvirhe ns. mind-body ongelmaa koskien: miten tietoisuus voisi vaikuttaa aineelliseen maailmaan?
Koska tietoisuus ei ole, eikä voi olla mikään maailmasta eikä materiasta irrallinen todellisuus, mitään mind-body ongelmaa ei ole olemassakaan. Se on pelkkä vääristyneestä ajattelusta johtuva näennäisongelma. MOT
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässä on vahva ja ajattelua vammauttava perusteeton oletuksesi.
"Koska tietoisuus ei ole, eikä voi olla mikään maailmasta eikä materiasta irrallinen todellisuus, mitään mind-body ongelmaa ei ole olemassakaan."
Ei siinä ole mitään oletusta. Se seuraa suoraan subjekti-objekti suhteesta asiassa. Se on ns. looginen totuus.
Mielenkiintoista on pohti myös sitä, miksi Descartes päätyi noin typerään ajatteluun, vaikka nykyisin filosofit näkevät kartetiolaisuuden vakavan virheajattelun.
Descartes eli aikana, jolloin luonnontiede alkoi selittää maailmaa "koneena" deterministisesti. Descartes halusi pelastaa ihmisen sielun ja vapaan tahdon tältä mekanistiselta systeemiltä. Erottamalla "mielen" (res cogitans) ja "kehon" (res extensa) hän pystyi sanomaan, että tiede voi tutkia kehoa koneena, mutta kirkko ja filosofia saavat pitää "sielun" omassa ajattelussaan duolistisesti hengissä.
Every matter must Be established by The testimony of two or Three witnesses. 2. Kor. 13:1
Vasta kun on havaitsija joka aistii ympäristöä muuttuu aallot hiukkasiksi?
Miksi metsä on sellainen pelottava paikka että sinne eksyy. Samoin aavat meret. Ehkä niiden materia ei ole established vaan on osittain aaltomuodossa koska ei ole tarpeeksi havainto voimaa.
On sellainen huoneentaulu, jossa lukee, että Jumala näkee kaiken. Siihen voisi lisätä, että myös lävistää kaiken.
• Havaitsija ja tietoisuus: Kvanttimekaniikassa (kuten kaksoisrakokeessa) havaitsijan rooli on keskeinen. Järjestelmän mittaaminen tai havaitseminen pakottaa sen valitsemaan tietyn tilan. Metafysiikassa tämä rinnastetaan usein siihen, että tietoisuus luo tai muotoilee todellisuutta.
• Aallot ja hiukkaset: Valo ja aine ilmentävät aalto-hiukkasdualismia. Ne voivat käyttäytyä joko aaltoina (mahdollisuuksien kenttänä) tai hiukkasina (paikallistettuna aineena) sen mukaan, miten niitä mitataan eli havaitaan.
• Valo ja pimeys: Fysikaalisesti valo on sähkömagneettista säteilyä ja pimeys sen puutetta. Filosofisesti valo edustaa tietoa, heräämistä ja tietoisuutta, kun taas pimeys edustaa potentiaalia, ainetta tai tietämättömyyttä.
• Aurinko ja kaikkinäkevä silmä: Nämä ovat puhtaan tietoisuuden, valon ja perimmäisen havaitsijan symboleita. Kaikkinäkevä silmä (Horuksen silmä, Johdatuksen silmä) symboloi korkeampaa havaintoakykyä, joka näkee aineellisen verhon (pimeyden) läpi ja paljastaa asioiden todellisen, aallonpituuksista ja hiukkasista koostuvan luonteen.
Lyhyesti: Kaikkinäkevä silmä (tietoisuus/havaitsija) tuo valon (havainnon) pimeyteen (tuntemattomaan aineeseen), jolloin potentiaaliset aallot romahtavat näkyviksi hiukkasiksi.