Olen säästänyt ruokamenoissa ja siirtynyt kasvispainotteiseek ruokaan. Mies ei siedä soijaa eikä muutakaan "viherpiiperrystä". Lisäsin herneproteiinia jauhelihan osittaiseksi korvaajaksi miehelle eikö ole huomannut mitään. Nyt miehelle tuli kihtikohtaus ja isovarvas kipeä. Hän surkuttelee, kun on pitönyt niin tarkkaa kihtidiettiä: ei nahkaa, ei pikkukaloja ei alkoholia, ei papuja. On laihduttanut.
Tajusin sitten tänään että entä se herneproteiini!! Voiko se olla taustalla. Noloa jos on näin kun yrittää terveellisyyttä tuputtaa ja sairastuttaakin toisen
T kasvismamma
Tajusin sitten tänään että entä se herneproteiini!! Voiko se olla taustalla. Noloa jos on näin kun yrittää terveellisyyttä tuputtaa ja sairastuttaakin toisen
T kasvismamma
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä herneestä saa sen kihtikohtauksen ihan satavarmasti!
Minulla itselläni ei ole toistaiseksi ollut yhtään kihtikohtausta, mutta isäni ja setäni sairastivat kumpikin kihtiä, joten ne ruokavaliot tulivat hyvin tutuiksi. Isäni tykkäsi juuri herneistä todella paljon, ne olivat hänelle kaikki kaikessa, että meillä oli lapsuudessanikin joulupöydässä aina herneitä tarjolla, nam!
Eli nyt Kasvismamma otat tosissasi ne kihtipotilaan rajoitteet ja mietitte yhdessä, että mitä miehesi voi syödä ja mitä ei. Paljon löytyy vaihtoehtoja kasviksiin liittyen ja broileria, sekä kalaakin voi syödä, kun ei niitä nahkoja mene syömään, josta saa sitä puriinia.
Duodecimin Terveyskirjasto on kanssasi eri mieltä.
"Kohtalaisesti puriiniaineita sisältäviä ruoka-aineita voi yleensä käyttää säännöllisemmin, kunhan kerta-annokset ovat kohtuullisia. Näihin lukeutuvat muun muassa liha, nahaton siipikarja, nahaton kala, äyriäiset, kuivatut herneet, pavut ja linssit, liha- ja kalaliemet, kaura, vehnänalkiot ja -leseet, kukkakaali, parsa, pinaatti, sienet ja vihreät herneet. Kihtikohtauksen aikana ohjeellisena päivittäisenä enimmäiskäyttömääränä on pidetty 150 grammaa."
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01254
Kihdistä on liikkeellä paljon "perinnetietoa", jonka uusi tutkimus on kumonnut. Esimerkiksi äyriäisiä on pidetty kategorisesti pahana ja silti sekä amerikalaiset että japanilaiset tutkimuset osoittavat, että jättikatkaravun puriinipitoisuus on alempi kuin vaikkapa lohen tai sillin.
https://www.purine-direkt.de/index.php?r=food-purin/index2&catid=4&sort=-number
Kannatta toki muistaa, että eri mitaukset antavat jopa kymmeniä prosentteja toisistaan eroavia tuloksia eri elintarvikkeiden puriinipitoisuuksille. Toki kalan ja kanan nahka ja sisäelimet ovat yksimielisesti todettu "pahiksiksi" kihtipotilaalle.
Tärkeintä on muistaa, että DIEETTI EI AINA RIITÄ, vaikka kuinka söisi ohjeen mukaan. Kannattaa mittauttaa oma veren puriinipitoisuus ja jos sitä ei dieetillä saa (kihtikohtauksen jälkeen) alle 350:n niin on turvauduttava estolääkitykseen.
Kihtikohtaukset aiheuttavat toistuessaan pysyviä nivelvaurioita, joten ei kannata leikkiä "lääkkeetöntä elämää", jos veriarvot kertovat, että se ei toimi.
Ootko liian tyhmä käyttämään hakukonetta? Tai edes tietämään mistä kihtikohtaus johtuu vaikka miehelläsi on se sairaus.
Itsellä ei ole kihtiä mutta silti tiedän että korkea puriinipitoisuus aiheuttaa niitä kohtauksia. Ihan hakukoneesta löytyy tietoa että herneproteiinissa on puriineja n 20mg sadassa grammassa, kun taas jauhelihassa on 110-135mg/100g.
