Niin onkohan ketään pyörien keräilijöitä ja onkohan mitään arvokkaita vanhoja pyöriä joista voisi pian saada vähäsen rahaa kenties, ettei tarvitse kaatopaikka maksua maksaa. Eli löytyi ladosta löytyi Jupiter Falun polkupyörä, sini/valkea. Liittyneekö tuo Falun olympialaisiin jotenkin ?
Vanhat polkupyörät, keräilijöitä ?
tietämätön
759110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Paljonko pyydät pyörästä?
Missäpäin se majailee?
Niin eipä oo Falunissa pidetty Olympia kisoja..
Ei sua sitten kiinnostakkaan
päästä pyörästä eroon korvausta
vastaan?
Ei tuo pyörä mikään keräilyharvinaisuus
ole, joten et sillä pääse rikastumaan.
Mistäpä minä tiedän onko mikään pyörä harvinaisuus tai jotain ? Sattui vain tuollainen löytymään, osista ei tietoa onko alkuperäisiä ja joku pinnakin on vanteessa joku pistäny suoraksi :) Pohjanmaallahan tuo pyörä on juhak@kotinet.com Saahan tuosta kuvankin jos haluaa... MM-kisathan nuo falunissa on ollu :P Eipä tuota ole tullu kaupiteltua kunhan vain ajattelin kysäistä näin aluksi.
Eipä noista tiedä mikä on harvinainen
ja mikä ei.Asustelen sen verta sivussa
Pohojanmaalta etten taida sinne asti
matkustaa pyörän takia. Kiitos kuitenkin.
löytyy pyörä jonka merkki on tungs örne , pyörä on kaksi vaihteinen eli takana kaksi hammaspyörää ,siis siipimutteri auki ja vahda toinen vaihde ,pyörä ei aivan nykyaikainen
Taitaa olla 1970-luvun mankeleita, kun siinä on niinkin retrot jutut kuin siipimutterit. En oo muuten tuommoisia kaksivaihteisia nähnytkään. Vaikuttaa tosi vanhanaikaiselta.
Kilpapyörissä oli tuo siipipyörä ja kahden rattaan juttu joskus 20-luvulle asti, muuan Tullio Campagnolo hävisi kerran kilpailun kun ei saanut takapyörää käännettyä ja kehitti sitten pyörän pikalinkun.
Myöhemmin kaveri kehitti myös monimutkaisen häkkyrän jolla ketjua saattoi siirtää parin, kolmenkin vierekkäisen rattaan välillä.
Hakaniemen Elannosta keväällä 1982 ostin hamaan kiiltävän 10-vaihteisen Monarkin pässi ohjaimilla. Nyt voin myydä sen harvinaisuuden jopa 100:-eurolla tarpeettomana pois.
Löytyisikö vielä jostakin sellainen 70 - luvun meripihkan värinen Jupiter Falun - miesten pyörä?
Olen etsinyt Peto-merkkisen pyörän runkoa. Pyörää valmistettiin 1950-luvulla. Ei ole löytynyt enkä ole kenelläkään nykyaikana huomannutkaan sellaista ajokkia.
Löytyis peto miesten pyörä 50-60 luvults
Löytyis melkein rullaava, mut luultavasti -30 luvulta.., puukahvoilla
Missä majailee tämä 1930-luvun pyörä? Ne puukahvat kiinnostelis ehkä eniten. Itse ajan 1950-lukulaisella kotimaisella Pohjan Kruunu-merkkisellä pyörällä. Kahvoj, uusia vanhoja olen etsinyt, ja oisahan ne puiset aikas mageet! :)
Vanhat pyörät voivat olla arvokkaita omistajilleen mutta eivät muille.
Tässäkin ketjussa esiintyneet vanhojen ruotsalaisten pyörien omistajat joutuvat turhaan odottamaan ostajia ajokeilleen. Hyvällä onnella joku voisi vastaanottaa sellaisen ilmaiseksi.
Jos liikkeellä on 70 vuotta vanha auto, se vetää katseita puoleensa.
Jos on liikkeellä 70 vuotta vanha polkupyörä, siihen ei kiinnitä juuri kukaan huomiota.
Oulun kaatopaikalla asioidessani olen huomannut, että siellä on metallinkeräyslavalla uudemman ja paremman näköisiä pyöriä kuin se Crescent, jolla itse ajan. Vuosia sitten kysyin sieltä ja parista muustakin kaupungista, mutta eivät saa myydä. Kyseessä joko kateus että joku osaava saa liian halvalla toimivan pelin tai kartelli joka takaa jollekin romunostajalle kaiken. Nykyistä tilannetta en tiedä.
