katsoin juuri yle 2 ohjelman ja pisti todella ajattelemaan. kuinka kauhean vaikeaa kuuron on elää kuulevassa maailmassa. täytyy olla todella reipas ja rohkea! tämäkin 13v tyttö... voin vain kuvitella kuinka hankalaa.
iso hatun nosto teille kaikille! vain yrittämällä pärjää,älkääkä harmitelko kuulonne puutetta,jokainen on hyvä ja kaunis omana itsenään. jos kuurouteen olisi parannus kukapa sitä ei haluaisi,mutta jokainen tyytyy omaan kohtaloonsa.
iso hatun nosto teille kaikille! vain yrittämällä pärjää,älkääkä harmitelko kuulonne puutetta,jokainen on hyvä ja kaunis omana itsenään. jos kuurouteen olisi parannus kukapa sitä ei haluaisi,mutta jokainen tyytyy omaan kohtaloonsa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se elämä kuurona niin kamalan vaikeeta ole. Itte kuurona tiiän sen. En usko että kukaan kaipais sääliä tuskin tuo Noorakaan.
sääliä ei kukaan kaipaa,mutta onhan se että kuurous kuitenkin rajoittaa elämää,usein joutuu tulkin välityksellä hoitamaan asioita ja kuulevien seurassa on enimmäkseen ulkopuolinen. näin taisi tämä Noorakin kertoa et on yksinäinen ja kuinka hankalaa asiat joskus menee. sääliä en minäkään kaipaa,mutta varmasti kuulevana kuulevien joukossa olisi helpompaa,kuten meilläkin "omiemme" parissa.valitettavasti asumme ja elämme kuulevien maailmassa ja joudumme ponnistelemaan asioissa jotka toisilta sujuu.
En koe tulkin käyttöä rasitteena. Minulle se on ihan luonnollista. Emmehän me ainoita oo jotka joudutaan asioita hoitaa tulkin välityksellä. On paljon esim. maahanmuuttajia jotka joutuvat tekemään samoin.
Miksi aina pitää korostaa puutteita eikä sitä mitä hyvää meillä on.
Olen samaa mieltä tuon Kivikuuro-nimimerkin kanssa.
Siis miksi pitää aina penkoa ja ajatella heti ensimmäiseksi negatiivisesti.
On turha ajatella,että kuurous rajoittaa elämää,kun pitää hoitaa asioita tulkin välityksellä. On siinäkin hyvä kääntöpuoli, koska tulkin välityksellä asemamme on oikeasti parantunut verrattuna siihen aikaan,jolloin tulkkipalvelua ei ollut.
Ajattele nyt vähän, miten 30 vuotta sitten kuurot joutuivat hoitamaan asioita joko kynä paperi menetelmällä tai jonkun kuulevan avulla,kun tulkkipalvelua ei ollut. Nyt meidän ei tarvitse tehdä niitä, ja on paljon helpompaa kun ei tarvitse kirjoittaa joka on aikaavievää.
Voihan sitä tuntea vähän ulkopuoliseksi kuulevien joukossa, mutta on paljon kiinni omasta aktiivisuudesta,sosiaalisuudesta ja oma-aloitteisuudesta, miten tulee toimeen toisten kanssa.
Kaikilla on erilainen elämä,eikä kannata mennä sanomaan,että oma elämä on parempi kuin sinun. Ei kukaan ole parempi kuin toinen, EI KOSKAAN. Ei kukaan koskaan ole kumminkaan täydellinen.;)
En tiiä onko tää nyt oikea paikka puhuu siitä että kuuloni heikkenee.Mutta huonontunut se on aika paljonkin.Mitä teen jos kohta en kuule enää ollenkaan mitään?!Enkä osaa viittomakieltäkään.Miehelläni ja minulla on molemmilla huono kuulo.Hänen oikea korvansa on leikattu,minun taas ei.Kuuleva korvani on juuri oikea,hänellä vasen.Joudumme bussissakin istumaan niin että kuulemme mitä toinen sanoo.Apteekissa,pankissa ja esim.ravintoloissa on ongelmia kuulla kaiken sen hälyn keskeltä.Olisi mukava saada myös ystäviä.Joilla myöskin on kuulo heikentynyt tai sitä ei ole.