eli siis minulla oli todella iso hirven paisti josta leikkasin noin puolet viipaleiksi ja laitoin ne marinaadiin. mutta miten ne kannattaisi sitten huomenna kypsentää... ajattelin että ensin paistan niitä ihan pikkasen pannulla että ei sitä verta tule mutta mihin nesteeseen uuniin muhimaan? veteen vai kermaan vai miten... vai kannattaisiko vaan nuijia lehti pihviksi ja paistaa? kertokaa... haluan yllättää mieheni.
helppiä pihveihin!
eka kertaa
2982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
suosittelen, paista pihvi kuumallapannulla. nuiji mutta älä ihan lehtipihviksi. paista 1,5 min puolelta. mausta rosmariinillä, suolalla ja pippurilla. hirvi tahtoo mennä liian kuivaksi uunissa. Kokonaista paistia kyllä voi tehdä uunissa. Ensin siinäkin paistaa pannulla syyt kiinni. sitten suolaa ja rosmariiniä pintaan ja 160 C asteiseen uuniin kunnes paistolampömittari näyttää lihan keskellä 75 C astetta. Paiti uunista ja vetäytymään folion sisään kunnes se jäähtynyt.
Riippuu tietysti hirven iästä ja paistin laadusta, mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että mitä enemmän kypsennät tarpeettomasti, sitä huonompi lopputulos on. Toisaalta, mitä huononpaa liha on, sitä parempi lopputulos on, jos vain malttaa paneutua asiaan.
Paistosta ei kannata tehdä liian monimutkaista, mutta jos oletetaan, että paisti on nuoren hirven lihaa, toimitaan seuraavasti:
1. Annetaan sulaa jääkaapissa ilman kiirettä.
2.Annetaan lämmetä huoneenlämpöiseksi.
3. leikataan poikkisyin 2.5 cm:n paksuisiksi
4. Paistetaan kuumalla pannulla korkeintaan minuutti puoleltaan.
5. suolataan kevyesti ja pippuroidaan vaikkapa valkopippurilla.
6. Laitetaan n.120 asteeseen uuniin vetäytymään 10:ksi minuutiksi.
Liha on sisältä punaista, mutta takuumureaa. Sama paisti laitettuna samoin, mutta paistettaessa liian pitkään, lisääntyy sitkeys.
Söin viikonloppuna filettä 3:sti, joka kerta eri paikassa eri lailla laitettuna. Paras oli ehdottomasti vasan file näin laitettuna. Sitävastoin ehdottomasti huonoin oli erään pienen kaupungin parhaan paikan toiseksi kallein leike. Sitä syödessä tuli mieleen kengänpohjat.