Sama oli tilanne ainakin Porvoon ja Loviisan kaatopaikoilla. Olisin tarvinnut mikroaaltouunin lasisen lautasen, mutta en saanut.
Sitten vaahdotaan kierrättämisestä ja sekä raaka-aineitten että energian säästöstä, mutta käytännössä toimitaan päinvastoin. Tyypillistä virheitten touhua!
No en tiedä onko monellekaan pyörälle keräilijöitä , mutta vanhat pyörät ovat todella mukavia ajaa ja paljon laadukkaampia kuin monet uudet. Vaikka niillä ei olisi mitään rahallista arvoa nii ei niitä pidä romuun viedä. Ne on todella hyviä pyöriä ja usein niin painavia , että niillä polkiessa kunto nousee paremmin kuin kuntopyörässä.
Ihan arkiliikenteessä moni vetää komeilla retro-pyörillä ja käsittämättömän kovaa. Kilpurit on ihan nykykamaan verrattavia, jos sattuu saamaan jostain hyvin kunnostetun.
Torilla on kymmeniä retroja myynnissä. Ole tarkka niiden kanssa, moni lienee pöllitty ja kasattu osia yhdistelemällä.
Vintage rakenneltuja löytyy fillaritorilta. Vuodentakaiseen verrattuna 10x vähemmän tosin.
Iteltä löytyy 28 tuuman Gresent Världsmäster Aidoilla Nokian valkosivu renkailla 5 vaihdetta,etu ja takavalot dynamolla...lähes virheetön josta ehkä voisin luopua
Jos tuo on se oranssi, voi ollakin arvoa.
Tuollaiset retrot ovat käyttöaarteita
Käytännössä kaupallisesti arvottomia
Pyörällä on täytynyt olla arvoa ja laatua jo aikanaan kun se on ensimmäisen kerran kaupasta ostettu jotta voi odottaa sillä olevan jotain arvoa nykyään myytäessä.
Romu silloin on romu nyt. Ei riitä että on vanha ja säilynyt. Voi se jotain harrastajaa kiinnostaa mutta ei sillä rahoiksi lyö.
Ei pääse pyörillä rahoille,yhtä arvokkaita kun silitysraudat
Riippuu pyörästä.
Niin, kuten tuossa jo aikaisemminkin sanottu, niin harvasta polkupyörästä joka ei uutena ole ollut harvinainen/kallis/haluttu tulee sitä olemaan myöskään vanhana, ellei puhuta jo todella vanhoista pyöristä (1900-1920 luku) jolloin isoin osin silta ajalta edes kohtuullisessa kunnossa säilynyistä pyöristä on myös jonkinmoista keräilyarvoa.
Mutta sitten kun puhutaan pyöristä 1950- luvulta eteenpäin, niin käytännössä mistään perus käyttöpyörästä ei tarvitse puhua selkeästi arvokkaana pyöränä, siis niin että puhutaan nelinumeroisista summista.
Aika monet maantie- ja retkipyörät ovat säilyttäneet arvonsa, tai jopa nostaneet sitä.
Käytetylle polkupyörälle (ja muillekkin käytetyille asineille) muodostuu hinta niin, että pyörän myyjän ja ostajan mielipiteet hinnasta kohtaavat ja pyörä oikeasti myös vaihtaa omistajaa, sillä että joku myyjä pyytää jostain pyörästä jotain hintaa, ole sielä sen "arvo", vaan se muodotuu vasta kun kauppa on tehty ja rahat sekä pyörä on vaihtanut omistajaa.
ja muutamien satasten käyttöpyörissä nyt hinta saattaa hyvin vaihdella kauppakohtaisesti suuntaan ja toiseen, ilman että se vielä kertoisi mistään isommasta arvonkehityksestä kyseisessä pyörämallissa, ja niin käyttö kuin keräilymielessä niin pyörän kunnolla on iso merkitys hinnan muodostuksessa, kun vaikkapa 50-60vuotiaiden pyörien keskinäiset kunnot voivat vaihdella todella huimasti.
Mutta kuten jo sanoin, niin itse alkaisin vanhojen pyörien kohdalla puhumaan oikeasti arvokkaammasta pyörästä kun kauppahinnat ovat vähintään 1000€:n päällä.
ja yleensä nämä vanhojen pyörin hinnat ovat sellaisia "esson pöytä" juttuja joissa joku oli kuullut jostain jotain että joku vanha pyörä on niin ja niin arvokas yms.
