Heipä hei!
Minua on askarruttanut jo vuoden eräs ongelma suomen kielen käytön suhteen.
Ongelma alkoi, kun katsoin Inno-sisustusohjelmaa neloselta. Sen juontaja puhui omituisesti, kuin ulkomaalainen toisinaan tiettyjen sanojen suhteen. Hän ei painota laisinkaan tiettyjen sanojen päitä ennen seuraavan sanomista. Pirun hankala sitä on tässä kuvailla, kun en tiedä oikeita termejäkään kieliopista, mutta annan pari esimerkkiä:
1. käytä peilejä
2. peruuta pidempään
Koettakaapa sanoa nuo sanat painottamatta ensimmäisien sanojen loppuja, kuin sanoisit vain pötköön molemmat sanat. Siinä ongelmani.
Tänään Puskuri-auto-ohjelmassa ajo-opettajalla oli sama "puhevika". Mistä päin Suomea tämä on peräisin? Pliiiis, kertokaa tai tulen hulluksi! :-D
Minua on askarruttanut jo vuoden eräs ongelma suomen kielen käytön suhteen.
Ongelma alkoi, kun katsoin Inno-sisustusohjelmaa neloselta. Sen juontaja puhui omituisesti, kuin ulkomaalainen toisinaan tiettyjen sanojen suhteen. Hän ei painota laisinkaan tiettyjen sanojen päitä ennen seuraavan sanomista. Pirun hankala sitä on tässä kuvailla, kun en tiedä oikeita termejäkään kieliopista, mutta annan pari esimerkkiä:
1. käytä peilejä
2. peruuta pidempään
Koettakaapa sanoa nuo sanat painottamatta ensimmäisien sanojen loppuja, kuin sanoisit vain pötköön molemmat sanat. Siinä ongelmani.
Tänään Puskuri-auto-ohjelmassa ajo-opettajalla oli sama "puhevika". Mistä päin Suomea tämä on peräisin? Pliiiis, kertokaa tai tulen hulluksi! :-D
Vastaukset 11
Vanhimmat
...tuli vähän innoissaan kirjoitettua, enkä oikolukenut kysymystäni. Koettakaa kestää.
Arvelen mistä on kyse. Tämän ilmiön nimi on esim. loppukahdennus tai jäännöslopuke.
http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/jaannoslopuke.htm
En osaa sanoa, keille se on ominaista. Olen itse yhdistänyt sen helsinkiläisten puheeseen, noin yleisesti, mutta kun täällä pohjoisessa asun, minulla on vähän oman korvan kokemusta televisiota lukuunottamatta. En siis voi sanoa tietäväni.
Minä en ole koskaan kuullut kyseistä ilmiötä helsinkiläisten puheessa. Porin seudulla tuo ääntämistapa on ainoa käytössä oleva. Esimerkiksi Neumannin tunnisti aikoinaan porilaiseksi laulusta "Sinä ja minä liikennevaloissa". Lisäksi olen kuullut, että sama ilmiö esiintyy myös Kotkan seudun murteessa.
Karjalan evakkojen olen kuuullut myös näin puhuvan, samoin suomenruotsalaisten, muistanette
Marko Bjuströmin "tervetuloa" tv:ssä.
muistan oppikoulun oppikirjassa 70-luvulla olleen maininta,
tällaisissa tilanteissa kuuluu "haamukirjain" ekan sanan lopussa, esimerkiksi
"Painu(p) pois!"
"Tule(t) tänne!"
"Minne(m) menet?"
Joissain murteissa haamukirjain ehkä jää pois,
mutta ainain ymenlaaksossa haamukirjain kuuluu!!
Yes! Meillä oli varmaan sama kirja kansakoulussa 60-luvulla. Siinä kerrottiin, että se mikä aloittajan mukaan siis puuttui hänen esimerkeistään, on aspiraatio eli loppuhenkonen.
Itse alkuperäinen kysymys jäi repostelematta. Laajahkon murrekirjon läpikäyneenä sanoisin, että noin puhuu omaa murrettansa häpeilevä ihminen, joka yrittää olla "paavillisempi kuin paavi itse", tai sitten oikeakielisyysjeesustelua kritisoiva kielen taitaja.
Käytät vähän väärää sanaa: ei edellisen sanan loppua _painoteta_, vaan puheessa kuuluu seuraavan sanan tai sananosan alkukonsonantti. Yllähän tuota on selitetty linkillä.
Käsitykseni mukaan ilmiö kuuluu kaikkiin suomen murteisiin (myös Helsingin seudun, vaikka joku yllä oli toista mieltä; olen stadilainen, joten turha inttää).
länsisuomalainen tapa. Jopa varsinaissuomalainen. Ettei peräti turkulainen...
Moikka,
kyseinen murteen erityispiirre eli loppukahdennuksen puuttuminen esiintyy kymenlaakson murteissa, Innon entinen juontaja Marko on kotoisin Kotkasta.
Meillä Kymissä syödään siis hernekeittoa, eikä hernekkeittoa.
Myös Porin seudulla syödään hernekeittoa, ei hernekkeitoa, nin kuin suomen yleiskielessä.
Ja kuten joku aiemmin mainitsi porilainen Neuman lauloi: sinä ja minä liikennevaloissa. Yleiskielinen suomalainen ääntäisi tuon liikennevvaloissa. Siis Porin seudulla, Kotkan seudulla ja luovutetussa Karjalassa
puhutaan ilman konsonantin kahdennusta tai loppuhenkosta, millä nimellä sitten olemmekin sen koulusssa oppineet.
Vai niin .