Minusta on ihana kertoa siitä että todella nautin työstäni,teen työtä josta todella nautin,vaikka se ei ole koulutustani vastaava,mutta kuitenkin.
Toimin nykyisin varastomiehenä ja palkka on mukava.
Toimin aikasemmin lähihoitajana ja minulla teki aina pahaa mennä töihin,tunsin todellista fyysisitä ja psyykkistä pahaaoloa aina kun piti mennä töihin.
Oksensin jopa usein ennen kun menin töihin,vain siksi etten jaksanut töitäni.
Työpäivieni lomassa vahtasin kelloa tämän tästä ja toivoin että päivä olisi jo ohi....
Lisäksi palkka oli niin surkea,etten sillä tullut toimeen hyvin.
Lisäksi työpaikassani oli todella huono ilmapiiri,täynnä raivostuttavia juoruämmiä ja kyttääjiä.
Nyt minulla on IHANA TYÖ ja yksivuorotyö,josta tienaan tuntuvasti enemmän kuin aikaisemmasta työstäni.
Työtoverini on eri ikäisiä ja todella huumorintajuisia,ja ilmapiiri on muutenkin keveä.
Tauot ovat riittäviä jne,jne.
en tunne enää masennusta siitä että JOUDUN menemään töihin,nyt tunne on sellainen että PÄÄSEN JA SAAN mennä töihin,jossa työpanostani arvostetaan aivan eritavalla...minusta se on vain niin ihanaa,upeaa yms.
Olen huomattavasti positiivisempi,jaksan väkertää kotonakin kaikkea, liikun enemmän ja virtaa riittää vielä töiden jälkeekin moneen asiaan. Puolisonikin on huomannut tämän muutoksen ja on puolestani enemmän kuin iloinen.
Kun toimin hoitajana olin aina rättipoikki kun töistä pääsin,yövuoron jälkeen saatoin nukkua 15 tuntia putkeen mikäli ei uuteen vuoroon tarvinnut mennä....ja muidenkin vuorojen jälkeen oli aivan vetämätön.
Tajusin tänään sen että kuinka odotan maanantaita ja sitä että pääsen töihin!
Olenko pimahtanut lopulliseseti? =D
Eikös sanontakin kuulu "kun huomaat nauttivasi työstäsi,istu alas ja odota että kohtaus menee ohi"?
En tajua miksi menin aikoinani edes opiskelemaan mokomaa hoitoalaa (kunnioitettava ala,ei siinä mitään) mutta itselleni se osottautui suureksi virheeksi,joka vei masennukseen johon sain lääkityksen ja sairaslomankin.
Toimin nykyisin varastomiehenä ja palkka on mukava.
Toimin aikasemmin lähihoitajana ja minulla teki aina pahaa mennä töihin,tunsin todellista fyysisitä ja psyykkistä pahaaoloa aina kun piti mennä töihin.
Oksensin jopa usein ennen kun menin töihin,vain siksi etten jaksanut töitäni.
Työpäivieni lomassa vahtasin kelloa tämän tästä ja toivoin että päivä olisi jo ohi....
Lisäksi palkka oli niin surkea,etten sillä tullut toimeen hyvin.
Lisäksi työpaikassani oli todella huono ilmapiiri,täynnä raivostuttavia juoruämmiä ja kyttääjiä.
Nyt minulla on IHANA TYÖ ja yksivuorotyö,josta tienaan tuntuvasti enemmän kuin aikaisemmasta työstäni.
Työtoverini on eri ikäisiä ja todella huumorintajuisia,ja ilmapiiri on muutenkin keveä.
Tauot ovat riittäviä jne,jne.
en tunne enää masennusta siitä että JOUDUN menemään töihin,nyt tunne on sellainen että PÄÄSEN JA SAAN mennä töihin,jossa työpanostani arvostetaan aivan eritavalla...minusta se on vain niin ihanaa,upeaa yms.
Olen huomattavasti positiivisempi,jaksan väkertää kotonakin kaikkea, liikun enemmän ja virtaa riittää vielä töiden jälkeekin moneen asiaan. Puolisonikin on huomannut tämän muutoksen ja on puolestani enemmän kuin iloinen.
Kun toimin hoitajana olin aina rättipoikki kun töistä pääsin,yövuoron jälkeen saatoin nukkua 15 tuntia putkeen mikäli ei uuteen vuoroon tarvinnut mennä....ja muidenkin vuorojen jälkeen oli aivan vetämätön.
Tajusin tänään sen että kuinka odotan maanantaita ja sitä että pääsen töihin!
Olenko pimahtanut lopulliseseti? =D
Eikös sanontakin kuulu "kun huomaat nauttivasi työstäsi,istu alas ja odota että kohtaus menee ohi"?
En tajua miksi menin aikoinani edes opiskelemaan mokomaa hoitoalaa (kunnioitettava ala,ei siinä mitään) mutta itselleni se osottautui suureksi virheeksi,joka vei masennukseen johon sain lääkityksen ja sairaslomankin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva kuulla. Nauti siitä niin kauan kuin voit.
Kyllä minäkin voin hoitotyötä vuosia tehneenä sanoa, että kaikki mehut se ihmisestä vie. Minäkin vaihdoin päivätyöhön toimistoalalle jo neljä vuotta sitten. Palkka on parempi ja työ kevyempää, ilmapiiri iloinen ja kannustava, työmatka lyheni ja ylenemismahdollisuuksiakin on. Olen tyytyväinen.
Minäkin olen ollut oppisopimuksella töissä hoitoalalla. Työ oli todella uuvuttavaa ja raskasta sekä fyysisesti että henkisesti. Vuorotyön vuoksi minulla oli univaikeuksia, ja harvoin menin iloisena töihin.
Puolen vuoden jälkeen irtisanouduin työstäni. Menen kohta uuteen työpaikkaan, ja toivon että se on mukavampi. Entisessä työpaikassani työympäristö oli myös huono, ja minusta tuntui, että vain virheet huomataan.
Kiitos kun kirjoitit tuon jutun, se lohdutti minua. Juttu oli aivan totta. Työskentelin kaksi vuotta sairaanhoitajana ja työ oli aivan kauheaa. Ihmiset olivat ilkeimpiä tapaamiani ja olen vieläkin ihan loppu (työt lopetin 4kk sitten). Minun on vaikeaa luottaa ihmisiin ja tulevaisuuteen. Opiskelen nyt, mutta pelkään mennä opiskelun jälkeen töihin. Minulle on tullut työkammo.