Tuosta voi alkaa itse kukin selaamaan Fillaritorin Vintage/retro osiota (lähtee 1990-luvusta vanhempaan) ja katsoa mitä mistäkin pyydetään. Harvassa ovat +500€ pyörät ja nekin lähinnä jotain Colnagoita yms. itakialaisia maantiepyörä klassikoita., muutamia satasia kalliimpia "latolöytöjä" ei kyllä pienellä selaamisella löydy.
https://www.fillaritori.com/forum/60-vintageretro/
Kuka jotain hikistä Fillaritoria haluaa katsoa, kun Ebaykin on keksitty.
Montako pyörää olet ostanut taikka myynyt eBayn kautta?
Kolme, ja sen lisäksi osia, pääasiassa Shitmanoa ja Campya. Jotain uutakin, mm. Gian Robertin ja Ofmegaa.
Merkkikin vaikuttaa pyörän arvoon. Suomessa on 140v aikana valmistettu n. 600 eri pyörämerkkiä. Näiden pikkumerkkien valmistusmäärät tosi pienet, ja hyväkuntoisesta tai originaalista voi saada vaikka hyät rahat. Itsellä 50-luvun Pohjan Kruunu. Vaasalainen pikkumerkki, jollaisen olen vain yhden nähnyt, myynnisä oli 350€. Omani osti täysin kunnossa, vain lesta, kumit ja ketjunsuojus uusittuna 55 eurolla!
Kun vanhaa polkupyörää myy, kannattaa kunto olla mahdollisimman priima, ja täytyy vähän tietää, missä ja kelle myy
Juuri näin!
Kaikki maantie-ja retkipyörät ovat paljon käytettynä jokseenkin arvottomia esineitä. Arvo ei nouse kuin eräitten moottoripyörien tai asuntojen pitemmällä aikavälillä. Itsekin hankin vuonna miekka ja kilpi (2021) cyclocrossin kolmella tuhannella eurolla. Sillä on nykyään sotkettu yli 23000 kilometriä. Selvää on että sen arvo olisi myydessä korkeintaan 509,99 euroa. Niinpä en myy vaan sotken sillä ankarasti niin kauan kuin mahdollista.
Jos runko on alumiinia, pyörälläsi ei ole arvoa lähellekään arvioimaasi määrää.
Juu mutta onkin ensiluokkaista ja koko kapistus painaa vain yhdeksän kiloa. Vaan mitäs tuosta kerskumaan. Olkoon vaikka hiilikuitua niin sen arvo siitä nousisi. Ehkäpäpä päinvastoin.
Kappas, minun teräsrunkoinen maantiepyörä painaa saman (Brooksin satulalla varustettuna).
Ei sillä keveydellä väliä, käytetty alumiini on hazardi, hiilikuitu vielä enemmän, ellei historia ole tiedossa.
En uso, varsinkaan jos siinä on teräksinen etuhaarukka. Minulla on hiilikuitua ja sehän osaltaan keventää kokonaisuutta. Kyllä hyvä alumiiinirunko kestää paremmin kuin teräs ja onpa erittäin jäykkäkin hyvin pitkään. Teräs kun veltostuu nuorena jo jos ei aivan Columbusterästä liene.
Columbusta hyvinkin, ja teräshaarukalla. Osasarjalla on oma roolinsa keveydessä.
Teräs ei btw. veltostu, vaan säilyttää ominaisuutensa alumiinia paremmin. Alumiinikaan ei veltostu, se vaan murtuu.
Alumiinirunko nimenomaan väsyy. Epäilytäisi ajaa 20+ vuotta vanhalla paljon ajetulla alumiinirungolla. Yli 35 vuotta vanhalla -85 vuoden Peugeotilla ajoin useita tuhansia kunnes myin sen ja ostaja oli reilusti pyörää nuorempi.
Alumiinirunko on myös ikävä ajoominaisuuksiltaan.
Niin on. Taannoin poljin reippahasti mitä ilmeisimmin kuiturunkoisten polkupyöräilijöiden perään kun ohitse viilettivät. Kunnon puolesta olisin hyvinkin yltänyt peesiin mutta asvalttia oli kuorittu ja se tärryytti niin että oikein meinasi paikat takahampaista lähteä. Siinä paljon kuituinen etuhaarukkakaa auttanut kun runko välitti tunnollisesti tärinän kokovartaloon. Siinä muuta mutta paha tärryyttely esti tehokkaasti saavuttamasta sulavasti eteneviä. Kyllä kuiturunkoinen nielee erinomaisesti pinnan epätasaisuudet.