Eli ennemmin kihtikohtaus tuosta lihansyönnistä tulee kuin herneproteiinista.
Lyhyt vastaus:
Liahan vähentäminen ja painonhallinta ovat aivan oikein, ja dieetti vaikuttaa asialliselta. Herneproteiini tuskin on syypää kohtaukseen, jos sitä ei ole käytetty aivan ylettömästi.
Ikävä kyllä se, että tekee kaiken oikein ei aina auta. Kannattaa käydä mittauttamassa veren uraattipitoisuus (ei kohtauksen aikana, vaan sen parannuttua) ja jos se on yli 350, kannattaa mennä reumalääkärille ja hakea estolääkitys.
Pitkä vastaus:
Kihdissä ongelmia aiheuttaa puriini (joka muuttuu elimistössä uraatiksi), jota on liki kaikessa mitä syömme, koska se on solujen dna:n runkoproteiini. Herneproteiinijauheiden puriinipitoisuus on yleensä matala tai kohtalainen (noin 50–100 mg / 100 g) eli se ei ole paha. Vertailun vuoksi sian- / naudanliha ja lohi ovat puriinipitoisuudeltaan 110 mg - 160 mg / 100g.
ERITYISESTI kun laskee paljonko puriinia saa per nautittu proteiinigramma (herneproteiinissa n. 3x enemmän proteiinia kuin lihassa), niin HERNEPROTEIINI ON SELVÄSTI PEREMPI vaihtoehto kuin liha.
Puriineja on erilaisia ja tutkimukset viittaavat siihen, että kasvispuriini ei ole yhtä paha kihtipotilaalle kuin eläinkunnasta saatava hypoksantiini-puriini. Runsaalla lihansyönnillä on havaittu yhteys kihdin yleisyyteen, eli siinäkin mielessä tavoitteesi vähentää lihaa on oikein.
https://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa035700
Kannattaa kuitenkin muistaa, että mikään DIEETTI EI AINA AUTA.
Kannattaa jättää selvät "pahikset" eli olut (alkoholi ylipäätään), nahka (kanan ja kalan), sisäelimet (maksa, munuaiset) pois ruokavaliosta, kuten teillä on tehtykkin. Lihan käyttöä kannattaa vähentää. Nutta jossain menee raja, missä ruokavalion yksipuolistaminen ja rajoittaminen aiheuttaa jo enemmän muita riskejä.
Oma elimistömme tuottaa 2/3 uraatista ja ravinnosta tulee 1/3. Ainoa tapa vaikuttaa tuohon 2/3 -osaan on se, että pitää itsensä normaalipainoisena eli sekin meni teillä oikein.
Mittauta veren uraattipitoisuus. Jos kihtikohtaus on jo ollut, uraatti pitäisi saada selvästi alle 350:n. Kun muistaa, että uraatista vain 1/3-osa tulee ravinnosta, niin miten realsistista on saada dieetillä (ja mahdollisella painonpudotuksella) uraaattiarvo alle 350:n? Jos se vaikuttaa mahdottomalta niin hakeudu reumalääkäriin ja yritä saada kihdin estolääkitys (allopurinoli). Lääke on laajasti käytetty ja sivuvaikutukset harvinaisia.
Ainakin vuosikymmen sitten kun itsellä todettiin kihti, niin terveyskeskusten käypähoitosuositus oli huomattavasti jäljessä esimerkiksi Britannian MRC / NIHR:n vastaavista ja dieettiä painotettiin ja uraatin mittausta ja lääkitystä ei suosittu.
Pelkän dieetin varaan jättäytyminen ilman uraattiarvojen mittaamista on KOHTUUTON RISIKI! Toistuessaan kihtikohtaukset aiheuttavat pysyviä nivelvaurioita, joten se, että ollaan dieetillä ja "toivotaan-toivotaan" että se riittää, ei ole oikea malli edetä. Kohtuullinen dieetti ja painon saaminen normaaliksi on suositeltavaa, mutta heti ensimmäisestä kohtauksesta pitäisi aloittaa lääkitys ja sitten kun uraatti on selvästi alle 350, voi kokeilla riittääkö pelkkä dieetti. Se riittääkö selviää verikokeilla EIKÄ sillä että odotellaan uutta kihtikohtausta.