Ei se Teräsrunkokaan mikään autuaaksitekevä asia ole, sen todistaa vaikkapa noiden babboe pyörien 22000kpl:n takaisinvetokamppanja ja vaihto uusiin pyöriin kun niiden teräsringot hajoavat niissä alta.
Runkosuunnittelu 8siis toimiva sellainen) on niin paljon enemmän kuin vain yksittäinen materiaali.
No shit sherlock! Ihanko ite älysit tuon?
Nuo Babuskat on tosiaan räkäisty kokoon maitokärrykonstruktiolla, ja oletettavasti käytetty teräskään ei ole ollut sitä kaikkein hipointa.
Onneksi noissa ei käytetty alumiinia.
Niin, kuten sanoin, se runkomareriaali ei ole loppujenlopuksi niin merkittävä asia kuin kokonaisvaltainen oikein tehty runkosuunnittelu.
Vastaavan konseptin (toisenlaisella rakenteella) tavarapyöriä löytyy alumiinirungolla tehtynä, mutta selkeästi tukevammin suunnitelluilla runkoratkaisuilla.
Eli teräksestä voi tehdä hyviä taikka huonoja runkoja, samoin muistakin yleisesti polkupyörän runkoja tehtävistä materiaaleista.
Kävin tutkimassa Babboe-pyörien vaurioiden taustoja, ja vaikuttaa siltä, ettei näissä ongelmana olekaan teräksinen runkoputki (ainakaan se ei ole katkennut samalla tavalla randomisti mistä tahansa kuin alumiini tekee), vaan sen sijaan osat ovat irronneet pulttauksista/niittauksista tai murtuneet hitsatuista kohdista (esim. emä/runkoputkien liitokset).
Jälleen ääni klassisen kauniille muhvijuotetulle teräsputkiliitokselle!
Eli nuo kohdat, mihin repeämä on kehittynyt ovat kuljetuskorin alla, juuri sellaisen kohdan edessä, josta putki on kiinni, jolloin edessä vapaasti "kelluva" etuosa ottaa vastaan kuormituksen.
Korven ääni sanoo että eihän tuosta ole pitkääkään aika kun (kääk!) teräsrunkoinen orkesteri hajosi alaviistoputken alkupäästä aivan maastokäyttöön tarkoitetussa polkupyörässä. Heti vetopuolen kammen takaa teräsputki halkesi kohdassa jossa ollut saumaakaan. Tietysti takuu pelasi ja toimitettiin ehta runko mutta entinen oli sitä ennen tuhottava todistetusti ja valokuvien kera. Äkkiä (satterli) se kaikki tapahtu oli materiaali mikä tahansa.
Nuo murtumat noissa Babboen pyörissä ovat muodostuneet lähinnä tietysti niihin kohtiin missä rasitukset ovat suurimmat (suhteessa rungon kestoon), ei se alumiinikään mitenkään ”randomeista” paikoista hajoa, vaan paikoista mihin tulee isoimmat rasitukset.
Netistä löytyy nopeallakin haulla kuvia kymmenistä eri Babboen pyöristä joissa runko hajonnut/alkanut hajota (ja näitä hajonneita runkoja on todella todella paljon…). Osassa saattaa olla osasyynä myös huono laatu rungon rakennusvaiheessa, mutta isoin syy tässä tapauksessa on aivan ilmanmuuta huono runkosuunnittelu.
Eli koitan sanoa sitä, että mikään runkomateriaali ei pelasta jos kaiken pohjalla oleva suunnittelu on tehty pieleen.
Ainakin täällä viitataan ensisijaisesti valmistusvirheisiin ja kehnoihin hitsauksiin:
https://road.cc/content/news/babboe-stops-sales-due-faulty-frames-306873
Toki, olisi tuon voinut suunnitella paremminkin, varmasti. Toisaalta, monilla muilla valmistajilla on samankaltaisia konstruktioita käytössä, eikä niiden osalta ole vastaavaa palautetta tullut.
Mikä pyörä ja teräs oli kyseessä?
No onneksi eivät käyttäneet alumiinia tai hiilikuitua.
Hää ol Surly ict, tapaus löytyy juutuubista.
Laita linkki
Rautaa sen rungon olla pitää! Ennen pyötä raudasta tehtiin, ja yhä kestää!
Oli mielenkiintoista nähdä vaikka valuraudasta tehty polkupyöränrunko, ei kyllä ikinä ole tullut vastaan.
Kannattaa varmaan hieman muistella vanhoja kuoluaikoja ja mitä eroa on raudalla ja teräksellä...
Tänne on taas kirjoiteltu huuhaata melko paksulti. Kaikki metalliseokset väsyy jos niitä rasittaa tarpeeksi pitkään. Itsellänikin on muuan alumiiniseoksesta valmistettu graaveli. Olen polkenut sitä pääasiassa talvella, keväisin syksyisin. Kymppitonnin jälkeen kerran painelin menemään melkoisessa jääsohjossa. Takarengas painui syvälle sohjoon mutta eturengas jatkoi jäisen pinnalla. Ihmettelin kun perä vatkasi miten sattui, ikään kuin sillä olisi oma tahto. Se on sitä metallin, alumiinin väsymistä. Se ryhtyy vanhetessaan velttoilemaan. Sama velttous koskee ennen pitkää niin terästä, rautaa, titaania, ihan mitä tahansa metallia. Varmaa on myös se, että jokainen runko murtuu jostain kohtaa jos sillä pyörällä polkee tarpeeksi paljon.
Miltä tuntui huomata tuollainen velttous jalkojen välissä? Eikö vatkaaminenkaan auttanut ja jäykistänyt?
Terävä huomio. Vanhemmiten myös mies huomaa maan vetovoiman voittavan naisen vetovoiman. Jos ei halua tyytyä vallitsevaan tilanteeseen on siihen olemassa lääkkeet. Veltostuvaan metalliin ei lääkettä ole vielä keksitty.
Niin se varmaan on...
Teräs ei kuitenkaan väsy tai varsinkaan veltostu, ellei sen rasituskynnystä ylitetä. Useimmiten teräsrunkojen vaurioihin on selityksenä epäonnistunut lämpökäsittely (ylikarkaisu) tai sössitty hitsaus. Toki, teräs murtuu, jos sen rasityskynnys ylitetään, mutta tämä on harvinaista pyöränrungossa - ainakaan normaalissa käytössä.
Tässä linkki hyvään ja selkokieliseen artikkeliin teräksen ominaisuuksien tiimoilta:
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1111/j.1460-2695.1979.tb01339.x
Alumiinilla samankaltaista rasituskynnystä ei ole, ja se väsyy vääjäämättä, kunnes jossain vaiheessa murtuu.
Alumiinimastoni on taipuillut jo yli 50 vuotta.
Teräs ei väsy. Tästä syystä ei näe esim. jousia tehtävän alumiinista vaan juuri teräksestä.
Tietysti väsyy. Niin sanotuissa miesten pyörissä varsinaista veltostumista ei välttämättä havaitse mutta naisten polkupyörissä kyllä. Kerrankin kokeilin naisten teräsrunkoista Cresenttia jota oli ahkerasti poljettu parikymmentä vuotta. Sehän oli aivan vempula runkonsa puolesta. Ihmettelin toki miten se edes pysyi enää kokonaisena koko naisella.
Neaistenpyörät taitavat monesti olla rakenteensa puolesta helpommin vempuloita, etenkin huonosta putkisarjasta räkäistyt halvimman pään versiot.
Itselläni oli aikoinaan miesten viisivaihteinen Helkama Kulkuri, löysä kuin mikä. Syynä liian pitkät ylä- ja alaputki, takahaarukka ja kotimaista "laatua" edustanut (ohut) paskaputkirakenne.
Se vekotin vatkasi alamäessä kunnolla, pelotti ajaa yli neljääkymppiä. Ajoin sillä kuitenkin muutaman kerran Suomen halki.
Samoja ongelmia ei ole ollut Tangen, Reynoldsin ja Columbuksen putkista tehdyissä pyörissäni, vaikka ne ovat 80-luvulta.
Eli, velttous voi viitata paskaan materiaaliin ja huonoon suunnitteluun.
Varmaan alunperinkin ollut vempula mitä teräs voi kyllä olla naistenpyörissä erityisesti. Nainen kun on kevyt ja sirorakenteinen voi pyöränrunkokin olla suunnitelte sellaiselle eikä raavaalle karjulle. Miestenpyörien kolmiorunko on jäykempi.
Ylipainoisuus on räjähtänyt.
Siksi on hyvä olla sähköavusteisia pyöriä.
Sähköavusteiset jalat ja pää vielä sekä läskinkannattimet ja traktoripolkupyörä.
En keräile, vaan käytän.
Vintage sykkelit rokkaa 🫵
Spandex pyöräiliöillä on aina vähä vaippa vinossa
Jomo.